Flechtheimin futurologia ja homo humanus

Anita Rubin

Ossip Flechtheim, jota pidetään nykyisen tulevaisuudentutkimuksen isänä ja perustajana, ehdotti 1940-luvulla, että tulevaisuutta alettaisiin vakavasti ja tieteellisesti tutkia. Flechtheimin (1966) ajatuksia leimasi voimakkaan eettinen ja normatiivinen näkökulma. Hän oletti ja edellytti, että tulevaisuus on erilainen ja olennaisesti parempi kuin menneisyys.

Tämän tulevaisuuden kartoittamiseksi hän kehitti termin ”futurologia”, joka on hänen mukaansa tulevaisuutta koskevien kysymysten kriittistä ja systemaattista käsittelyä. Flechtheim uskoi, että futurologian tehtävänä on estää sodat, poistaa nälkä ja kurjuus, kamppailla riistoa vastaan, demokratisoida yhteiskunta, lopettaa luonnon riistokäyttö ja taistella vieraantumista vastaan. Näin ihmiskunnassa kehittyy lopulta parempi ihminen, jota hän kutsui nimellä Homo Humanus.

Flechtheimin perusoivallukset

Flechtheimin futurologian neljä perusoivallusta olivat

  • ongelmien ymmärtäminen maailmanlaajuisiksi,
  • kompleksisuus, sen ymmärtäminen, ettei mitään ongelmaa voida ratkaista vain yhtä osa-aluetta korjaamalla,
  • tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa ymmärtämällä nykyhetkeä,
  • moraalinen ja eettinen näkemys; maailmanparannus.

Tämä Flechtheimin normatiivinen ajattelutapa – olemme luomassa yhdessä parempaa maailmaa – heijastuu edelleen tulevaisuudentutkimukseen: Tulevaisuudentutkimuksen perimmäinen tehtävä on vaikuttaa siihen, että kaikista mahdollisista tulevaisuuksista toteutuu lopulta sellainen, että tulevaisuus on hyvä ja onnellinen kaikille ihmisille. Yksi tiedonalan periaatteista on pyrkimys tietoa ja tulevaisuusajattelua lisäämällä vaikuttaa valtaapitäviin ja päätöksentekoon siten, että tehtävien päätösten seuraukset olisivat selvillä myös pitkällä tähtäyksellä ja että kun seuraukset tunnetaan, tehtävät päätökset olisivat mahdollisimman hyviä. Tämän vuoksi tulevaisuudentutkimuksen tulosten oikeellisuutta ei voida arvioida suoraan sen perusteella, toteutuvatko ennusteet vai eivät (mm Mannermaa 1991, 1993, Masini 1993 ym.).

Miten sitten pystymme arvioimaan valintojemme laatua ja kuinka kykenemme tekemään sellaisia päätöksiä, että voimme pitää niitä oikeina ja hyvinä?

> Tietoteoreettisesta ajattelusta tulevaisuudentutkimuksessa

 

Mainokset