Anita Rubin

Vaikka arvot muuttuvat hitaasti, voidaan niiden muutoksesta kuitenkin löytää säännönmukaisuuksia niin yksilön kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Arvot eivät ole mitään muotivaatteita, jotka tulevat ja menevät – itse asiassa useat tutkimukset osoittavat, että arvojen muutos on hyvin hidas ja perustavanlaatuinen tapahtuma ja että suomalaisten perusarvot ovat muuttuneet loppujen lopuksi hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Murroksessa ovat paremminkin arvojen tärkeysjärjestys, uskomukset, odotukset ja yhteiskunnan arvoilmasto.

Arvojen kriisi

Mediassa käytävän keskustelun perusteella vaikuttaa usein siltä, että Eurooppa elää arvojen kriisissä. Toisaalta puhutaan arvojen katoamisesta. Toisaalta sanotaan, että arvoja on ehkä liikaa emmekä enää kykene päättämään, minkälaisia arvoja valitsisimme elämämme ohjenuoriksi. Ajatellaan, että vanhat arvot luhistuvat ja uusia tulee tilalle sitä mukaa. Toivotaan paluuta jonnekin taaksepäin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin elämä oli vielä selkeää, Suomi oli homogeeninen ja kaikilla oli samat, helposti määriteltävät arvot. Kaiken kaikkiaan keskustelusta paistaa läpi tunne siitä, että jokin on pahasti vialla suomalaisessa arvomaailmassa – olemme menettäneet jotain oleellista, puhtaasti suomalaiseen elämänmuotoon kuuluvaa emmekä ole saaneet mitään vastaavaa tilalle.

Iän vaikutus arvoihin

Ihmisen henkilökohtaiset arvot muuttuvat iän mukana. Ikääntyminen vaikuttaa tutkimusten mukaan siten, että impulsiivisuus arvovalintojen ohjaajana vähenee ja vastuullisuus lisääntyy iän myötä. Toisaalta jokin yhteiskunnallinen mullistus saattaa muuttaa yhteiskunnan jäsenten arvoja – esimerkkinä naapurimaassamme kymmenkunta vuotta sitten tapahtuneet mullistukset ja niiden vaikutus kansalaisten arvoihin, käyttäytymiseen ja sen valintaperusteisiin saivat aikaan kokonaisen arvojärjestelmän murroksen. Kolmanneksi jokin syvä henkilökohtainen mullistus muuttaa arvoja ja sitä kautta ihmisen koko toiminta- ja käyttäytymiskaavaa – tästä taas käy esimerkkinä uskonnollinen tai poliittinen herääminen ja sen vaikutus arvoihin, maailmankatsomukseen ja elämäntapaan. Koko elämän ja olemisen perusmerkitys muuttuu. Neljänneksi, tieteellisen tiedon kasvu muuttaa arvoja yhteiskunnan tasolta alkaen. Kun Galilei todisti, että maa on pallo, joka pyörii auringon ympäri eikä päinvastoin, tämän tiedon vaikutus yhteiskuntaan oli mullistava niin symbolisella kuin reaalitasolla. Paavin ja papiston arvovalta murtui, uskonnon sanelemat arvot kyseenalaistettiin. Seurasi valistuksen aika ja koko perinteinen arvojärjestelmä murtui.

Arvojen muuttuva tärkeysjärjestys

Arvot saattavat muuttua myös siten, että jokin aikaisemmin yleisesti tärkeänä pidetty arvo muuttuu harvinaisemmaksi tai päinvastoin. Esimerkiksi säästäväisyyden arvostus vaihtelee yhteiskunnallisen suhdanteen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Myös arvojen tärkeysjärjestys muuttuu ajan myötä. Nykyisin viihtyisään, puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön liittyvät arvot ovat esillä huomattavasti useammin kuin aikaisemmin, kun taas sellaiset arvot kuin tottelevaisuus tai kuuliaisuus ovat tulleet vähemmän tärkeiksi. Yksilöllisyys arvona tuntuu saavan lisäsijaa yhdenmukaisuuden tavoittelun ja ehkä solidaarisuudenkin kustannuksella.

Murrosajan myötä arvoihin tulee uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi hyvinvointi säilyy arvona, mutta siihen sisällytetään uusia asioita – se kerrotaan uusin sanoin. Hyvinvoinniksi ei enää katsota pelkkää aineellisten tarpeiden tyydyttämistä vaan ”aineettomien” tarpeiden kuten vuorovaikutuksen tai itsensä toteuttamisen merkitys lisääntyy samalla, kun luontoon ja ympäristön säilymiseen liittyvät asiat ymmärretään kuuluviksi hyvinvointiin yhä oleellisemmin. Toisaalta tässä murroksessa hyvinvoinnin ja hyvinvointiyhteiskunnan käsitteisiin voidaan liittää kokonaan uusia elementtejä, kuten voimme havaita erilaisten poliittisten tai taloudellisten intressien ja tulkintojen kautta. Tämä on johtamassa siihen, että käsite vähitellen vesittyy eikä enää lopulta kerro todellisuudesta yhtään mitään, mutta se on silti vielä pitkään oivallinen poliittinen lyömäase.

Ajallinen muutos

Samoin paitsi eri aikoina, myös eri paikoissa ja ihmisryhmissä sama arvo saattaa poiketa sisällöltään hyvinkin paljon. Esimerkiksi käy siveellisyys, joka on kaiketi arvo sinänsä eri puolilla maailmaa, mutta sen sovellutus tai sisältö (arvonkantaja) on hyvinkin erilainen niin käytöksessä, pukeutumisessa kuin sukupuolten välisessä kanssakäymisessä. Onkin mielenkiintoinen kysymys pohtia, mitä itse asiassa onkaan siveys nyt ja mitä se on tulevaisuudessa.

Perinteiset, jollekin yhteiskunnalle tai sosiaaliselle instituutiolle kuuluvat arvot voidaan myös ulottaa uusiin ryhmiin tai kohteisiin. Tästä esimerkkinä on vaikkapa käännytystyö demokratian periaatteiden levittämiseksi kehitysmaihin tai tasa-arvon ulottaminen seksuaalisiin vähemmistöihin tai vasta nupullaan oleva keskustelu siitä, miten meidän olisi suhtauduttava uusiin elämänmuotoihin. Onko keinotekoiselle elämälle ja sen kautta kehittyville olioille annettava samat oikeudet, joilla kohtelemme eläimiä? Entä jos esimerkiksi tietoverkossa kehittyy itsellinen tietoisuus, tekoälystä tuleekin itsestään tietoinen tai kohtaamme älyllistä elämää maapallomme ulkopuolella – onko näihin olioihin ulotettava ihmisoikeudet ja tasa-arvon vaatimukset? Miten edellytämme niiden suhtautuvan meihin?

Arvojärjestelmän muutos

Vaikka arvot muuttuvat hitaasti, asenteet ja nykyisin myös arvojärjestelmät muuttuvat nopeasti. Arvojärjestelmällä tarkoitetaan moraalista ja eettistä, oikean ja väärän määrittelevää järjestelmää, joka on riippuvainen yhteiskunnan historiallisesta ja kulttuurisesta taustasta. Yhteiskunnallisessa murroksessa myös moraaliset ja eettiset uskomusjärjestelmät järkkyvät ja muuttuvat.

Arvojärjestelmän äkillinen murros on kuitenkin usein kaoottinen tapahtuma ja järkyttävä kokemus sen läpikäyneen yhteiskunnan jäsenille, ja se voi vaikuttaa heikentävästi koko yhteiskunnan integraatioon. Kuitenkin luottamus arvojärjestelmiin on ehkä vähitellen yhä suuremmassa määrin heikentynyt yksilöllisyyden ja yksilöllisten arvojen merkityksen kasvaessa. Voidaankin kysyä, onko esimerkiksi suomalaisilla enää kovinkaan selkeitä tai kiinteitä, yhtenäisiä arvojärjestelmiä vai ovatko arvot nykyisin puhtaasti subjektiivisia, yksilötason asioita.

> Moraali, arvot, päämäärät