Yhteiskunta ja tulevaisuus

Anita Rubin

Tulevaisuudentutkijan perustehtäväksi voidaan katsoa yhteiskuntaan vaikuttaminen siten, että sosiaalisesta toiminnasta ja päätöksenteosta tulee yhä mielekkäämpää, vastuullisempaa ja tehokkaampaa ja että se perustuu yhä laaja-alaisempaan ja merkityksellisempään tietoon. Bell (1997a, 172–173) asettaa kirjassaan eräitä ehtoja, joita tutkimuksen tai tulevaisuussuuntautuneen toiminnan on täytettävä, jotta se voidaan määritellä tulevaisuudentutkimukseksi. Ensinnäkin tulevaisuutta koskevien päätelmien on perustuttava todeksi osoitettuihin faktoihin ja empiirisesti ja teoreettisesti moitteettomiin olettamuksiin. Päätelmien on lisäksi oltava loogisesti johdonmukaisia ja muiden on voitava vahvistaa ne olettamukset, joihin väitetyt tulevaisuutta koskevat otaksumat perustuvat. Samalla tulevaisuutta koskevia väittämiä ei voida osoittaa vääriksi tai oikeiksi pelkästään tarkastelemalla sitä, kuinka tarkasti tällaiseen tietoon pohjautuvat ennusteet toteutuvat (Kuusi & Gröhn 1998).

Tietoaika ja verkostoyhteiskunta

Se millaisena tulevaisuus toteutuu, on viime kädessä kiinni meistä itsestämme. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on muuttumassa, turvaverkot repeilevät, hallinnon instituutiot ja organisaatiot ovat ahtaalla ja yksittäiset kansalaiset saavat tuntea nahoissaan murroksen teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Olemme saavuttaneet tilanteen, jossa tv:stä ja uutisista tutut globaalit uhat tuntuvat pelottavasti suuremmilta kuin paikalliset mahdollisuudet. Nyt onkin tärkeää, että osaisimme nähdä tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia ja positiivisia haasteita ja elää murroksessa pelkäämättä globaaleja katastrofeja ja muutosta.

Suomalaisen yhteiskunnan murros modernista teollisuusyhteiskunnasta kohti uutta jälkimodernia vaihetta tuottaa eteemme ristiriitaisuuksia ja yhteen sovittamattomia osa-alueita. Olisi tärkeätä muistaa, että tämän hetkinen yhteiskunnallinen ajanjakso – murros – on kuitenkin vain välivaihe modernin teollisuusyhteiskunnan kypsyttyä niiden tarpeiden, edellytysten, ideaalien ja toimintamallien ohi ja yli, jotka sen aikoinaan loivat. Tätä murros- tai välivaihetta voimme nimittää tietoyhteiskunnaksi, tai, kuten viime aikoina paljon huomiota saanut espanjalais-amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä ja tietoyhteiskunta-ajattelija Manuel Castells (1996, 1997, 1998) kutsuu nimellä information age.

Yhteiskunnallinen murros ja elämysyhteiskunta

Olemme matkalla kohti jotain uutta vakaata yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystilaa, mutta vasta siis matkalla: emme ole vielä siellä, samoin kuin emme ole enää täysin edellisessä vakaassa vaiheessakaan. Murros merkitsee uusien edellytysten ja mahdollisuuksien syntymistä päätöksentekijöille ja toimijoille. Murrosajalle ominaista on, että valinnan mahdollisuudet – monet mahdolliset tulevaisuudet – ovat lukuisammat kuin ennen sitä ja sen jälkeen. Valintoja ei kuitenkaan tehdä yksimielisesti vaan ristiriitaisten tarpeiden, arvojen ja aikomusten vallitessa, jolloin nämä erilaisiin lähtökohtiin pohjautuvat valinnat joutuvat kilpailemaan keskenään murroksen tarjoamista edellytyksistä. Nopeudesta, reaaliaikaisuudesta, tulosvastuullisuudesta ja elämyksellisyydestä on tullut ihanteita ja tämä johtaa siihen, että päätöksiä ja toimintaa ohjaavat syyt ovat yhä useammin tunnepohjaisia, emotionaalisia. Asioiden pitkäjänteisyyttä ei hallita, syyn ja seurauksen laki menettää vähitellen merkitystään.

Nyt monasti tuntuu, että tietoyhteiskunta lukuisine vaatimuksineen ja menestymisen ja selviämisen edellytyksineen ymmärretään jollain lailla deterministisesti, jonain muodottomana kaiken turvallisen ja totutun myllertäjänä, joka vain tulee ja jonka tuloa emme voi välttää, mutta joka aiheuttaa sen, että meidänkin täytyy muuttua selvitäksemme. Castells (1996, 1997, 1998) ajattelee, että historian määräytymättömyydestä huolimatta pako avoimen ja globaalin verkostoyhteiskunnan vapauteen saattaa johtaa ahdistukseen yksilötasolla ja yhteiskunnalliseen väkivaltaan. Tämä kehityskulku näyttää väistämättömältä ennen kuin uudet yhdessä olemisen muodot, toimintatavat ja vastuunjako ovat kehittyneet ja sellaiset elämisen mallit, jotka takaavat kaikille turvallisen ja hyvän elämän yhdessä ovat muodostuneet.

> Tulevaisuudentutkimuksen lähestymistavat

Mainokset