Leen mallin ongelmat

Anita Rubin

Tieteellisyyden mittaamisen riski

Erityisesti viidennen kriteerin kohdalla Leen malli osoittautuu ongelmalliseksi, jos tarkasteltavana on hyvin laajoja tai monimutkaisia asioita. Bellin mukaan arvon hyväksyttävyyden kriteeri ovat sellaiset todisteet, joita voidaan arvioida julkisesti ja jotka voidaan hyväksyä tieteellisesti. Ensimmäinen ongelma on yhteydessä kriittisen realismin perusongelmaan: on vaikeaa yksiselitteisesti määritellä, milloin jokin yleinen uskomus tai käsitys on savuttanut sellaisen vaiheen, että sitä voidaan pitää totena. Mitään ulkoisia määritelmiä tämän vaiheen saavuttamisesta ei voida nimetä – milloin voidaan todella tietää, jokin asia on totta sillä perusteella, että esimerkiksi miljoonat ihmiset uskovat niin.

Tieteellisyyskään arvon hyväksyttävyyden kriteerinä ei ole itsestäänselvyys eikä sellaisenaan yksiselitteinen asia. Vaarana on kehäpäätelmä: arvojen objektiivisuuden osoittamisessa käytetään samoja kriteerejä  kuin tieteellisen tiedon hankkimisessa, ja kuitenkin arvoilla pitäisi arvioida juuri tätä tieteellistä tietoa. Olisi myös päätettävä, mikä tutkimustraditio hyväksytään todistusaineistoksi – sosiaalitieteiden vai luonnontieteiden todistus vai ehkä molemmat.

Malli soveltuu hyvin tapauksiin, joissa seuraukset ovat kohtuullisessa määrin ennakoitavissa, mutta esimerkiksi globaalin tason ilmiöissä näin ei useinkaan ole. Kun mallia käytetään esimerkiksi laajojen ympäristöä koskevien väittämien arviointeihin, usein noudatetaan myös kyseenalaistamatta varovaisuusperiaatetta eikä toisaalta arvioida riskejä suhteessa niiden välttämiseksi tehtävien sijoitusten määrään.

Objektiivisuus ja riskit

Ongelmana Keekok Leen arvolauseissa on myös se, mitä tapahtuu, jos todistusaineisto muuttuu ratkaisevasti. Kuinka käy tässä tapauksessa arvon objektiivisuudelle? Nimittäin jos arvo tällaisessa tapauksessa myös muuttuu, kuten sen kriteerien mukaan täytyisi tehdä, arvohan on silloin myös suhteellinen eikä objektiivinen.

Arvojen objektiivisuuden määrittäminen on ongelma jo sellaisenaan: on esimerkiksi vaikea arvioida inhimillisten kärsimysten arvoa. Toisaalta yksinkertaisessakin tapauksessa saattaa tulla ongelmia, kun yritetään määrittää sitä, mikä vaihtoehdoista on objektiivisesti toisia parempi. Episteemisen implikaation malli omaa sisäänrakennettuna eräänlaisen subjektiivisen elementin. Sen avulla kuitenkin vain pyritään objektiivisuuteen – ei välttämättä väitetäkään, että sitä koskaan täysin voidaan saavuttaa.

Lisäksi esimerkiksi Bellin tupakointiesimerkissä on täysin arvovalinta, haluaako toimija riskeerata oman elämänsä pituuden tupakoinnin tuoman hetkellisen nautinnon vuoksi vai valitseeko hän vähemmän riskejä sisältävän, mutta ehkä kieltäymyksellisemmän vaihtoehdon. On myös tieteellisesti todistettu, että tupakoinnilla on vahva laihduttava vaikutus. Voikin olla niin, että toimija valitsee tupakoinnin juuri tämän terveyttä edistävän ominaisuuden vuoksi, vaikka tupakoinnin vaarallisuus olisikin hänellä tiedossa. Arvolauseen ”objektiiviselle varteenotettavuudelle” voi siten olla keskenään ristiriitaisia todistuksia. Valintaan tietysti vaikuttavat myös ko. toimijan elämän muut arjen riskit. Bell siis ottaa esimerkissään pitkän elämän annettuna arvona, jota hän ei kyseenalaista, kuten hän ei tee myöskään monille muille naturalistiseen filosofiakäsitykseen ja luonnolliseen todellisuuteen liittyville oletuksilleen. Toisaalta toisen toimijan valintojen arvosteleminen ja arvottaminen on sekin ongelmallista.

Toimintaohjeet ja niiden tausta-arvot

Kolmas ongelma Leen mallissa on se, että siinä sekoitetaan toisiinsa arvo ja sen pohjalta tehty toimintaohje. Esimerkeissään Bell (1997b) keskittyy todistamaan Leen mallin pohjalta tietyn toimintaohjeen taustalla olevan arvoarvostelman ja sitä kautta perustelee tai kiistää ohjeen moraalisen oikeutuksen. Varsinaisiin arvoihin Leen mallin avulla on aika hankalaa ottaa kantaa, vaikka Bell sanookin Leen ohjeiden soveltuvan hyvin myös arvojen arviointiin.

Kun saman toimintamallin taustalla on erilainen perusarvo, myös silloin Leen malli muodostuu ongelmalliseksi. Ajatellaan, että Bellin esimerkkinään pitämässä tupakanpoltossa loppupäätelmänä ei olisikaan ajatus ”siispä ei kannata tupakoida” vaan ”siispä tupakointi tulee kieltää”: Tällaisessa tapauksessa kaikki viisi Leen todistusta kyllä pitävät paikkansa, mutta toimintamallin valinnassa päädytään vastakkain toisten arvojen kanssa (esimerkiksi yksilön oikeudet ja valinnanvapaus, oikeus määrätä omasta elämästä ja terveydestä, oikeus nautintoon, oikeus riskinottoon jne.). Leen episteemisen implikaation malli ei ratkaise arvojen oikeellisuutta suhteessa toisiin arvoihin. Samalla voidaan kysyä, ratkaiseeko malli arvolauseiden oikeellisuutta tai paremmuutta sellaisessa tapauksessa, jossa vastakkain ovat arvolauseen taustalla olevat erilaiset arvot. Tällaisessa tapauksessa valittu toiminta perustuu sille, mikä taustalla oleva arvo painottuu tilanteessa.

> Potentialia Praesentiae