Kolme horisonttia

Hanna-Kaisa Aalto (2025)
Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Kolme horisonttia -metodi (engl. Three Horizons Framework) on strategisen suunnittelun ja tulevaisuudentutkimuksen työkalu, joka auttaa organisaatioita ja yhteisöjä hahmottamaan nykyhetkeä, luomaan visioita tulevaisuudesta ja tunnistamaan tarvittavia muutoksia toivottuun tulevaisuuteen pääsemiseksi. Sen avulla voidaan hahmottaa paitsi yhteiskunnallisen muutoksen etenemistä eri aikajänteillä myös muutokseen liittyviä jännitteitä ja näkemyseroja.

Kolmen horisontin metodi yhdistää nykyhetken ja halutun tulevaisuuden. Se auttaa tunnistamaan muutostarpeet, joita voi esiintyä siirryttäessä kohti visiota. Kolme horisonttia auttaa jäsentämään/luomaan yhteistä ymmärrystä tarvittavista toimenpiteistä lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä ja kiinnittää myös huomion tarvittaviin resursseihin, jotta niitä voidaan lähteä hankkimaan/kehittämään.

Kuva 1. Kolme horisonttia (H3Uni n.d.).

Metodi jakaa tarkastelun kolmeen ”horisonttiin”, jotka kuvaavat erilaisia aikajänteitä ja toimintatapoja: (H1): Nykyhetki ja vallitseva järjestelmä, (H2): Muutos ja siirtymä sekä (H3): Toivottu tulevaisuus ja uusi järjestelmä. Kolmen horisontin malli auttaa hahmottamaan tulevaisuutta jakamalla sen kolmeen aikatasoon:

Taulukko 1. Kolmen horisontin malli.

Mallin ydinajatus on, että muutos ei tapahdu lineaarisesti, vaan eri aikatasot elävät rinnakkain. Tärkeintä ei ole aika sinänsä, vaan laadullinen ero: miten ajattelu, teknologia ja yhteiskunta muuttuvat. Alkuperäinen McKinseyn kehittämä Three Horizons -kehys on futuristien Anthony Hodgsonin ja Bill Sharpen päivittämä. Hodgson ja Sharpe kuvaavatkin menetelmäsivustollaan https://www.h3uni.org/tutorial/three-horizons/ osuvasti:

• Kuvittele seisovasi rannikon tasangolla ja katsovasi sisämaan vuoria kohti. Ensimmäinen horisontti on siinä, missä tasanko päättyy ja toisen horisontin kukkulat alkavat. Niiden takana kohoavat kolmannen horisontin korkeat vuoret. Tasanko voi olla viljelysmaata, kukkulat metsän peitossa ja vuoret paljaita, jäätiköiden peittämiä. Jokainen horisontti on laadullisesti erilainen.

Tämä vertauskuva osoittaa, että on tärkeämpää nähdä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin erot laadullisina, ei vain ajallisina. Joillakin yhteiskunnan alueilla kolme horisonttia voivat kattaa kymmenen vuotta, toisilla jopa puoli vuosisataa. Toisin sanoen: rakenteellinen tai laadullinen muutos on strategisesti merkittävämpää kuin ajallinen kesto.

Kyseessä on ryhmätyömetodi ja prosessi vaatii kokeneen fasilitattorin. Ennen kuin metodiin lähtee perehtymään, sen kehittäjät antavat seuraavat vinkit:

• Miten osallistujat kokevat muutoksen vaihtelee suuresti sen mukaan, tapahtuuko muutos olemassa olevan järjestelmän sisältä vai ulkopuolelta. Julkisella sektorilla innovaatiot syntyvät usein sisältäpäin, kun taas markkinoilla yrittäjät voivat haastaa vallitsevat toimijat ulkopuolelta käsin.
• Visiot perustuvat usein arvoihin, jotka eivät välttämättä ole yhteisiä kaikille osallistujille. Jos ryhmän tulevaisuustoiveet vaikuttavat ristiriitaisilta, voi olla tarpeen keskustella arvoista syvällisemmin, jotta yhteinen visio selkeytyy.
• Toimien ja innovaatioiden erottelu ylläpitäviin ja transformatiivisiin on todennäköisesti uusi prosessi useimmille ihmisille, mutta se on yksi Kolmen Horisontin lähestymistavan eduista: mallissa yhdistyy ajatus siitä, että ”lentokonetta korjataan samalla kun sillä lennetään”.
• Transformatiivisten (H2+) innovaatioiden tunnistaminen, jotka siirtävät järjestelmää kohti toivottua tulevaisuutta, ei ole helppoa. Inspiroivat esimerkit halutun tulevaisuuden piirteistä, jotka ovat jo olemassa nykyisyydessä, tarjoavat kannustusta. Tämä prosessi auttaa tunnistamaan, miltä tällainen innovaatio voisi näyttää, mutta se ei tarjoa prosessia innovatiivisten ideoiden luomiseen.

POHDI: Missä asioissa huomaat toimivasi vielä ”ensimmäisen horisontin” logiikalla? Miten voisit siirtyä kohti toisen tai kolmannen horisontin ajattelua?

Transformatiivisten innovaatioiden käynnistäminen:

Ryhmä todennäköisesti huomaa, että ”ylläpitävän innovaation” ohjelmaa on helpompi toteuttaa. Tästä syystä tällainen ohjelma voi helposti syrjäyttää pidemmän aikavälin tavoitteet. Yksi tapa saada parempi käsitys matkasta kohti näitä pidemmän aikavälin tavoitteita on seuraava pohdintasarja:

• Ensinnäkin, astu taaksepäin ja pohdi muuttavia innovaatioita. Katso näitä ideakokoelmana siitä, miten siirtyä Ensimmäisestä Horisontista ja sen huolista Kolmanteen Horisonttiin ja sen pyrkimyksiin.

• Tunnista keskusteluista nousevat merkittävät reitit – ”siirtymäpolut”. Mikä mahdollistaa siirtymän? Se voi olla esimerkiksi ”ammattitaitoinen kehitys” tai ”vapaus kokeilla taloudellisia kannustimia”. Tee näistä muistiinpanoja.

• Lopuksi, mieti, mitä toimia voit käynnistää (nämä voivat olla pienimuotoisia) aloittaaksesi jonkin näistä siirtymäpoluista tutkimisen. Nämä toimet ovat transformatiivisen innovaation siemeniä. Voit hakea inspiraatiota Kehyksen 2 sisällöstä – Kolmannen Horisontin toiminnasta, joka on jo käynnissä nykyisyydessä. Tässä vaiheessa etsit tammenterhoja, et tammipuita. Tämän pitäisi tehdä radikaalin innovaation aloittamisesta vähemmän pelottavaa.

Lähteet

Hines, Andy – Benoit, Helene – Leong, Liz – Worrell, David – Schlehuber, Laura & Cowart, Andrea (2024) Mapping archetype scenarios across the three horizons. Futures: The Journal of Policy, Planning and Futures Studies, 162, 103418. https://doi.org/10.1016/j.futures.2024.103418
Hodgson, Anthony – Midgley, Gerald (2015) Bringing foresight into systems thinking: A three horizon approach. Teoksessa 58th Annual Meeting of the International Society for the Systems Sciences, ISSS 2014. https://h3uni.org/wp-content/uploads/2016/11/bringing_foresight_into_systems_thinking.pdf
H3Uni (n.d.) Three Horizons. https://www.h3uni.org/tutorial/three-horizons/ [haettu 7.7.2025].
Sharpe, Bill – Hodgson, Anthony (2019) Anticipation in Three Horizons. Teoksessa Poli, Roberto (toim.) Handbook of Anticipation. Springer, Cham.