Alan uranuurtajia
Listaus päivitetty 18.7.2025.
Tälle sivulle on kerätty tulevaisuuksientutkimuksen alalla merkittävästi toimineita henkilöitä. Listaus ei pyri kattamaan kaikkia alaan vaikuttaneita henkilöitä, vaan tarkoitus on esitellä osakseen alan historiaa, kuin myös erilaisia tapoja, kuinka tutkimusalaan on vaikutettu. Mikäli koet, että mielestäsi joku merkittävästi alaan vaikuttanut henkilö puuttuu listauksesta, olethan meihin yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta perusteluineen.
Kannattaa myös ehdottomasti tutustua seuraaviin linkkeihin tutustuaksesi Suomessa tulevaisuuksientutkimuksen parissa ansioituneihin henkilöihin:
Kotimaisia henkilöitä
B
Olavi Borg (1935–2020) oli valtio-opin professori ja poliitikko, joka osallistui tulevaisuuksientutkimuksen filosofisten perusteiden tarkasteluun, ja kirjoitti alan tieteellisestä identiteetistä sekä sen suhteesta muihin tieteisiin. Hänen työnsä tulevaisuuksientutkimuksen saralla edesauttoi tulevaisuuksientutkimuksen aseman vakiintumista tieteellisenä alana Suomessa.
D
Mikko Dufva (1981–) on Aalto-yliopiston tulevaisuudentutkimuksen dosentti, joka on toiminut Sitran johtavana asiantuntijana ja ennakointitiimin vetäjänä. Hänen työnsä on keskittynyt tulevaisuuslukutaitoon ja ennakointiin, erityisesti heikkoihin signaaleihin, systeemiajatteluun ja transformatiivisiin tulevaisuuksiin. Dufva on edistänyt tulevaisuusajattelun saavutettavuutta laajalle yleisölle Suomessa.
H
Sirkka Heinonen (1953–) on tulevaisuudentutkimuksen emeritaprofessori, joka on toiminut johtavana tutkijana Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa (VTT) sekä The Millennium Projectin Helsingin noodin puheenjohtajana. Hän on yksi merkittävimmistä suomalaisista pitkän linjan tulevaisuudentutkijoista ja on ollut alan edelläkävijä ja kehittäjä Suomessa. Heinonen on kehittänyt muun muassa tulevaisuusklinikka-metodin, ja hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet esimerkiksi tietoyhteiskuntaa, kestävää kehitystä, työn tulevaisuutta ja tekniikan filosofiaa.
Elina Hiltunen (1971–) on tulevaisuudentutkija ja tietokirjailija, joka on erikoistunut trendianalyysiin, heikkoihin signaaleihin ja yritysennakointiin. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ennakoinnista ja innovaatiosta sekä toiminut asiantuntijana, kolumnistina ja puhujana. Hiltunen on työnsä kautta popularisoinut tulevaisuusajattelua yritysmaailmassa ja innovaatiotyössä.
K
Jari Kaivo-oja (1961–) on yksi Suomen tunnetuimmista tulevaisuudentutkijoista. Hänen erikoistumisalaansa ovat soveltava ennakointitutkimus ja Delfoi-menetelmät. Kaivo-oja on työskennellyt muun muassa kestävän kehityksen muutosten ja alueellisen ennakoinnin parissa. Hän on myös erikoistunut talouden ja teknologian tulevaisuustrendien analysointiin, yhdistäen talouden ilmiöiden mallintamista tulevaisuuksientutkimukseen.
Tuomo Kuosa (1975–) on strategisen ennakoinnin dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa ja tulevaisuudentutkija, joka on erikoistunut systeemiajatteluun, skenaariotyöhön ja strategiseen ennakointiin. Hän on yksi Futures Platformin perustajajäsenistä, mikä on kansainvälinen strategisen ennakoinnin digitaalinen alusta, ja hän on myös toiminut sen tutkimustiimin johtajana useiden vuosien ajan.
Sofi Kurki on tulevaisuudentutkija ja vanhempi tutkija VTT:llä, joka on erikoistunut yritysennakointiin, osallistavaan ennakointiin ja strategiseen päätöksentekoon. Hän on tutkinut erityisesti sitä, miten organisaatiokulttuuri ja päätöksenteon käytännöt vaikuttavat ennakointikyvykkyyteen. Kurki on tuonut suomalaiseen ennakointiin kriittistä ja yhteiskunnallista näkökulmaa, ja hänen väitöskirjansa (2020) käsitteli edelläkävijäorganisaatioiden tapoja suhtautua tulevaisuuteen muuttuvassa toimintaympäristössä.
Osmo Kuusi (1948–) on tulevaisuudentutkija ja filosofi, joka on erikoistunut erityisesti Delfoi-menetelmän ja asiantuntija-arvioiden kehittämiseen. Hän on toiminut aktiivisesti Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa (VATT) ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä sekä ollut mukana kehittämässä tulevaisuuspolitiikkaa Suomessa. Kuusi on ollut keskeinen henkilö tulevaisuusajattelun normatiivisten ja metodologisten perusteiden rakentamisessa.
L
Jyrki Luukkanen on tulevaisuudentutkija ja ympäristöpolitiikan asiantuntija, joka on työskennellyt pitkään Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Hänen tutkimuksensa keskittyvät erityisesti kestävään kehitykseen, energia- ja ilmastopolitiikkaan sekä kehitysmaiden tulevaisuuskuviin. Luukkanen on ollut mukana useissa kansainvälisissä projekteissa, joissa tarkastellaan globaalien muutosten vaikutuksia paikallisiin yhteiskuntiin.
M
Pentti Malaska (1934–2012) oli suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen uranuurtaja ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen perustaja. Hän oli systeemiajattelun ja yhteiskunnallisten murrosten teoreetikko, joka toimi ekososiaalisen ajattelun edeltäjänä ja teknologisen kehityksen pitkän aikavälin tarkastelun malleja. Malaska oli myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja visionääri, joka vaikutti merkittävästi alan kehittymiseen Suomessa ja kansainvälisesti.
Mika Mannermaa (1957–2012) oli tulevaisuudentutkija ja kirjailija, joka tunnettiin erityisesti strategisen ennakoinnin ja megatrendien popularisoijana. Hän kirjoitti useita teoksia tulevaisuuden kehityssuunnista ja toimi asiantuntijana sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Mannermaa teki tulevaisuusajattelusta ymmärrettävää ja käytännönläheistä laajalle yleisölle.
Matti Minkkinen on tulevaisuudentutkija ja tulevaisuudentutkimuksen dosentti, joka työskentelee erityisesti ennakoinnin menetelmien, systeemiajattelun ja heikkojen signaalien parissa. Hän on tutkinut muun muassa politiikan ja hallinnon ennakointikäytäntöjä sekä kehittänyt työkaluja kompleksisten ilmiöiden ymmärtämiseen. Minkkinen edustaa tulevaisuuksientutkimuksen uutta sukupolvea, joka yhdistää analyyttisen tarkkuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden.
Marileena Mäkelä (1978–) on tutkija, joka työskentelee vastuullisen liiketoiminnan ja tulevaisuuskuvien parissa. Hän on perehtynyt erityisesti kestävyyteen, kiertotalouteen ja yritysten vastuullisuusviestintään. Mäkelä tuo tulevaisuuksientutkimukseen kulttuurisia ja inhimillisiä näkökulmia sekä opettaa tulevaisuusajattelua Jyväskylän yliopistossa.
N
Ilkka Niiniluoto (1946–) on filosofi ja teoreettisen filosofian emeritusprofessori, joka on vaikuttanut merkittävästi tulevaisuuksientutkimuksen tieteelliseen perustaan. Hän on kehittänyt kriittiseen realismiin perustuvaa tulevaisuusajattelua ja korostanut rationaalisuuden, tiedon ja eettisyyden merkitystä ennakoinnissa. Niiniluoto on ollut keskeinen hahmo suomalaisen tieteen ja korkeakoulupolitiikan kentällä.
R
Anita Rubin (1952–2015) oli tulevaisuudentutkija ja sosiologi, joka tunnettiin erityisesti nuorten, sukupuolen ja osallisuuden näkökulmien tuomisesta tulevaisuusajatteluun. Hän työskenteli muun muassa UNESCOn ja WFSF:n (World Futures Studies Federation) parissa ja vaikutti kansainvälisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kulttuurisen moninaisuuden puolestapuhujana tulevaisuudentutkimuksessa.
W
Markku Wilenius (1961–) on kansainvälisesti tunnettu suomalainen tulevaisuudentutkija ja myös UNESCO-professori, joka on toiminut muun muassa Allianz-yhtiön pääfuturistina ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtajana. Hän on kehittänyt yhteiskunnallisten aaltojen teoriaa ja tutkinut megatrendejä, resilienssiä ja kestävää kehitystä. Wilenius on yhdistänyt toiminnassaan akateemisen tutkimuksen, yritysmaailman ja globaalin ennakoinnin, ja hän on yksi alan keskeisistä vaikuttajista Suomessa.
Kansainvälisiä henkilöitä
B
Wendell Bell (1924–2019) oli yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija, joka rakensi merkittävästi tulevaisuuksientutkimuksen alaa määrittelemällä alan epistemologisen pohjan, metodit sekä tutkimusalan tarkoitukset kirjassaan ’Foundations of Futures Studies’. Bell onnistui täten määrittelemään alan akateemisesti päteväksi samalla kun hän korosti yksilöiden sekä yhteisöjen kykyä rakentaa parempia tulevaisuuksia. Belliä voidaankin pitää yhtenä alan merkittävänä suunnannäyttäjänä.
Gaston Berger (1896–1960) oli ranskalainen tulevaisuudentutkija, joka toimi uranuurtajana tulevaisuusajattelun parissa Euroopassa. Hän mm. kehitti termin la prospectiven (ranskaksi ennakoinnin tyyppinen tulevaisuusajattelu), joka on oma tapansa lähestyä strategista suunnittelua, jossa tulevaisuutta ei ainoastaan ennusteta, vaan tulevaisuus on myös tehtävissä. Bergerin työ tulevaisuuksientutkimuksen parissa loi alalle erityisesti Ranskassa filosofiset perusteet, ja hän myös korosti monitieteistä lähestymistapaa.
Elise Boulding (1920–2010) oli norjalaissyntyinen, myöhemmin yhdysvaltalaistunut sosiologi, joka yhdisti työssään rauhantutkimuksen ja tulevaisuusajattelun, ja hän nosti esille erityisesti naisten, perheiden ja yhteisöjen roolit tulevaisuuksien rakentamisessa. Hänen työnsä toi tulevaisuuksientutkimukselle humanistisen ja feministisen otteen, jolloin tulevaisuuksientutkimus myös laajeni teknologiaennakoinnin ja politiikan ulkopuolelle.
C
Stuart Candy (1980–) on australialainen tulevaisuudentutkija, joka on jatkokehittänyt metodeja kuten design fiction ja experimental futures, ja hän on myös ollut osana kehittämässä ethnographic experiential futures -metodikehikkoa. Hänen työnsä tavoitteena on ollut tehdä tulevaisuuksista saavutettavempia, jolloin akateeminen tutkimus ottaisi enemmän kontaktia niin sanottujen ’tavallisten’ kansalaisten kanssa – niiden, jotka eivät välttämättä ole tiiviisti tekemisissä akateemisen yhteisön kanssa, toisin kuin esimerkiksi tutkijat itse.
Rachel Carsonin (1907–1964) kirjoittama kirja Äänetön kevät (engl. Silent Spring, 1962), joka kertoo hyönteismyrkyistä ja niiden vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin, käynnisti nykypäivänä tuntemamme ympäristöliikkeen. Tämän myötä ekologisuus ja kestävyys myös alkoivat heijastua merkittävästi myös tulevaisuuksientutkimukseen. Vaikka Carson ei itse ollut tulevaisuudentutkija vaan biologi, hänen esiin nostamansa teemat nousivat keskeisiksi arvoiksi alalla.
Kerstin Cuhls (1966–) on ansioitunut saksalainen ennakointitutkija ja professori, joka on erikoistunut teknologiaennakointiin ja tulevaisuuksientutkimukseen Saksassa. Hän on työnsä kautta edistänyt tulevaisuuksientutkimuksen menetelmällistä perustaa ja tarkkuutta.
D
Jim (James) Dator (1933–) on yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija ja yksi alan merkittävimmistä vaikuttajista. Hänen työnsä skenaarioiden ja ennakoinnin parissa on vaikuttanut merkittävästi nykyiseen tulevaisuustyöskentelyyn. Hän on toiminut pitkään Havaijin yliopistossa, jossa hän johti Alternative Futures -tohtoriohjelmaa sekä Hawaii Research Center for Futures Studies -keskusta. Dator on muun muassa kehittänyt skenaarioiden ’Four Futures’-viitemallin: jatkuvuus (continuation), romahdus (collapse), kurinalaisuus (discipline) ja muutos/murros (transformation).
G
Michel Godet (1948–) on ranskalainen ekonomisti, joka on keskeinen toimija tulevaisuuksientutkimuksen parissa Ranskassa. Hänet tunnetaan La Prospective -lähestymistavan kehittämisestä, joka on strategisen ennakoinnin ranskalainen koulukunta. Hän on korostanut työssään skenaarioajattelun, osallistavan suunnittelun ja ennakoivan päätöksenteon merkitystä erityisesti yrityksissä ja julkishallinnossa. Godet on tehnyt tulevaisuuksientutkimuksesta käytännönläheistä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa erityisesti Euroopassa.
Jerome Glenn (1945–) on yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija, joka tunnetaan erityisesti hänen kehittämästään tulevaisuuspyörä-metodista (Futures Wheel). Hän on myös yksi The Millennium Project -ajatushautomon perustajajäsenistä sekä toiminnanjohtaja. Tulevaisuuksientutkimuksen alalla Glenn on edistänyt globaalia ennakointiyhteistyötä ja korostanut alan metodologista täsmällisyyttä.
Ted (Theodore) Gordon (1930–2024) oli yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija ja insinööri, joka tuli tunnetuksi kehitystyöstään muun muassa delfoi-metodin (erityisesti Real-Time Delphi), ristivaikutusanalyysin ja tulevaisuuspyörän parissa. Hänen kehittämänsä metodit ovat perustavanlaatuisia kvantitatiivisessa ja osallistavassa ennakoinnissa. Hän oli myös yksi The Millennium Project -ajatushautomon perustajajäsen ja julkaisi yhdessä Jerome Glennin kanssa tulevaisuuksientutkimuksen metodologiaa käsittelevän teoksen Futures Research Methodology (2003).
Jennifer Gidley on australialainen psykologi ja tulevaisuudentutkija, joka on kehittänyt tulevaisuusajattelun psykologista ja kasvatuksellista syvällisyyttä. Tämä on tehnyt hänestä johtavan ajattelijan koulutuksen ja nuorten tulevaisuuksien alalla. Hän on korostanut työssään holistista ja ihmiskeskeistä lähestymistapaa tulevaisuuksiin. Gidley on myös toiminut pitkäaikaisesti World Futures Studies Federationin (WFSF) puheenjohtajana (2009-2017).
I
Sohail Inayatullah (1958–) on pakistanilais-australialainen tulevaisuudentutkija ja professori, joka on keskeinen uranuurtaja kriittisessä ja kokonaisvaltaisessa tulevaisuuksientutkimuksessa. Hän on kehittänyt kriittisen kerrosanalyysin (CLA) sekä Six Pillars of Futures Thinking -viitekehyksen, ja hän on korostanut työssään postkolonialistista näkökulmaa ennakoinnin ja tulevaisuusajattelun suhteen. Hän on myös pyrkinyt tuomaan esiin globaalin etelän ääniä tulevaisuuksientutkimuksessa. Inayatullah on näin ollen myös laajentanut tulevaisuuksientutkimusta kohti monitasoista ja syvällistä muutoksen analyysia.
J
Bertrand de Jouvenel (1903–1987) oli ranskalainen filosofi, poliittinen ajattelija ja tulevaisuusajattelun kehittäjä. Hän kirjoitti teoksen The Art of Conjecture (1964), joka oli yksi varhaisimmista filosofisista teksteistä, joka käsitteli tulevaisuusajattelua. Hän korosti ajattelussaan osallistavan demokratian ja eettisen ennakoinnin merkitystä, ja hänen työnsä auttoi luomaan tulevaisuuksientutkimukselle normatiivista ja eettistä perustaa. Hän myös perusti Futuribles-journaalin vuonna 1960, joka oli yksi varhaisimmista tieteellisistä aikakauslehdistä, joka keskittyi tulevaisuuksientutkimukseen.
Robert Jungk (1913–1994) oli saksalainen journalisti, kirjailija ja rauhanaktivisti, joka kehitti tulevaisuusverstas-menetelmän yhdessä Norbert R. Müllerin ja Ruediger Lutzin kanssa 1970-luvulla. Hänen työnsä tulevaisuuksientutkimuksen parissa teki tulevaisuusajattelusta tutumpaa ja saavutettavampaa yhteisöille, ja hän edisti sen demokratisointia. Jungk myös korosti ajattelussaan ja työssään kansalaisvaikuttamisen merkitystä tulevaisuuksien muotoutumisessa.
K
Herman Kahn (1922–1983) oli yhdysvaltalainen fyysikko ja systeemiteoreetikko, josta tuli yksi merkittävimmistä tulevaisuudentutkijoista. Hän toimi kylmän sodan aikana puolustusstrategina erityisesti ydinsodan skenaarioiden ja strategioiden parissa RAND Corporation -tutkimuslaitoksessa, jota rahoitti Yhdysvaltain ilmavoimat. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka sovelsivat skenaariosuunnittelua geopoliittiseen ja puolustukselliseen ennakointiin. Hän oli yksi tulevaisuuksientutkimuksen alan niin sanotuista perustajista, ja vaikutti merkittävästi sen metodologiseen kehitykseen.
Alexander King (1909–2007) oli brittiläinen kemisti, joka perusti Rooman klubin (Club of Rome) vuonna 1968 yhdessä Aurelio Peccion kanssa. Hän oli myös mukana tuottamassa klubin tunnetuinta julkaisua, Kasvun rajat (The Limits to Growth, 1972). King edesauttoi systeemiajattelun ja pitkäjänteisen ennakoinnin yleistymistä maailmanlaajuisesti, ja hän oli myös merkittävä vaikuttaja globaalin ajattelun ja kestävän kehityksen edistämisessä.
L
Ervin László (1932–) on unkarilaissyntyinen, myöhemmin yhdysvaltalaistunut tieteenfilosofi, joka on edistänyt tulevaisuuksientutkimuksessa holistista otetta ja evolutionaarista tulevaisuudentutkimusta. Hän on korostanut globaalin tietoisuuden, kestävyyden ja uuden paradigman ajattelun merkitystä tulevaisuusajattelussa. László perusti myös Club of Budapestin, kansainvälisen järjestön, jonka tavoitteena on kehittää uusia tapoja ajatella ja eettisiä toimintamalleja nykypäivän globaalien haasteiden ratkaisemiseksi.
M
Eleonora Masini (1928–2022) oli italialainen sosiologi ja merkittävä tulevaisuudentutkija, joka korosti tutkimuksessaan feminististä ja humanistista lähestymistapaa. Hän keskittyi työssään sukupuolen, kulttuurin ja etiikkan merkitykseen ja vaikutuksiin tulevaisuuksien muotoutumisessa. Masinin työ toi tulevaisuuksientutkimukseen yhteiskunnallisen tasa-arvon ja kulttuurisen sensitiivisyyden näkökulmat. Hän oli Rooman Klubin jäsen, ja toimi myös esimerkiksi World Futures Studies Federationin (WFSF) puheenjohtajana (1980-1990) sekä Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) neuvonantajana.
Riel Miller (1957–) on kanadalaissyntyinen tulevaisuudentutkija, joka on kehittänyt tulevaisuuslukutaidon käsitteen. Hän on määritellyt tulevaisuuslukutaidon (futures literacy) keinoksi ymmärtää ja käyttää tulevaisuutta oppimisen välineenä, eikä vain ennakoinnin tai ennustamisen apuna.
Ivana Milojević (1967–) on serbialaissyntyinen (entinen Jugoslavia), nykyisin Australiassa toimiva feministinen tulevaisuudentutkija, joka on korostanut tutkimuksessaan sukupuolen, identiteetin, koulutuksen, rauhan ja narratiivien tulevaisuuksia. Hän on yksi feministisen tulevaisuudentutkimuksen edelläkävijöistä. Milojević on myös ollut mukana kehittämässä transformatiivista ennakointia, ja hän on korostanut tunteiden ja tarinoiden merkitystä tulevaisuusajattelussa. Hän on vaikuttanut erityisesti siihen, miten tulevaisuuksientutkimuksessa huomioidaan sukupuolten tasa-arvo ja kulttuurinen moninaisuus.
P
Aurelio Peccei (1908–1984) oli italialainen teollisuudenharjoittaja ja filantrooppi, joka perusti yhdessä Alexander Kingin kanssa Rooman klubin (Club of Rome) 1968. Rooman klubi on tulevaisuusajatteluun keskittyvä kansainvälinen järjestö, jonka tarkoitus on nostaa esiin kompleksisia nykyajan ongelmia ja ehdottaa niiden ratkaisemiseksi systeemisiä muutoksia. Peccei myös toimi klubin ensimmäisenä puheenjohtajana. Tunnetuin Rooman Klubin julkaisu on 1972 ilmestynyt raportti Kasvun rajat (Limits to Growth), joka esittelee skenaarioita ympäristön ja talouden romahtamisesta. Peccei itse korosti kestävän kehityksen sekä pitkäaikaisen ja globaalin ennakoinnin merkitystä. Hän edisti tulevaisuusajattelun juurtumista maailmanlaajuisesti, erityisesti ekologisten rajojen ja sukupolvien välisen vastuun näkökulmasta.
Roberto Poli (1955–) on italialainen tieteenfilosofian professori. Hän on tulevaisuuksientutkimuksen alalla johtava teoreetikko, jonka työ on vaikuttanut alan teoreettiseen perustaan erityisesti antisipaation ja ennakoinnin käsitteiden kautta. Poli on työskennellyt tiiviisti antisipaatioteorian parissa, ja vuonna 2024 hän julkaisi teoksen Handbook of Futures Studies, joka käsittelee tulevaisuusajattelua ja antisipaatiota monialaisesti.
Rafael Popper (1976–) on brittiläinen tulevaisuudentutkija, joka on edistänyt erityisesti ennakointimenetelmiä sekä innovaatiopolitiikkaa. Hänen on kehittänyt ennakointitimatin (futures diamond), joka jäsentää tulevaisuuksientutkimuksen metodeja ja menetelmiä. Popper on myös työskennellyt laajasti ennakoinnin integroimiseksi muille aloille, kuten tiede- ja teknologia-aloille.
S
Ziauddin Sardar (1951–) on brittiläis-pakistanilainen tutkija, joka on nostanut esiin dekolonisaation merkityksen tulevaisuuksientutkimuksen parissa. Hän on haastanut tulevaisuuksientutkimuksen länsimaisia näkökulmia ja avannut tilaa ei-länsimaisille tulevaisuusajattelun muodoille. Sardar korostaa työssään erityisesti moniarvoisuutta, kulttuurista monimuotoisuutta ja islamilaisia näkemyksiä tulevaisuudesta.
Wendy Schultz on brittiläis-yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija, joka on erikoistunut tulevaisuuslukutaitomenetelmään ja osallistaviin ennakointimenetelmiin. Hän on myös kehittänyt Futures Fluency -metodin, joka yhdistää luovan, kriittisen ja rakentavan ajattelun tulevaisuuden tarkastelua varten. Schultz on työllään tehnyt tulevaisuuksientutkimuksesta saavutettavampaa, luovempaa ja inklusiivisempaa. Hän myös johtaa Infinite Futures -konsultointiyritystä.
Richard Slaughter (1945–) on englantilainen kirjoittaja ja tulevaisuudentutkija, joka on toiminut suunnannäyttäjänä kriittisen tulevaisuudentutkimuksen kehittämisessä. Hän on kirjoittanut erityisesti tulevaisuusajattelun eettisiä ulottuvuuksia ja edistänyt sen ymmärtämistä moraalisena ja pedagogisena toimintana. Vuonna 1999 hän perusti Australian Foresight Instituten, joka toimi tutkimus- ja jatko-opiskeluyksikkönä Swinburne University of Technology -yliopistossa Melbournessa. Yksikkö keskittyi erityisesti sosiaalisen ennakoinnin kehittämiseen, mutta se lakkautettiin vuonna 2005, ja sen toiminnot siirtyivät osaksi yliopiston liiketalouden tiedekuntaa.
Karlheinz Steinmüller (1950–) on saksalainen tieteiskirjailija ja fyysikko, joka on työskennellyt myös teknologiaennakoinnin ja skenaariosuunnittelun parissa Euroopassa. Hänen romaaninsa yhdistävät tulevaisuuksientutkimuksesta tuttua ennakointia ja science fictionia tutkiakseen yhteiskunnallisia tulevaisuuksia, minkä myötä hän on tuonut tulevaisuuksientutkimuksiin narratiivista syvyyttä ja mielikuvituksellisuutta (etenkin saksankielisessä tulevaisuuksientutkimuksessa).
T
Alvin Toffler (1928–2016) oli yhdysvaltalainen kirjoittaja ja tulevaisuudentutkija, joka popularisoi tulevaisuusajattelun maailmanlaajuisesti teostensa kautta. Hänen kirjojaan ovat muun muassa Hätkähdyttävä tulevaisuus (1970, Future Shock), The Third Wave (1980) ja Suuri käänne (1990, Powershift), jotka kaikki käsittelivät teollistumisen jälkeisen maailman kehityssuuntia. Nämä kirjat on kirjoitettu yhteistyössä hänen vaimonsa Heidi Tofflerin kanssa. Tofflereiden työ on vaikuttanut merkittävästi julkiseen keskusteluun tulevaisuudesta, ja he ovat myös popularisoineet käsitteet kuten informaatiotulva (information overload), tuottajakuluttajuus (prosumerism) ja kiihtyvä muutos (accelerating change).
W
H.G. (Herbert George) Wells (1866–1946) oli englantilainen kirjailija, jota on usein kutsuttu myös ”science fictionin isäksi”. Häneen viitataan futurismin ja spekulatiivisen fiktion uranuurtajana, sillä hän käsitteli kirjoittamissaan teoksissa tulevaisuuden yhteiskuntia ja teknologioita spekulatiivisen fiktion keinoin. Tämän myötä hän on myös vaikuttanut merkittävästi tulevaisuusajatteluun. Vaikka Wellsin työ ei antanut tulevaisuuksientutkimukselle akateemisia raameja, se on toiminut alan inspiroivana lähteenä. Hän myös kannatti koulutuksen ja tiedon kehittämistä niin, että ne tukisivat tulevaisuuden ymmärtämistä.
