Tulevaisuudentutkimus
Anita Rubin (2004) & Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (2022), kappale ’Johdanto’ s. 11–13
Huomioithan, että sivustolla käytetään sekä ’tulevaisuudentutkimus’ että ’tulevaisuuksientutkimus’ (engl. futures studies) termejä, jotka viittaavat samaan tutkimusalaan. Tulevaisuudentutkimus on alalle vakiintunut termi suomen kielessä, kun taas tulevaisuuksientutkimusta terminä on alettu käyttämään myöhemmin, jotta termi vastaisi paremmin englannin kielessä käytetystä ’futures studies’ -termistä ilmenevää ymmärrystä siitä, että tulevaisuuksia on monia yhden sijaan. Tämän takia esimerkiksi sivuston uudemmissa teksteissä alaan viitataan tulevaisuuksientutkimuksena.
Tulevaisuudentutkimus kuvaa, selittää ja ymmärtää laaja-alaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niihin liittyviä eri elämänalueiden muutos ja kehitysprosesseja. Tulevaisuudentutkimuksessa monitieteinen lähestymistapa yhdistyy tieteenalan omiin menetelmiin ja teoreettiseen näkökulmaan.
Tulevaisuudentutkimus tarkastelee yhteiskuntaan vaikuttavia kehitystrendejä tulevaisuuden tietämisen näkökulmasta. Lisäksi se tarkastelee sitä, mikä on mahdollista ja etsii vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joiden toteutumisen todennäköisyyttä tai toivottavuutta voidaan arvioida erilaisten menetelmien avulla.
Tulevaisuudentutkimus kokoaa yhteen sekä intuitiivista että analyyttistä tietoa tulevaisuudesta. Se rakentuu kriittisen analyysin, luovan syntetisoinnin ja systemaattisen tarkastelun varaan. Alaa tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa yhteiskunta kohtaa monimutkaisia ja ristiriitaisia haasteita, jotka vaativat pitkän aikavälin ajattelua ja osallistavia lähestymistapoja.
Tulevaisuusajattelun taustalla vaikuttavat Roy Amaranin kolme peruslähtökohtaa:
- tulevaisuus ei ole ennustettavissa,
- se ei ole ennalta määrätty,
- ja siihen voidaan vaikuttaa nykyhetken valinnoilla ja toimilla.
Tulevaisuudentutkimus korostaa sitä, ettei tulevaisuutta tule kaventaa yhteen mahdolliseen vaihtoehtoon, vaan on tärkeää tunnistaa ja tutkia erilaisia kehityskulkuja sekä rakentaa keskustelua toivottavista tulevaisuuksista.
Tulevaisuudentutkimuksessa voidaan myös erottaa kolme lähestymistapaa:
- ennakoiva (predictive),
- tulkinnallinen (interpretative),
- ja kriitiinen (critical).
Lisäksi se tarjoaa välineitä valtakysymysten tarkasteluun, kuten kolonialististen ja emansipatoristen lähestymistapojen väliseen jännitteeseen. Tällä tavoin tutkimus ei pelkästään käsittele tulevaisuutta, vaan myös kysyy, kenen tulevaisuudesta on kyse ja kuka siihen voi vaikuttaa.
Keskeinen menetelmä tulevaisuudentutkimuksessa on skenaarioajattelu, jonka avulla kartoitetaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Skenaariot eivät pyri ennustamaan tulevaa, vaan tarkastelevat mahdollisia kehityskulkuja ja valintoja, jotka vaikuttavat siihen, millaiseen tulevaisuuteen voidaan päätyä. Skenaarioiden päätyypit ovat eksploratiiviset eli tutkimukselliset ja normatiiviset eli tavoiteperustaiset skenaariot. Tulevaisuuskuvien rakentaminen ja skenaarioiden muotoilu auttavat konkretisoimaan abstrakteja kehityssuuntia ja lisäävät ymmärrystä nykyhetken vaikutuksista. Esimerkiksi James Datorin tunnistamat neljä arkkityyppistä tulevaisuuskuvaa (romahdus, järjestys, jatkuva kasvu ja muutos) toimivat työkaluina erilaisten tulevaisuudenkuvien jäsentämiseen.
Tulevaisuudentutkimus edistää tulevaisuustietoisuuden kehittymistä ja tukee yhteiskunnallista keskustelua tulevaisuudesta. Sen tehtävänä on tuoda esiin vaihtoehtoja, vahvistaa osallisuutta ja laajentaa näkökulmia. Näin se toimii vastavoimana lyhytjänteiselle päätöksenteolle ja auttaa eri toimijoita tekemään kestävämpiä ja harkitumpia valintoja.
Huom! Tulevaisuuksientutkimuksen alan historiasta voit lukea täältä!
