Kriittinen kerrosanalyysi (CLA)

Hanna-Kaisa Aalto 2025
Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Kriittinen kerrosanalyysi kuuluu nimensä mukaisesti kriittisen tulevaisuustutkimuksen metodeihin. Kriittinen eli emansipatorinen tiedonintressi keskittyy tutkittavan ilmiön subjektiivisen havainnoinnin taustalla oleviin tekijöihin (esim. valtasuhteet, arvostukset, sosiaaliset tarpeet, intressit, odotukset jne.). Tämä tiedonintressi tulee esiin muutoksen tarkastelussa ja yhtenä menetelmänä käytetään muun muassa kriittistä kerrosanalyysiä. Kriittisen tiedonintressin avulla haetaan vastausta kysymykseen: Kuinka voimme vapautua tulevaisuutta koskevista, sisäänrakennetuista ja usein tiedostamattomista ennakkokäsityksistämme ja uskomuksistamme voidaksemme laajentaa aidosti vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kirjoa? Minkkisen (2020) mukaan kriittisen tulevaisuustutkimuksen ydin on kyseenalaistaa tulevaisuusolettamuksia eli tuoda tietoon, tarkastella, ja kyseenalaistaa olettamuksia kysymyksiä, jotka liittyvät tulevaisuuteen. Se toimii ikään kuin kriittisenä pelinä. Kriittinen tulevaisuustutkimus tarkastelee ja haastaa tapoja, joilla yhteiskunta ajattelee, kuvittelee ja puhuu tulevaisuudesta – ei siis yhdestä tulevaisuudesta vaan mahdollisista tulevaisuuksista. Kriittinen tulevaisuustutkimus analysoi usein diskursseja, kuvia ja ajatuksia tulevaisuudesta.

Poststrukturalismi tai jälkistrukturalismi on tieteenfilosofinen suuntaus, joka korostaa erilaisten kulttuuristen ja sosiaalisten merkitysten olevan tutkimuksessa muodostettuja. Se on väljä suuntaus erilaisille valmiita totuuksia ja kaikenkattavia selitysmalleja kritisoiville ja subjektiivisuutta korostaville tieteenfilosofisille ja tietoteoreettisille suuntauksille. Metodin kehittäjä Sohail Inayatullah (1998) määrittelee poststrukturalistisen metodin sisältävän seuraavia työkaluja: dekonstruktio, genealogia, etäisyys, vaihtoehtoiset menneisyydet ja tulevaisuudet sekä tiedon uudelleenjärjestäminen. Hän määrittelee, että poststrukturalismin kriittisessä lähestymistavassa, tarkoituksena ei ole ennustaminen tai vertailu, vaan analyysin kohteena olevaa asian problematisointi ja haastaminen. Tehtävänä ei siis ole määrittää tulevaisuutta, vaan enemmänkin purkaa määrittelyjä.

Kriittistä ajattelutapaa kuvaa hyvin myös Michael Marienin tulevaisuusajattelun kuusi kategoriaa, jotka ovat:

1. todennäköiset tulevaisuudet
2. mahdolliset tulevaisuudet
3. toivottavat tulevaisuudet
4. nykyhetken muutokset
5. yleiskuvat (panorama)
6. yllä olevien kyseenalaistaminen (listan oleellisin kohta, joka kiteyttää metodin kriittisen ytimen)

Kriittinen kerrosanalyysi eli causal layered analysis (CLA) on metodina laadullinen. Kriittisessä kerrosanalyysissä on kyse esimerkiksi ilmiön tai tulevaisuuskuvan syväanalyysistä, joka tehdään purkamalla ilmiö kerroksiin. Tausta-ajatuksena on muutoksen tekeminen eli muutos katsotaan pysyvämmäksi, jos pystytään muuttamaan tekijöitä syvemmissä kerroksissa (Minkkinen 2021). Kriittisen kerrosanalyysin ydin muodostuu neljän eri kerroksen ympärille.

Litania: ilmiön, trendin tai tulevaisuuskuvan pinnallinen kuvaus

Systeemi: analyyttiset selitykset syy-seuraussuhteet

Maailmankuva: perspektiivi, josta käsin asiaa tarkastellaan

Myytti/metafora: yhteiset tarinat, jotka muuttuvat

Itse kriittinen kerrosanalyysi koostuu vertikaalisesta ja horisontalisesta tasosta.

1. Konteksti
tarkasteltavan ilmiön, raportin, julkaisun, tutkimuksen, kuvan tms. yleiskuvaus

2. Horisontaaliset tasot
– ongelman tunnistaminen (mikä on tarkasteltavan ilmiön todellinen ongelma, siis mitä siinä todella käsitellään);
– ongelmaan yhdistetyt ratkaisut (millaisia ratkaisumalleja ongelmaan esitetään);
– ongelmaan yhdistetty ratkaisija (kuka voi ratkaista ongelman);
– ongelmaan liittyvän tiedon lähde (mistä löytyy tietoa ongelmasta ja ratkaisusta)

3. Vertikaaliset tasot

1. Litania
”Pintataso” – virallinen ja julkinen kuvaus ongelmasta

• Ongelma esitetään sellaisena kuin se näkyy uutisissa tai yleisessä keskustelussa.
• Vaikuttaa usein ratkaisemattomalta tai sellaiselta, että vain hallitus tai valta voi ratkaista sen.
• Yksilön vastuu on vähäinen tai puuttuu kokonaan.
• Tapahtumat esitetään irrallisina, ilman syvempää kontekstia.
• Ratkaisut ovat lyhyen aikavälin toimia.
• Hallitus nähdään ongelman ratkaisijana.

2. Sosiaaliset syyt
”Systeeminen taso” – yhteiskuntatieteellinen analyysi

• Tunnistetaan lyhyen aikavälin historiallisia ja rakenteellisia syitä.
• Pyritään selittämään ongelmaa syy-seuraussuhteiden, teorioiden ja kriittisen tarkastelun avulla.
• Usein valtiolla tai eturyhmillä on valta ja omistajuus ongelmaan liittyen.
• Ratkaisut löytyvät kansalaisyhteiskunnan ja muiden instituutioiden yhteistyöstä (arvot + rakenteet).
• Näkyy usein mielipidekirjoituksissa tai konservatiivisissa julkaisuissa.

3. Diskurssi, maailmankuva ja arvot
”Maailmankuvataso” – diskurssianalyysi

• Ongelma rakentuu sen mukaan, miten se kehystetään tai ymmärretään.
• Korostetaan ongelman syntyhistoriaa ja taustalla olevia ajattelumalleja.
• Useita kehyksiä: paradigmat, ajatusmaailmat, diskurssit.
• Ratkaisu edellyttää tietoisuuden muutosta, maailmankuvan uudelleenarviointia ja todellisuuden politiikan uudelleenajattelua.
• Pitkän aikavälin ratkaisut, jotka perustuvat monien muuttujien vuorovaikutukseen.
• Näkyy usein marginaalisissa tai vaihtoehtoisissa julkaisuissa.

4. Myytti/metafora
”Syvin taso” – alitajuiset merkitysrakenteet

• Ongelma rakentuu syvällisten myyttien ja symbolisten rakenteiden varaan (esim. vastakkainasettelut, arkkityypit).
• Ratkaisu on myytin paljastaminen ja vaihtoehtoisten metaforien kuvitteleminen.
• Näkyy usein taiteilijoiden työssä tai mystikkojen visioissa.
• Ratkaisua ei voi useinkaan suunnitella rationaalisesti – se syntyy luovuuden ja oivalluksen kautta.

Menetelmän/metodin hyviä puolia on kuvailtu seuraavasti:

• Menetelmä on parhaimmillaan osallistava ja dialoginen (työpajamenetelmä).
• Menetelmä on [ajattelua] avaava menetelmä, jonka vahvuutena olettamusten kartoittaminen ja kyseenalaistaminen.
• Menetelmää voidaan hyödyntää osana skenaariotyötä, esimerkiksi avaamalla tilaa vaihtoehtoisille ajatuksille tai testata kehitteillä olevia skenaarioita.
• Menetelmä on joustava ja sitä voidaan soveltaa eri tavoin

CLA on inspiroiva työkalu kompleksisten ilmiöiden ymmärtämiseen, mutta se ei ole ongelmaton. Sen käyttö vaatii kriittistä ajattelua, fasilitointitaitoja ja kontekstin ymmärrystä. Parhaimmillaan se toimii osana laajempaa menetelmäkokonaisuutta, jossa yhdistyvät sekä laadulliset että määrälliset lähestymistavat. Suurin kritiikki kohdistuu metodin melko akateemiseen ja filosofiseen lähtökohtaan (poststrukturaalinen teoria). CLA voi olla aikaavievä ja vaatia syvällistä osaamista, erityisesti jos mukana on useita näkökulmia ja osallistujia. Menetelmä ei aina tarjoa selkeitä toimintasuosituksia, vaan jää helposti teoreettiseksi. Lisäksi laadullisena metodina sitä pidetään subjektiivisena ja tuloksia usein tulkinnallisina.