Tulevaisuutta koskevien toimintapäätösten ja arvolauseiden legitimoiminen

Anita Rubin

Yksilön, yhden ihmisen tulevaisuus on aina riippuvainen hänen ympäristönsä tulevaisuudesta. Tulevaisuutta koskeva pohdiskelu ja päätöksenteko koskettaa meitä kaikkia ja sen vuoksi laajan ja vapaan keskustelun käynnistäminen tulevaisuuden vaihtoehdoista päätöksenteon tueksi on yksi tulevaisuudentutkimuksen perusajatuksista.

Myös menneen kehityksen tuntemus on tarpeen, jotta tulevaisuuden vaihtoehtojen pohdinnalla olisi syvyyttä, perspektiiviä, eivätkä tulevaa kehitystä koskevat ajatukset ja ideat rakennu tyhjän päälle. Tämä vaatii luovuutta, ennakkoluulotonta mieltä ja laajaa kiinnostusta ja tietämystä – yhdellä sanalla sanoen näkemyksellisyyttä (Godet 2000, 6).

Mutta ongelmaksi nousee, miten ihminen tai inhimillinen organisaatio osaa ja pystyy tekemään sellaisia tulevaisuutta koskevia päätöksiä, että niitä voidaan pitää oikeina ja hyvinä. Millaiset päätökset ovat hyviä, ja miten osaamme tehdä sellaisia, kun emme tiedä tulevaisuuden luonteesta vielä mitään? Tässä avuksi tulevat erilaiset päätöksenteon rationaalisuutta ja päätösten laatua koskevat arvioinnit, joista Keekok Leen episteemisen implikaation malli on käyttökelpoisin (Bell 1997).

> Flechtheimin futurologia ja homo humanus

 

Mainokset