Käsitteitä A-H

Anita Rubin

Aikaperspektiivi: Yksilön tai yhteisön suuntautuminen nykyhetkestä kohti jotain mahdollista tulevaisuuden tilaa tai tapahtumaa; nykyhetken ja mahdollisen tulevaisuuden tilan välinen aika. Aikaperspektiivin pituus määräytyy siitä tulevaisuuden tilasta, jota kohti kulloinkin suuntaudutaan.

Aikasarja-analyysi: Empiiristen menetelmien joukko, joilla tarkastellaan tutkittavan kohteen tai ilmiön aikaisempaa kehityskulkua ja vedetään siinä havaittavien tavallisesti matemaattisten tai tilastollisten säännönmukaisuuksien perusteella johtopäätökset kehityksen suunnasta ja laadusta eli aikasarjan jatkumisesta havaintoajanjakson yli. Menetelmät soveltuvat sellaisten aikavälien ennusteiden tekemiseen, joissa säännönmukaisuuksien voidaan olettaa pysyvän muuttumattomina.

Aivoriihi: Usein ryhmässä tehty vapaa ideointi ja mahdollisten vaihtoehtojen kartoitus. Tavoitteena on luovan ratkaisun tai useiden ratkaisumallien löytäminen esillä olevaan ongelmaan. Ks. myös ”Tulevaisuusverstas”.

Aktorit: Toimijat, joilla on tärkeä, usein kontrolloiva rooli jossain järjestelmässä, organisaatiossa tms.

Analogia: Menetelmä, jossa tutkittava ilmiö, josta on vaikea saada tietoja, rinnastetaan toiseen erilaiseen ilmiöön, jota on helpompi havainnoida tai analysoida. Esimerkiksi fysiikassa magneettikentän ilmiöitä voidaan tutkia sähkökentän avulla ja sähköilmiöitä analysoida mekaniikan ilmiöiden avulla, koska näiden luonteeltaan erilaisten ilmiöiden matemaattiset kuvaukset ovat samanmuotoisia. Siitä, mitä toisessa ilmiössä mitataan, voidaan luotettavasti päätellä, millaisia arvoja eri tekijät olisivat saaneet tutkimustilanteessa tukittavassa ilmiössä. Tulevaisuudentutkimuksessa tai humanistisissa tieteissä yleensä ei ole mahdollisuuksia tällaiseen rinnastukseen erilaisten ilmiöiden välillä. Ymmärtävän analogian keino on tulkinnallinen ja rinnastuksissaan näkemyksellinen. Tutkittavan asian rinnalle, esimerkiksi tietyn ilmiön tulevaisuuden kehityskulun ymmärtämiseksi, voidaan asettaa historiasta toinen ajanjakso, jonka tapahtumien kulku tunnetaan. Samalla oletetaan, että tämän historiasta tunnetun ajanjakson tunnettu ja sisällöllisesti erilainen tapahtumakulku on rakenteeltaan ja joiltakin muilta kiinnostavilta piirteiltään rinnasteinen tutkittavalle ilmiölle. Tapahtumien kulku jo tunnetussa ilmiössä antaa mahdollisuuden vetää johtopäätöksiä, mitä voi tapahtua myös tutkittavassa ilmiössä.

Analyysi: Osiksi hajottaminen, hajottamalla tutkiminen, jäsentely, erittely. Analyysin jäsentelyyn kuuluvat tutkittavan ilmiön kuvaaminen, ”kausaalinen” selittäminen ja/tai intentionaalinen (ks. ”Intentio”) tulkitseminen, lainomainen tai vertaileva heijastaminen havaintojen ulkopuolelle ajallisesti, paikallisesti tai käsitteellisesti, ja perusteltujen yleistysten esittäminen.

Arvot: Yksiselitteinen määrittely on hankalaa: 1) Ristiriitojen yläpuolelle asettuvia tavoitteita, joita kohti yksilö tai yhteiskunta voi suuntautua, mutta joita ei voi koskaan lopullisesti saavuttaa. 2) Ihmismielen aktiivisia, ei-objektiivisia, eettisiä symboleja ja laatumääritelmiä (yksilöarvot) ja  yhteiskunnan ylläpitämiä moraalikoodeja (yhteiskunnan arvot). Yksilöarvojen kesken, yksilöarvojen ja yhteiskunnan arvojen välillä tai yhteiskunnan eri toimijoiden välillä voi vallita ristiriitatilanne. Arvot ovat eettisen tietoisuuden (hyvän/pahan, oikean/väärän, totuudellisen/vilpillisen, kauniin/ruman) tiloja ja asenteita, jotka tiedon ja tunteiden ohella ohjaavat ihmisen toimintaa, valintoja ja tekoja tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla. Logiikan ja tietoteorian kannalta arvot ovat subjektiivisia vastakohtana objektiiviselle tiedolle. Arvot esiintyvät yhteiskunnassa usein normeina ja toimintaa ja valintoja ohjaavina kieltoina, käskyinä, lakeina ja ohjeina, mutta nämä eivät ole itsessään arvoja. Arvot pikemminkin ovat niitä laajempia ja usein yleisesti hyväksyttyjä lähtökohtia, joiden pohjalle ja joiden määrääminä normit ym. rakentuvat.

Arvonkantajat: Ne asiat ja ilmiöt, joita ihminen tai yhteiskunta katsoo arvokkaiksi ja joille annetaan em. symboli- ja laatumääritelmiä.

Arvorationaalisuus: Toimimista valintatilanteissa siten, että arvot toteutuvat. Arvorationaalisuus on tässä mielessä rationaalisuuden laajennettu muoto, joka sisältää sekä päämäärien valinnan (tavoiterationaalisuus) että niiden saavuttamiseksi tarpeellisten keinojen valinnan (välinerationaalisuus). Arvojärjestelmän mukainen rationaalisuus on näkökulma, jonka mukaan ihmisellä tulee olla sisäisesti ristiriidaton arvojärjestelmä, jonka mukaan hänen tulee myös toimia ollakseen rationaalinen. Hänen tulee myös voida olla arvojärjestelmänsä mukaan hyvä, kun hän tekee välttämättömiä ja tarpeellisia valintoja vaadittavien yhteiskunnallisten normien mukaisesti.

Arvoristiriita: Jonkin ilmiön tai asian taustalla olevia arvoja koskeva erimielisyys, joka selvittämättömänä lukkiuttaa vuoropuhelun.

Asiantuntijapaneeli: Joukko jonkin teeman tai ilmiön asiantuntijoita, jotka kootaan yhteen keskustelemaan ja/tai tuottamaan mielipiteistä koostuvaa materiaalia jollain muulla tavalla teema-alueen tulevaisuuden haasteita ja muutoksia koskevista asioista. Ks. esim. ”Tulevaisuusbarometri”, ”Delfoi-tekniikka”.

Avoin systeemi: Systeemi (esim. organisaatio tai olio), joka on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa vaihtaen ainetta, energiaa tai tietoa. Avoin systeemi on luonteeltaan oppimiskykyinen (olio) ja sen vuoksi ennustamaton. Ks. ”Systeemi”, ”Suljettu systeemi”.

Barometri: Mittaustapa, jossa samoja kysymyksiä toistetaan määrätyin aikavälein ja tarkastellaan eri otoksissa ja eri ajankohtina saatujen mittaustulosten välisiä eroja. Ks. ”Tulevaisuusbarometri”.

Biofuturologia: 1) Luonnollisen elollisen kehityksen l. evoluution ennustaminen; 2) ihmisen ja kulttuurin vaikutukset biologiseen evoluutioon ja 3) tieteen ja tekniikan, ennen kaikkea geenitekniikan avaamat mahdollisuudet muunnella ja luoda uusia lajeja ja ekologisia yhteisöjä.

CATWOE: ”Ydinmääritelmän” laatimisen menetelmä, jonka avulla selvitetään ne yksittäiset osasysteemit, systeemiset prosessit ja tekijät, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat kokonaissysteemin toimintaan. Ks. ”Pehmeä systeemimetodologia”.

Contingentia futura: Ajatus siitä, että tulevaisuus ei ole olemassa nykyhetkessä yksikkömuodossa vaan pikemminkin monikollisena, monista eri asioista riippuvaisina ja epävarmoina vaihtoehtoina eli kontingensseina. Termi on latinaa. Ks. myös ”Futurible”, ”Potentialia praesentae”.

Delfoi-tekniikka (delfitekniikka): Asiantuntijamenetelmä; vaiheittainen strukturoitu tai puolistrukturoitu kyselymenetelmä, jolla ryhmän (erityisesti asiantuntijoiden) mielipiteitä jostain määrätystä teema-alueesta tuodaan esille ja jalostetaan tiedoksi. Subjektiivisten mielipiteiden perusteella muodostetun tiedon katsotaan sisältävän ”Hiljaista tietoa”, joka muodostaa tärkeän osan tulevaisuustiedon perustasta. Menetelmän kehittivät Olaf Helmer ja Norman Dalkey vuonna 1953, ja aluksi sitä käytettiin sodankäynnin strategioiden suunnitteluun RAND-projektissa. Delfi koostuu useimmiten kahdesta tai kolmesta asiantuntijakierroksesta, joiden kuluessa mielipiteet kerätään ja niistä saatu informaatio (erityisesti yleisestä linjasta poikkeavat mielipiteet perusteluineen) syötetään takaisin asiantuntijoille lisätarkastelua varten. Alun perin delfitekniikka luotiin tarkoituksena saavuttaa asiantuntijamielipiteissä konsensus, ja kyselykierroksia toistettiin niin kauan, että tämä päämäärä saavutettiin. Nykyisin delfissä keskitytään pikemminkin mielipiteiden erilaisuuksien tarkasteluun ja tutkijoiden päämääränä onkin saavuttaa mahdollisimman laaja ymmärrys asiantuntijoiden tutkittavaa asiaa koskevista erilaisista mielipiteistä ja ajatuksista sekä niiden perusteluista. Nykyisin delfi toteutetaan usein tietoverkkoon rakennetuilla erillisillä ohjelmilla kuten esim. DelfiScan/Delfix. ”Skenaariotyöskentelyn” ohella delfoi on yksi tunnetuimmista tulevaisuudentutkimuksen tutkimusmenetelmistä. Toteutetaan usein nykyisin.

Deskriptiivinen: Kuvaileva, kertova.

Determinismi: Uskomus, jonka mukaan se, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, on ”kausaalisesti” täysin määräytynyt sen perusteella, mitä on tapahtunut tähän mennessä.

Driving force-ilmiöt (Driver-ilmiöt): Yhteiskunnan tai sitä laajemman tason ilmiöt, jotka suuntaavat päätöksentekoa ja valintoja, mutta jotka eivät välttämättä jatku tulevaisuudessa samassa mielessä kuin ”Trendit” ja ”Megatrendit”. Driving forceilla ei oikeastaan ole suuntaa, mutta silti nämä ilmiöt toimivat joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla päätöksenteon ja valintojen taustalla. Ne voivat olla erityisiä yhteiskunnassa, organisaatiossa tai yksittäisillä toimijoilla olevia, tähän aikaan ja tapoihin liittyviä perususkomuksia, oletusten joukko. Niitä ei useinkaan ilmaista ääneen tai kirjallisesti, mutta niitä ei myös kyseenalaisteta. Vallitsevan driving forcen kyseenalaistaminen herättää usein paljon huomiota ja vastarintaa. Ks. ”Toimintaympäristön muutosten tarkastelu”.

Dystopia: 1. Jossain tulevaisuudessa oleva paikka ja/tai aika, jossa asiantila on huonommin kuin nykyisyydessä tai siinä paikassa ja/tai ajassa, johon sitä verrataan. 2. Tällä hetkellä vallitsevien huonojen asiantilojen jatkumo ja siirtäjä. Ks. vastakohta ”Utopia”.

Edelläkävijä-analyysi: Asiantuntijamenetelmä, jossa tarkastellaan jonkin asian, toimintamuodon, ilmiön tms. ensimmäisenä esiin tuoneen henkilön tai organisaation toimintamalleja ja -ideoita.

Edeltäjä-analyysi: Analogiamenetelmä, jota sovelletaan jonkin tietyn kohteen kulttuuristen kehitysvaiheiden tutkimiseen. Eri aikoina eri yhteiskunnissa tapahtuvia tai tapahtuneita kulttuurin ilmiöitä rinnastetaan toisiinsa ja tausta-ajatuksena on, että kehityksessään hitaampi kulttuuri seuraa samaa kehityskulkua kuin se, jonka katsotaan olevan kehityksessä edellä.

Emergenttinen: Omin ehdoin kehittyvä.

Environmental scanning: Ks. ”Toimintaympäristön muutosten tarkastelu”.

Ekstrapolointi (trendiekstrapolointi): Kehityksen jatkaminen tulevaisuuteen olettamalla, että tutkittava ilmiö muuttuu aikaisempien havaintojen suuntaisesti. Kehityksen tähänastisten tietojen projisoiminen tulevaisuuteen samansuuntaisina. Aikasarja-analyysin osa, jossa havaittujen säännönmukaisuuksien avulla aikasarjan kulkua jatketaan tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Ks. myös ”Trendi”.

Emansipaatio: Vapautuminen holhouksesta tai eriarvoisuudesta, tasa-arvon saavuttaminen.

Emerging issues: Synonyymi termille ”Heikko signaali”. Liittyy ”Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun”.

Ennakointi: ”Tulevaisuudentutkimuksen” synonyymina käytettynä tulevaisuutta kohti muuttuvan nykyisyyden hallintaa mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa koskevan tiedon avulla. Myös trendin kehityskulun arviointia jollain oletetulla todennäköisyyden asteella määrätyn ajanjakson kuluessa. Ennakointiin katsotaan kuuluvan tulevaisuuden kuvaaminen, analysointijärjestelmien luominen, kehittäminen ja hyödyntäminen ja tulevaisuutta koskevan tiedon tuottaminen, hankinta, käsittely, muokkaus, analysointi ja raportointi. Usein ennakointi-sanaa käytetään myös viitattaessa erityisesti suunnittelumenetelmiin erottamaan näitä varsinaisesta tulevaisuudentutkimuksesta. Ks. ”Foresight-ajattelu”, ”futurologia”, ”tulevaisuudentutkimus”. Ks. myös ”prognoosi”.

Ennuste: Asiantila, jonka tulevaisuudessa toteutumista toimija pitää todennäköisimpänä ajateltavien mahdollisten vaihtoehtojen joukossa silloin, kun toimija itse ei ole vaikuttamassa tapahtumiseen omasta eikä muiden puolesta. Ennuste eli todennäköinen tulevaisuudenkuva on siis passiivinen, sivustakatsojan näkemys tulevaisuuden muotoutumisesta jonkin asian suhteen useimmiten ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa. Ennusteet ovat välttämättömiä tavoitteellisen toiminnan, siihen kuuluvien valintojen ja tekojen rationaalisen suunnittelun kannalta.

Epäjatkuvuus: Trendimuutos, ilmiön laadun tai kehityssuunnan yleensä yhtäkkinen, jyrkkä muutos.

Estimointi: Arviointi, arvottaminen, esim. tilastollisten tunnuslukujen laskeminen tutkimusmateriaalista.

Evoluutio: Muutosprosessi yksinkertaisemmalta tasolta monimutkaisemmalle tasolle. Biologisten lajien, rotujen yms. muuttuminen tai yhteiskunnallisessa kehityksessä asteittain tai suhteellisen rauhallisen sosiaalisen, poliittisen, taloudellisen jne. prosessin eteneminen. Evoluutio on sopeutumista erilaisiin ympäristötekijöihin ja näiden muutoksiin. Evoluutio-oppi = kehitysoppi, käsitys, että kaikki tapahtuminen on osa suurta, yhtenäistä, lainmukaista kehityskulkua.

FAR-menetelmä: Tulevaisuustilojen sektoreittain järjestetty, taulukoitu kokoelma jonkin ilmiön tai tapahtuman ominaisuuksia. Taulukko edustaa yleensä yhtä näkökulmaa ja jotain ennalta määrättyä vuotta. Ks. ”Tulevaisuustaulukko”.

Foresight-ajattelu: Kehittyi perinteisen ennakointi-ajattelun kritiikkinä. Foresight-ajattelun periaatteena on, että nykyisyys ja tulevaisuus kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa. Niinpä yhteiskuntaan, teknologiaan, tieteeseen, koulutukseen, poliittisiin käytäntöihin, kulttuuriin ja talouteen liittyviä asioita ja ilmiöitä ja niiden tulevaisuutta tarkastellaan toisiinsa kytkeytyvinä ja systeemisinä kokonaisuuksina, joiden ymmärtämisessä ja kehittämisessä myös arvojen ja avoimuuden periaatteiden huomioonottaminen on tärkeää. Foresight-ajattelu on usein prosessiluontoista toimintaa, jossa teknologinen kehitys pyritään yhdistämään yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja jossa pyritään tuomaan esille uusia, usein kätkettyjä mahdollisuuksia tarkastelemalla eri näkökulmia ja osa-alueita yhdessä. Ks. ”Strateginen foresight-ajattelu”.

Futurible: Tulevaisuudessa mahdollinen kehitys. Englanninkielisistä sanoista ”future” (tulevaisuus) ja ”possible” (mahdollinen) yhdistetty käsite, jonka alun perin kehitti espanjalainen jesuiitta Molina vuonna 1588. Käsitettä käytetään erityisesti ranskankielisten tulevaisuudentutkijoiden piirissä ja sillä tarkoitetaan sitä kohdetta, johon ihmisen ajatukset kohdistuvat, kun hän ajattelee tulevaisuutta. Ks. ”Contingentia futura”, ks. myös ”Mahdolliset maailmat”.

Futurismi: Taidesuunta, joka syntyi Italiassa 1910. Perustaja oli italialainen runoilija Filippo Martinetti (1878–1944).

Futurologia: Tieteenala, juontaa alkunsa 1940-luvun Saksasta. Termin otti käyttöön Ossip Flechtheim (1943). Flechtheimin määrittelyn mukainen futurologia oli lähellä nykyajan kehitystutkimusta ja siinä keskityttiin pääasiassa ihmiskunnan suuriin kysymyksiin, globaaleihin ongelmiin ja ongelmanasetteluihin. Ns. historiallinen futurologia rajoittuu lähinnä taiteelliseen tai filosofiseen tieteiskirjallisuuteen, joka käsittelee erilaisia tieteen ja tekniikan kehityksen mukanaan tuomia yhteiskunnallisia utopioita tai dystopioita. Ks. myös ”ennakointi”, ”tulevaisuudentutkimus”.

Geofuturologia: Geologian ja tulevaisuuden tutkimuksen osa-ala, joka pyrkii luotaamaan maapallon tulevaisuutta ja kohtaloa geologisessa aikamittakaavassa.

Heikko signaali: Sellainen yksittäinen ilmiö tai tapahtuma tai toisiinsa liittyvien erillisten ilmiöiden tai tapahtumien joukko, joka ei välttämättä tapahtuessaan vaikuta tärkeältä tai ole laaja, mutta jolla on tulevaisuuden muodostumisen kannalta tärkeä tai jopa ratkaiseva merkitys. Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta – tulevan laajemman muutoksen ensioire – tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan. Sen yhteyttä tulevaan tilanteeseen ei välttämättä voida perustella tilastollisesti uskottavalla jatkuvuudella kuten historiallisella aikasarjalla. Heikkojen signaalien jäljittäminen ja erilaisten ilmiöiden ymmärtäminen heikoiksi signaaleiksi muodostaa yhden haastavimmista tulevaisuudentutkimuksen osa-alueista. Heikon signaalin jäljitys edellyttää useiden erilaisten ilmiöiden/ilmiöalueiden tuntemusta ja tarkastelua, jossa on erotettava subjektiivisesti ja objektiivisesti uudet ilmiöt. Synonyymi englanninkieliselle termille ”Emerging issues”. Ks.  ”Wild Cards”, ks myös teksti ”Heikot signaalit”, liittyy ”Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun”.

Hermeneutiikka: Ihmisen olemassaolon selittämiseen pyrkivä tieteen suuntaus tai paradigma, jonka mukaan tieteen piiriin liittyviä tutkimusongelmia voidaan tulkita ymmärtävillä menetelmillä. Näihin metodeihin liittyy osallistumista ja sitoutumista.

Hiljainen tieto: Henkilökohtaista, tilanteeseen tai asiasidonnaista tietoa, jota on vaikeaa muotoilla sanoiksi ja kommunikoida. ”Tulevaisuustietoisuuden” oleellinen osa. Tieto voidaan jakaa eksplisiittiseksi eli täsmätiedoksi ja hiljaiseksi tiedoksi. Siinä missä eksplisiittinen tieto voidaan ilmaista ja mitata numeroina ja sanoina, hiljainen tieto pohjautuu henkilön toimintaan, kokemuksiin, ihanteisiin, arvoihin ja/tai tunteisiin. Hiljainen tieto voidaan jakaa tekniseen ulottuvuuteen (esim. taitotieto, vrt. käsityöläisen ammattitaito), ja kognitiiviseen ulottuvuuteen, joka muodostuu henkilön mentaalisista malleista, skeemoista ja uskomuksista. Hiljainen tieto muokkautuu ajallisen, sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kautta, mutta sen subjektiivinen ja intuitiivinen luonne tekee vaikeaksi prosessoida tai kommunikoida sitä systemaattisella tai kontrolloidulla tavalla. Käsitettä kehitti ensimmäisenä Nonaka 1990-luvulla. Ks. myös ”Tulevaisuudenkuva”.

Holistinen: Kokonaisvaltainen, kokonaisuudesta määräytyvä.

> Käsitteitä I-R

 

Mainokset