Anita Rubin

Reaaliaikaisuuden vaikutus arvoihin

Elämme reaaliaikaisessa maailmassa, jossa ajan merkitys vähenee ja syvyyssuuntainen aikakäsitys hapertuu samanaikaisesti kuin reaaliaikaisuuden ja hetkellisyyden merkitys kasvaa. Tieto saavuttaa meidät yhä enemmän rinnakkaisuuksina ja tapahtumisten väliset ajalliset, paikalliset ja sisällölliset etäisyydet menettävät merkitystään. Fiktio ja fakta menevät vastaanottajan mielessä helposti niin sekaisin, että hänen on vaikea tietää, mikä todellisuus on totta. Samalla ero todellisen ja illusorisen välillä menettää merkitystään maailmankuvan osatekijänä ja yksityisen ja julkisen välinen rajapinta hämärtyy.

Jos kärjistetään, katsojalla – ja tässä voidaan puhua erityisesti nuorista – ei ole välttämättä mitään keinoa antaa erilaista painotusta Irakin kärsimyksille kuin esimerkiksi Salattujen elämien päähenkilöiden sydänsurujen aiheuttamille kärsimyksille tai erottaa merkitysarvoltaan formulakisan ulosajoja Nokian kurssien heilahduksista tai uusimman vauvanvaipan imemiskyvystä, kun kaikki esitetään samanlaisella painoarvolla ja merkityskielellä. Internetistä puhutaan rajattoman tiedon saannin mahdollistajana ja ajatellaan, että tasa-arvo oleellisesti lisääntyy, kun 550 miljardia sivua tietoa on periaatteessa kaikkien saatavilla.

Kuitenkin olemme vasta niin uusia tässä rajattomassa tietoyhteiskunnassa ja castellsilaisessa tietoajassa, että emme ole vielä kehittäneet alkeellisimpiakaan välineitä kaiken tämän tiedon lajittelemiseksi ja arvottamiseksi. Verkossa ei ole menetelmiä ja työkaluja ainakaan vielä oikean ja väärän, oleellisen ja viihteellisen tiedon sisällölliseen erotteluun eikä kouluissakaan tätä vielä opeteta.

Sirpaloituva todellisuus

Tällä tavoin kokonaiskuva todellisuudesta jatkuvasti sisään tulvivan informaatiovirran keskellä sirpaloituu – ongelmana onkin maailmankuvan pirstoutuminen. Tämän myötä julkinen keskustelu ja tiedotusvälineistä haettava tieto painottuu yhä voimakkaammin viihteen ja hämmennystä neutralisoivan aineksen puolelle. On yhä vaikeampaa hahmottaa, mikä on todella tärkeää ja mikä on viihdettä. Samaten voimme tunnetasolla kokea syvää yhteyttä koko muun maailman kanssa surressamme esimerkiksi kauniin prinsessan kuolemaa. Mitä virtuaalisemmaksi maailma muuttuu, sitä enemmän todellisuus, virtuaalinen todellisuus ja todellisuuden virtuaalisuus sekoittuvat.

Tämä taas saattaa johtaa todellisiin vaikeuksiin, kun on tehtävä eettisiä valintoja ja ratkaisuja. Syiden ja seurausten pohtimisen asemesta nykyinen arvoilmapiiri johtaa haluttomuuteen pohtia arvojen vaikutuksia valintoihin ja tarpeisiin sekä kyvyttömyyteen nähdä ratkaisumallien eettisiä, moraalisia tai konkreettisiakaan seurauksia. Lyhytjännitteisyys lisääntyy ja lyhyen aikavälin tuoma hyöty jättää varjoonsa päätösten pitkän aikavälin seuraukset, jotka sitten tapahtuessaan yllättävät ja luovat lisää hämmennystä ja turvattomuuden tunnetta.

Arvorelativismin vaara

Yksilökeskeisen ja yksilön omaa vapautta ja valintaa korostavan arvoilmapiirin myötä ajatellaan arvorelativistisesti, että se, mikä on moraalisesti tai eettisessä mielessä oikein, on viime kädessä riippuvainen siitä ympäristöstä tai kulttuurista, missä ihminen elää. Tämä johtaa käsitykseen, ettei ole olemassa mitään yleistä ja yhtenäistä ohjenuoraa, kuinka oikea ja väärä pitäisi käsittää, eikä meillä ole siis periaatteessa enää oikeutta pitää vääränä ja tuomita toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka eivät ole perinteisesti omiamme tai joita emme halua omaksua. Kuitenkin jos tässä ajattelussa mennään kyllin pitkälle, päädymme umpikujaan: emme esimerkiksi voisi ylläpitää minkäänlaisia oikeusjärjestelmiä, joilla tuomitaan rituaalimurhat, kannibalismi, tyttöjen ympärileikkaukset jne.

Universaalit arvot

Nyt arvojen ja etiikan tutkijat ovatkin kääntyneet etsimään niitä arvoja ja käsityksiä (arvonkantajia), jotka ovat kaikissa kulttuureissa tavalla tai toisella yhteisiä ja voidaan siten käsittää yleisiksi arvoiksi, ja pohtivat sitten sitä, millaisia sisältöjä eri kulttuurit näille arvoille antavat. Samalla on esitetty, että maailmassamme on selvä suuntaus arvojen yhdenmukaistumiseen. Puhutaan yhtenäisen kansainvälisen moraalisen järjestyksen tai säännöstön tarpeesta ja sellaiset käsitteet kuin esimerkiksi demokratia, ihmisarvo, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus ymmärretään maailmanlaajuisiksi. Kun universaalien arvojen olemassaolo joutuu epäilyn kohteeksi, vastuu eettisen koodin ja hyväksyttävän toimintamallin etsimisestä ja valinnasta jää yksilön vastuulle. Tästä johtuu erilaisten, mutta yhtä arvokkaiksi, mahdollisiksi ja relevanteiksi ymmärrettyjen arvojärjestelmien ja moraalikoodien kilpailu. Samalla kuitenkin arvorelativismi johtaa sosiaalisten siteiden höllentymiseen ja sosiaalisen koheesion vähenemiseen. (Taylor 1991.)

Universaalit tai lähes universaalit arvot voidaan käsittää ihmissuvun kehityskaareen kuuluviksi prosesseiksi, jotka ovat hitaasti kehittymässä ja muuttumassa koko ajan. Vaikka arvoja ei ymmärretä kaikkialla samalla tavoin ja niille on annettu eri kulttuureissa ja eri aikoina erilainen sisältö, oman länsimaisen käsityksemme mukainen sisältö on monien arvojen kohdalla ilmeisesti leviämässä vähitellen myös muiden kulttuurien ja kansojen pariin. Riippuu tietenkin omista henkilökohtaisista arvoistamme, pidämmekö tätä kehityssuuntaa hyvänä tai pahana.

Arvot ovat myös riippuvaisia ihmisen ja hänen fyysisen ympäristönsä välisestä jatkuvasta vuorovaikutuksesta. Tärkeää on nyt tutkia, millaisia yhteisiä arvoja meillä on ja toisaalta miettiä ja perustella sitä, millaisia yhteisiä arvoja meillä voisi ja pitäisi olla. Samalla on pohdittava myös, millaisia loogisia syitä ja argumentteja voimme löytää sille, että joidenkin määrättyjen arvojen pitäisi levitä universaaleiksi yhteisen hyvinvointimme ja kestävän kehityksen vuoksi.

> Arvot ja itsensä toteuttaminen