Arvot (2004)

Anita Rubin (2004)
Arvioitu lukuaika: 20 minuuttia

Huom! Tämä teksti on Anita Rubinin kirjoittama alkuperäisteksti arvoista TOPI-portaalia varten vuodelta 2004. Päivitetty sivu arvoista löytyy tämän linkin takaa.

Mahdollisuuksien kirjo

Elämme myöhäismodernia aikaa, joka poikkeaa tavallaan kaikista edeltävistä aikakausista ihmiskunnan historiassa: ajalliset mahdollisuutemme ovat kasvaneet lähes käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kuhunkin toimintoon ja tehtävään käytettävissä oleva aika on itsessään yhä niukempi ja sitä myöten kalliimpi resurssi. Ajasta on tullut tuote, tavaraa, jota voidaan myydä ja ostaa. Nopeus – ennen muuta oleellisen tiedon valinnan, sisäistämisen ja käyttövalmiuden kehittämisen nopeus – on yksi tietoon perustuvan yhteiskunnan peruspilareista, kun reaaliaikainen tieto tapahtumista saavuttaa meidät yhä useammin. Olemme tietoisia siitä, että kykenemme tänään tekemään päätöksiä, joiden seuraamukset ilmenevät vasta satojen vuosien kuluttua tulevien sukupolvien siitä, päänvaivaksi. Toisaalta tiedämme myös sen, että päätöksemme vaikuttavat paikallisesti siten, että täällä tekemämme toimet voivat aiheuttaa ongelmia toisella puolella maailmaa. Ajallinen tai paikallinen etäisyys ei kuitenkaan poista vastuuta tuleville sukupolville tämän hetken päätöksenteossa.

Arvot ja elämänodotukset

Olemme matkalla kohti jotain uutta vakaata yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystilaa, mutta vasta siis matkalla: emme ole vielä siellä, samoin kuin emme ole enää edellisessä vakaassa vaiheessakaan. Tämä välivaihe, murros, merkitsee uusien edellytysten ja mahdollisuuksien syntymistä päätöksentekijöille ja toimijoille. Murrosajalle ominaista on, että valinnan mahdollisuudet – monet mahdolliset tulevaisuudet – ovat lukuisammat ja samalla vaikeammat hahmottaa kuin ennen sitä ja sen jälkeen. Luotettavaa tietoa tulevasta kehityksestä ei enää saavutetakaan pelkästään aikasarjoilla, seuraamalla mennyttä kehitystä ja laskemalla tuleva kehityskulku sen perusteella. Asioiden monimutkaisuus kasvaa, kun eri tapahtumien ja seurausten yhteisvaikutukset muuttavatkin kehityskulkua ennakoimattomaan suuntaan. Maapalloistuminen, verkostoituminen, uudet innovaatiot, tiedon kulun kiihtyminen ja sen määrän eksponentiaalinen kasvu vaikuttavat tulevaan kehitykseen – emme voi mitenkään ottaa sellaisia asioita tulevaisuuden suunnittelussa huomioon, jotka eivät ole vielä tapahtuneet tai joita ei ole edes keksitty.

Tulevaisuudenkuvan merkitys päätöksenteossa

Otamme kantaa tulevaisuuteen koko ajan, joko tietoisesti tai tietämättämme: Tulevaisuudenkuvat ja käsitys tulevaisuudesta ohjaavat tämän hetken päätöksentekoa ja valintoja sekä yksilöntasolla että yhteiskunnassa. Toisaalta kerran todellisuudeksi tulevan tulevaisuuden laatu on riippuvainen niistä päätöksistä ja valinnoista, joita nyt teemme. Valintoja ei kuitenkaan tehdä yksimielisesti vaan ristiriitaisten tarpeiden, arvojen ja aikomusten vallitessa, jolloin nämä erilaisiin lähtökohtiin pohjautuvat valinnat joutuvat kilpailemaan keskenään murroksen tarjoamista edellytyksistä.

Reaaliaikaisuuden vaikutus arvoihin

Elämme reaaliaikaisessa maailmassa, jossa ajan merkitys vähenee ja syvyyssuuntainen aikakäsitys hapertuu samanaikaisesti kuin reaaliaikaisuuden ja hetkellisyyden merkitys kasvaa. Tieto saavuttaa meidät yhä enemmän rinnakkaisuuksina ja tapahtumisten väliset ajalliset, paikalliset ja sisällölliset etäisyydet menettävät merkitystään. Fiktio ja fakta menevät vastaanottajan mielessä helposti niin sekaisin, että hänen on vaikea tietää, mikä todellisuus on totta. Samalla ero todellisen ja illusorisen välillä menettää merkitystään maailmankuvan osatekijänä ja yksityisen ja julkisen välinen rajapinta hämärtyy.

Jos kärjistetään, katsojalla – ja tässä voidaan puhua erityisesti nuorista – ei ole välttämättä mitään keinoa antaa erilaista painotusta Irakin kärsimyksille kuin esimerkiksi Salattujen elämien päähenkilöiden sydänsurujen aiheuttamille kärsimyksille tai erottaa merkitysarvoltaan formulakisan ulosajoja Nokian kurssien heilahduksista tai uusimman vauvanvaipan imemiskyvystä, kun kaikki esitetään samanlaisella painoarvolla ja merkityskielellä. Internetistä puhutaan rajattoman tiedon saannin mahdollistajana ja ajatellaan, että tasa-arvo oleellisesti lisääntyy, kun 550 miljardia sivua tietoa on periaatteessa kaikkien saatavilla.

Kuitenkin olemme vasta niin uusia tässä rajattomassa tietoyhteiskunnassa ja castellsilaisessa tietoajassa, että emme ole vielä kehittäneet alkeellisimpiakaan välineitä kaiken tämän tiedon lajittelemiseksi ja arvottamiseksi. Verkossa ei ole menetelmiä ja työkaluja ainakaan vielä oikean ja väärän, oleellisen ja viihteellisen tiedon sisällölliseen erotteluun eikä kouluissakaan tätä vielä opeteta.

Sirpaloituva todellisuus

Tällä tavoin kokonaiskuva todellisuudesta jatkuvasti sisään tulvivan informaatiovirran keskellä sirpaloituu – ongelmana onkin maailmankuvan pirstoutuminen. Tämän myötä julkinen keskustelu ja tiedotusvälineistä haettava tieto painottuu yhä voimakkaammin viihteen ja hämmennystä neutralisoivan aineksen puolelle. On yhä vaikeampaa hahmottaa, mikä on todella tärkeää ja mikä on viihdettä. Samaten voimme tunnetasolla kokea syvää yhteyttä koko muun maailman kanssa surressamme esimerkiksi kauniin prinsessan kuolemaa. Mitä virtuaalisemmaksi maailma muuttuu, sitä enemmän todellisuus, virtuaalinen todellisuus ja todellisuuden virtuaalisuus sekoittuvat.

Tämä taas saattaa johtaa todellisiin vaikeuksiin, kun on tehtävä eettisiä valintoja ja ratkaisuja. Syiden ja seurausten pohtimisen asemesta nykyinen arvoilmapiiri johtaa haluttomuuteen pohtia arvojen vaikutuksia valintoihin ja tarpeisiin sekä kyvyttömyyteen nähdä ratkaisumallien eettisiä, moraalisia tai konkreettisiakaan seurauksia. Lyhytjännitteisyys lisääntyy ja lyhyen aikavälin tuoma hyöty jättää varjoonsa päätösten pitkän aikavälin seuraukset, jotka sitten tapahtuessaan yllättävät ja luovat lisää hämmennystä ja turvattomuuden tunnetta.

Arvorelativismin vaara

Yksilökeskeisen ja yksilön omaa vapautta ja valintaa korostavan arvoilmapiirin myötä ajatellaan arvorelativistisesti, että se, mikä on moraalisesti tai eettisessä mielessä oikein, on viime kädessä riippuvainen siitä ympäristöstä tai kulttuurista, missä ihminen elää. Tämä johtaa käsitykseen, ettei ole olemassa mitään yleistä ja yhtenäistä ohjenuoraa, kuinka oikea ja väärä pitäisi käsittää, eikä meillä ole siis periaatteessa enää oikeutta pitää vääränä ja tuomita toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka eivät ole perinteisesti omiamme tai joita emme halua omaksua. Kuitenkin jos tässä ajattelussa mennään kyllin pitkälle, päädymme umpikujaan: emme esimerkiksi voisi ylläpitää minkäänlaisia oikeusjärjestelmiä, joilla tuomitaan rituaalimurhat, kannibalismi, tyttöjen ympärileikkaukset jne.

Universaalit arvot

Universaalit tai lähes universaalit arvot voidaan käsittää ihmissuvun kehityskaareen kuuluviksi prosesseiksi, jotka ovat hitaasti kehittymässä ja muuttumassa koko ajan. Vaikka arvoja ei ymmärretä kaikkialla samalla tavoin ja niille on annettu eri kulttuureissa ja eri aikoina erilainen sisältö, oman länsimaisen käsityksemme mukainen sisältö on monien arvojen kohdalla ilmeisesti leviämässä vähitellen myös muiden kulttuurien ja kansojen pariin. Riippuu tietenkin omista henkilökohtaisista arvoistamme, pidämmekö tätä kehityssuuntaa hyvänä tai pahana.

Arvot ovat myös riippuvaisia ihmisen ja hänen fyysisen ympäristönsä välisestä jatkuvasta vuorovaikutuksesta. Tärkeää on nyt tutkia, millaisia yhteisiä arvoja meillä on ja toisaalta miettiä ja perustella sitä, millaisia yhteisiä arvoja meillä voisi ja pitäisi olla. Samalla on pohdittava myös, millaisia loogisia syitä ja argumentteja voimme löytää sille, että joidenkin määrättyjen arvojen pitäisi levitä universaaleiksi yhteisen hyvinvointimme ja kestävän kehityksen vuoksi.

Arvon määritelmä ja arvojen muutos

Yksilön kannalta arvot voidaan käsittää symboleiksi, jotka määrittävät käyttäytymistä, valintoja ja arviointeja erilaisissa päätöksenteon ja toiminnan tilanteissa. Yhteiskunnan kannalta arvojen tehtävä on pitää yhteisö koossa pyrkimällä eliminoimaan järjestelmään kohdistuvat heilahdukset. Arvot perustuvat viime kädessä tarpeisiin ja motivoivat toimintaa ja päätöksiä. Voidaan ajatella, että ihmisillä on kyky liittää asioihin sellaisia laatuja kuin eettisesti hyvä/eettisesti paha, arvokas/arvoton, moraalisesti hyväksyttävä/moraalisesti ala-arvoinen. Niitä asioita, joihin tällaisia moraalisia arvostuksia voidaan liittää, von Wright kutsuu arvonkantajiksi. Arvot ovat näiden arvonkantajien rakenteellisia, käsitteellisiä attribuutteja.

Tämä arvottamisen kyky, attribuuttien antaminen, on myös jotain sellaista, jota voidaan kehittää, opettaa ja johon voidaan vaikuttaa. Tieto ei sinänsä muuta ihmisen arvoja, mutta uuden tiedon avulla ihminen laajentaa sitä aluetta, johon hän kokee päätöksiensä voivan vaikuttaa. Jokin päätös saattaa heikentää tulevaisuudessa olevia valinnanmahdollisuuksia, ja toisaalta se tuo uusia ulottuvuuksia päätöksentekoon.

Arvojen muutos

Vaikka arvot muuttuvat hitaasti, voidaan niiden muutoksesta kuitenkin löytää säännönmukaisuuksia niin yksilön kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Arvot eivät ole mitään muotivaatteita, jotka tulevat ja menevät – itse asiassa useat tutkimukset osoittavat, että arvojen muutos on hyvin hidas ja perustavanlaatuinen tapahtuma ja että suomalaisten perusarvot ovat muuttuneet loppujen lopuksi hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Murroksessa ovat paremminkin arvojen tärkeysjärjestys, uskomukset, odotukset ja yhteiskunnan arvoilmasto.

Arvojen kriisi

Mediassa käytävän keskustelun perusteella vaikuttaa usein siltä, että Eurooppa elää arvojen kriisissä. Toisaalta puhutaan arvojen katoamisesta. Toisaalta sanotaan, että arvoja on ehkä liikaa emmekä enää kykene päättämään, minkälaisia arvoja valitsisimme elämämme ohjenuoriksi. Ajatellaan, että vanhat arvot luhistuvat ja uusia tulee tilalle sitä mukaa. Toivotaan paluuta jonnekin taaksepäin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin elämä oli vielä selkeää, Suomi oli homogeeninen ja kaikilla oli samat, helposti määriteltävät arvot. Kaiken kaikkiaan keskustelusta paistaa läpi tunne siitä, että jokin on pahasti vialla suomalaisessa arvomaailmassa – olemme menettäneet jotain oleellista, puhtaasti suomalaiseen elämänmuotoon kuuluvaa emmekä ole saaneet mitään vastaavaa tilalle.

Iän vaikutus arvoihin

Ihmisen henkilökohtaiset arvot muuttuvat iän mukana. Ikääntyminen vaikuttaa tutkimusten mukaan siten, että impulsiivisuus arvovalintojen ohjaajana vähenee ja vastuullisuus lisääntyy iän myötä. Toisaalta jokin yhteiskunnallinen mullistus saattaa muuttaa yhteiskunnan jäsenten arvoja – esimerkkinä naapurimaassamme kymmenkunta vuotta sitten tapahtuneet mullistukset ja niiden vaikutus kansalaisten arvoihin, käyttäytymiseen ja sen valintaperusteisiin saivat aikaan kokonaisen arvojärjestelmän murroksen. Kolmanneksi jokin syvä henkilökohtainen mullistus muuttaa arvoja ja sitä kautta ihmisen koko toiminta- ja käyttäytymiskaavaa – tästä taas käy esimerkkinä uskonnollinen tai poliittinen herääminen ja sen vaikutus arvoihin, maailmankatsomukseen ja elämäntapaan. Koko elämän ja olemisen perusmerkitys muuttuu. Neljänneksi, tieteellisen tiedon kasvu muuttaa arvoja yhteiskunnan tasolta alkaen. Kun Galilei todisti, että maa on pallo, joka pyörii auringon ympäri eikä päinvastoin, tämän tiedon vaikutus yhteiskuntaan oli mullistava niin symbolisella kuin reaalitasolla. Paavin ja papiston arvovalta murtui, uskonnon sanelemat arvot kyseenalaistettiin. Seurasi valistuksen aika ja koko perinteinen arvojärjestelmä murtui.

Arvojen muuttuva tärkeysjärjestys

Arvot saattavat muuttua myös siten, että jokin aikaisemmin yleisesti tärkeänä pidetty arvo muuttuu harvinaisemmaksi tai päinvastoin. Esimerkiksi säästäväisyyden arvostus vaihtelee yhteiskunnallisen suhdanteen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Myös arvojen tärkeysjärjestys muuttuu ajan myötä. Nykyisin viihtyisään, puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön liittyvät arvot ovat esillä huomattavasti useammin kuin aikaisemmin, kun taas sellaiset arvot kuin tottelevaisuus tai kuuliaisuus ovat tulleet vähemmän tärkeiksi. Yksilöllisyys arvona tuntuu saavan lisäsijaa yhdenmukaisuuden tavoittelun ja ehkä solidaarisuudenkin kustannuksella.

Murrosajan myötä arvoihin tulee uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi hyvinvointi säilyy arvona, mutta siihen sisällytetään uusia asioita – se kerrotaan uusin sanoin. Hyvinvoinniksi ei enää katsota pelkkää aineellisten tarpeiden tyydyttämistä vaan ”aineettomien” tarpeiden kuten vuorovaikutuksen tai itsensä toteuttamisen merkitys lisääntyy samalla, kun luontoon ja ympäristön säilymiseen liittyvät asiat ymmärretään kuuluviksi hyvinvointiin yhä oleellisemmin. Toisaalta tässä murroksessa hyvinvoinnin ja hyvinvointiyhteiskunnan käsitteisiin voidaan liittää kokonaan uusia elementtejä, kuten voimme havaita erilaisten poliittisten tai taloudellisten intressien ja tulkintojen kautta. Tämä on johtamassa siihen, että käsite vähitellen vesittyy eikä enää lopulta kerro todellisuudesta yhtään mitään, mutta se on silti vielä pitkään oivallinen poliittinen lyömäase.

Ajallinen muutos

Samoin paitsi eri aikoina, myös eri paikoissa ja ihmisryhmissä sama arvo saattaa poiketa sisällöltään hyvinkin paljon. Esimerkiksi käy siveellisyys, joka on kaiketi arvo sinänsä eri puolilla maailmaa, mutta sen sovellutus tai sisältö (arvonkantaja) on hyvinkin erilainen niin käytöksessä, pukeutumisessa kuin sukupuolten välisessä kanssakäymisessä. Onkin mielenkiintoinen kysymys pohtia, mitä itse asiassa onkaan siveys nyt ja mitä se on tulevaisuudessa.

Perinteiset, jollekin yhteiskunnalle tai sosiaaliselle instituutiolle kuuluvat arvot voidaan myös ulottaa uusiin ryhmiin tai kohteisiin. Tästä esimerkkinä on vaikkapa käännytystyö demokratian periaatteiden levittämiseksi kehitysmaihin tai tasa-arvon ulottaminen seksuaalisiin vähemmistöihin tai vasta nupullaan oleva keskustelu siitä, miten meidän olisi suhtauduttava uusiin elämänmuotoihin. Onko keinotekoiselle elämälle ja sen kautta kehittyville olioille annettava samat oikeudet, joilla kohtelemme eläimiä? Entä jos esimerkiksi tietoverkossa kehittyy itsellinen tietoisuus, tekoälystä tuleekin itsestään tietoinen tai kohtaamme älyllistä elämää maapallomme ulkopuolella – onko näihin olioihin ulotettava ihmisoikeudet ja tasa-arvon vaatimukset? Miten edellytämme niiden suhtautuvan meihin?

Arvojärjestelmän muutos

Vaikka arvot muuttuvat hitaasti, asenteet ja nykyisin myös arvojärjestelmät muuttuvat nopeasti. Arvojärjestelmällä tarkoitetaan moraalista ja eettistä, oikean ja väärän määrittelevää järjestelmää, joka on riippuvainen yhteiskunnan historiallisesta ja kulttuurisesta taustasta. Yhteiskunnallisessa murroksessa myös moraaliset ja eettiset uskomusjärjestelmät järkkyvät ja muuttuvat.

Arvojärjestelmän äkillinen murros on kuitenkin usein kaoottinen tapahtuma ja järkyttävä kokemus sen läpikäyneen yhteiskunnan jäsenille, ja se voi vaikuttaa heikentävästi koko yhteiskunnan integraatioon. Kuitenkin luottamus arvojärjestelmiin on ehkä vähitellen yhä suuremmassa määrin heikentynyt yksilöllisyyden ja yksilöllisten arvojen merkityksen kasvaessa. Voidaankin kysyä, onko esimerkiksi suomalaisilla enää kovinkaan selkeitä tai kiinteitä, yhtenäisiä arvojärjestelmiä vai ovatko arvot nykyisin puhtaasti subjektiivisia, yksilötason asioita.

Moraali, arvot ja päämäärät

Itseisarvot ja välinearvot

Moraalinen harkinta edellyttää arvoja. Osa arvoista on sellaisia, että katsomme ne itsessään tärkeiksi ja niitä tavoitellaan niiden itsensä vuoksi. Tällaisia arvoja kutsutaan itseisarvoiksi ja esimerkkinä voidaan ottaa vaikka itsenäisyys tai tasa-arvo. Välinearvot taas ovat niitä arvoja, joita liitämme toimintamme päämääriksi asettamiimme asioihin silloin, kun tavoittelemme jotain vielä korkeampaa niiden avulla. Välinearvoista esimerkkinä käy lepo. Lepo ei ole arvo sinänsä, mutta asetamme sille arvoa, kun pyrimme tärkeämpään päämäärään, omaan hyvinvointiimme. Hyvä ateria voi sisältää sekä välinearvoa ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä että olla itseisarvo, siis sinänsä mieluisa ja tavoiteltava kokemus.

Praktinen viisaus ja praktinen järkevyys

Olemme siirtymässä pois perustarpeiden tyydyttämiseen perustuvasta yhteiskunnasta sellaiseen yhteiskuntaan, jossa sosiaalinen arvostus ja itsensä toteuttaminen ovat yhä merkityksellisempiä. Tulosvastuullisuutta, nopeutta ja elämyksellisyyttä korostavalle ajallemme on ominaista, että arvostetaan enemmän niitä keinoja, joilla saavutetaan satunnaisesti ilmaantuvat erilaiset päämäärät kuin sitä, että analysoitaisiin ja arvotettaisiin näitä päämääriä sinänsä. Aikaisemmin yleisessä tietoisuudessa vallinnut kuva esimerkiksi tieteestä puhtaana totuudenetsintänä tiedon itsensä vuoksi on muuttunut. Päämäärien saavuttamisesta tutkimusta ja tiedettä hyväksikäyttäen (=praktinen järkevyys) on tullut tärkeämpi kuin päämäärien itsensä analysoiminen (=praktinen viisaus) (von Wright 1989). Tieteestä ja tutkimuksesta on siis tullut keskeinen tuotantovoima. Satunnaisesti tavoiteltujen päämäärien suhde siihen, mikä on ihmiselle ja ihmiskunnalle todella tärkeää elämän jatkumisen kannalta on hämärtynyt. Olemme tilanteessa, jossa ”minun halujeni tyydytyksen sallitaan tapahtuvan sinun tarpeittesi kustannuksella.”

Toinen näkökulma tulevaisuuden arvoihin löytyy tarkasteltaessa normatiivisia eli elämän jatkumisen kannalta tärkeitä arvoja ihmisen tai yhteiskunnan olemassaolon eri osa-alueiden analyysin kautta. Jos ihmisen (tai yhteiskunnan) oleminen jaetaan kolmeen tasoon, tiedolliseen, emotionaaliseen ja toiminnalliseen, emotionaalista tasoa väheksytään julkisessa keskustelussa. Samalla kuitenkin arvoilmastossa korostuu elämyksellisyys ja nopeus niin tulosten saavuttamisessa kuin mielihyvän kokemisessa.

Arvot ja itsensä toteuttaminen

Uhkat ja mahdollisuudet

Jos edellä kuvatut piirteet ovat toteutumassa samanaikaisesti, olemme tilanteessa, jossa sosiaalisen arvostuksen saaminen ja itsensä toteuttaminen keinolla millä hyvänsä ja hyvin lyhytjännitteisesti helposti muodostuu yksilötasolla toiminnan perusmotiiviksi. Saattaakin olla, että alttius lyhytjännitteiseen, narsistiseen halujen tyydyttämiseen kasvaa harkintaan perustuvien tarpeiden, pitkäjännitteisen elämänhallinnan ja suunnittelun kustannuksella. Jokaisen ihmisen edessä oleva välitön haaste tulevaisuudessa elämiselle on muutoksen hallinta ja kyky elää murroksessa. Muutoksen aiheuttamaa vieraantumista voidaan vähentää ja muutosta voidaan kuitenkin hallita kehittämällä kykyä pitkäjännitteisempään harkintaan, joka puolestaan edellyttää taitoa analysoida tilanteita ja hahmottaa kokonaisuuksia ja asioiden keskinäisiä vaikutussuhteita. Tällainen kehittämistyö muodostuu yhä merkittävämmäksi haasteeksi niin medialle kuin yhteiskunnan päätöksentekijöille ja kasvattajille.

Haasteita

Tulevaisuudenkuvat muodostuvat yhteiskunnassa yhteisten odotusten, toiveiden ja pelkojen pohjalle. Tiedotusvälineet ja koulutusjärjestelmä heijastavat eteenpäin omalta osaltaan näitä yhteiskunnassa vallitsevia kulttuurisia odotuksia. Voidaan kuitenkin ajatella, että sanomalehdet, televisio, radio, elokuvat ja kirjallisuus eivät ainoastaan heijasta ja välitä, vaan ne myös suurelta osin ovat mukana luomassa ja muovaamassa ajatuksia siitä, miltä tulevaisuus näyttää ja miltä sen haluttaisiin näyttävän. Sama dialektinen vaikutusmalli löytyy myös kasvatuksen ja koulutuksen strategioissa ja tavoitteiden asetteluissa.

Hyvä tulevaisuus on kuitenkin viime kädessä arvovalinta emmekä pääse siitä mihinkään, että Suomenkin muuttuessa yhä heterogeenisemmaksi ja tullessamme yhä enemmän tietoisiksi ja tekemisiin muiden kulttuurien, maailmankäsitysten ja arvojärjestelmien kanssa joudumme miettimään uudestaan, mitä tarkoitamme niin hyvinvointivaltio kuin yleisemminkin hyvällä ja tavoiteltavalla tulevaisuudella.

Lähteet

A
Amara, Roy (1981a) The Futures Field. Futurist, 15(1), 25-29.
Amara, Roy (1981b) How to tell Good Work from Bad. Futurist, 15(2), 63-71.

B
Bauman, Zygmunt (1993) Postmodern Ethics. Blackwell, Oxford.
Bauman, Zygmunt (1996b) Postmodernin lumo. Vastapaino, Tampere.
Beck, Ulrich (1992) Risk Society: Towards a New Modernity. Sage Publications, London, Thousand Oaks & New Delhi.
Beck, Ulrich – Giddens, Anthony. – Lash, Scott (1994) Reflexive Modernization: Politics, Transition and Aesthetics in the Modern Social Order. Polity Press, Oxford.
Bourdieu, Pierre (1998) Järjen käytännöllisyys. Vastapaino, Juva.

C
Castells, Manuel (1996) The Information Age: Economy, Society and Culture, Volume I: The Rise of the Network Society. Blackwell Publishers, Malden and Oxford.
Castells, Manuel (1997) The Information Age: Economy, Society and Culture, Volume II: The Power of Identity. Blackwell Publishers, Malden and Oxford.
Castells, Manuel (1998) The Information Age: Economy, Society and Culture, Volume III: The End of Millennium. Blackwell Publishers, Malden and Oxford.

G
Giddens, Anthony (1991) Modernity and Self-Identity: Self and Society in the Late Modern Age. Polity Press, Blackwell Publishers, Cambridge.
Giddens, Anthony (1994) Living in a Post-traditional Society. In Beck, U. – Giddens, A. – Lash, S. (toim.) Reflexive Modernization: Politics, Transition and Aesthetics in the Modern Social Order. Polity Press, Oxford, 56–109.

H
Hellsten, Sirkku (1997) In Defence of Moral Individualism. Acta Philosophica Fennica, 62, Societas Philosophica Fennica, Helsinki.

I
Inayatullah, Sohail (1993) From ’Who Am I?’ to ’When Am I?’. Framing the Shape and Time of the Future. Futures, April, 235–253.

M
Malaska, Pentti (1993) Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuuteen tunkeutuminen. In Vapaavuori, M. (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta. Acta Futura Fennica No. 5, Painatuskeskus, Helsinki, 6–12.
Mannermaa, Mika (1991) Evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus. Acta Futura Fennica No. 2, Painatuskeskus, Helsinki.

N
Niiniluoto, Ilkka (1989) Informaatio, tieto ja yhteiskunta: Filosofinen käsiteanalyysi. Valtionhallinnon kehittämiskeskus, Helsinki.
Niiniluoto, Ilkka (1993) Tulevaisuudentutkimus – tiedettä vai taidetta? In Vapaavuori, M. (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta? Acta Futura Fennica No. 5, Painatuskeskus, Helsinki, 13–18.

P
Polak, Fred (1973) The Image of the Future. Elsevier Scientific Publishing Company, Amsterdam.

T
Taylor, Charles (1991) The Ethics of Authenticity. Harvard University Press, Cambridge and London.

W
von Wright, Georg Henrik (1989) Arvot ja tarpeet. In Malaska, Pentti – Kantola, Ismo & Kasanen, Pirkko (toim.) Riittääkö energia, riittääkö järki? Gaudeamus, Helsinki.

Lisämateriaalit

Suomenkieliset tekstit:
Mäyrä, I. (1994) Koneihminen – Kone vai ihminen? Koneet ovat osa alitajuntaamme. Kulttuuritutkimus   11:2, ss. 3-12.
Niiniluoto, I. (1988) Äly, tunne, tahto ja tekoäly. Futura   1/1988, ss. 22-27, 45.
Niiniluoto, I. (1994) Sivistys ja arvot. Kirjassa Lehtisalo, L. (toim.). Sivistys 2017. Areena, WSOY, Jyväskylä, pp. 45-66.
Puohiniemi, Martti (1993) Suomalaisten arvot ja tulevaisuus. Analyysi väestön ja vaikuttajien näkemyksistä. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle pitkän aikavälin tulevaisuudesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1993/5, Tilastokeskus tutkimuksia 202, Helsinki.
Räikkä, J. (1994) Muuttuvat arvot. Kirjassa Pitkänen, P. (toim.) Katse kohti tulevaa. Tulevaisuuskasvatuksen suuntaviivoja. Painatuskeskus Oy, Helsinki, ss. 15-30.
Levonmäki, I. (1998) Arvojen moninaisuus tietoyhteiskunnassa. SITRA 178, Helsinki.
Rubin, A. (1997) Arvot ja murros. Kirjassa Huopainen R.  (toim.) Tulevaisuuden museossa. Museoviraston julkaisuja, Cosmoprint, Helsinki 1997, ss. 9-19.
Kaivo-oja, J., Kuusi, O. & Koski, J. T. (1997) Sivistyksen tulevaisuusbarometri 1997. Tietoyhteiskunta ja elinikäinen oppiminen tulevaisuuden haasteina. Opetusministeriö, julkaisuja 25. Helsinki.
Keskinen, A. (1999) Towards User Empowerment. On Development of Utilisation of Information and Communications Technology in Decision Making of Administrations. Väitöskirja. Studia Politica Tamperensis No. 6, Tampereen yliopisto, Tampere.
Taylor, Ch. (1995) Autenttisuuden etiikka. Gaudeamus, Helsinki.
Malaska, P. & Salminen, L.-M. (1994) Työ ja murros. Opetusministeriön suunnittelusihteeristön keskustelumuistioita 22, Yliopistopaino, Helsinki.
Viherä, M.-L. (1999) Ihminen tietoyhteiskunnassa – kansalaisten viestintävalmiudet kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana. Väitöskirja. Turun kauppakorkeakoulu, sarja A:1, Turku.
Wright, G.-H. von (1989) Arvot ja tarpeet. Kirjassa Malaska, P. Kantola, I. & Kasanen P. (toim.) Riittääkö energia – riittääkö järki? Gaudeamus, Helsinki, pp. 151-166.

Englanninkieliset tekstit:
Bauman, Z. (1993) Postmodern Ethics. Blackwell, Oxford, Cambridge.
Bauman, Z. (1998) Globalization. The Human Consequences. Polity Press, Oxford & Cambridge.
Bell, W. (1997) Foundations of Futures Studies. Human Science for a New Era. Volume II: Values, Objectivity and the Good Society. Transaction Publishers, New Brunswick and London.
Covey, S. R. (1989) The Seven Habits of Highly Effective People. Powerful Lessons in Personal Change. Simon & Schuster Ltd, London, Sydney.
Giddens, A. (1991) Modernity and Self-Identity. Self and Society in the Late Modern Age. Polity Press, Blackwell Publishers, Cambridge.
Giddens, A. (1994) Living in a Post-traditional Society. Kirjassa Beck U., Giddens A. & Lash S. Reflexive Modernization. Politics, Transition and Aesthetecs in the Modern Social Order. Polity Press, Oxford, ss. 56-109.
Inglehart, R. (1997) Modernization and Postmodernization: Cultural, economic, and political change in 43 societies. Princeton University Press, Princeton, N.J.
Maffessoli, M. (1996) The Time of the Tribes. The Decline of Individualism in Mass Society. (Translated by D. Smith) Sage Publications, London, Thousand Oaks, New Delhi.
Taylor, Ch. (1999) The Ethics of Authenticity. Harvard University Press, Cambridge and London.