Tarinalliset metodit

Hanna-Kaisa Aalto (2025)
Arvioitu lukuaika: 10 minuuttia

Koska tulevaisuudessa ei kukaan ole vielä käynyt, se täytyy kuvitella. Tuota kuvitelmaa on vaikea sanoittaa faktoilla. Usein tulevaisuuden kuvailussa hyödynnetäänkin tulevaisuustarinoita. Tarinoilla on valtava voima. Fiktion luominen eli kykymme kuvitella mahdollisuuksia oman todellisuutemme ulkopuolelta soveltuu hyvin tulevaisuusajattelun avartamiseen. Tarinallisuus tarjoaa kehyksen monimutkaisten ja ristiriitaisten yhteiskunnallisten kysymysten, kuten geenitekniikan ja posthumanismin ymmärtämiseen. Tarinallisuuden avulla voidaan esittää mahdollisia tulevaisuuden ratkaisuja, joita on muuten hankala käsitellä ja, jotka nähdään ehkä myös tabuina yhteiskunnassa. Tulevaisuuden muistelu on esimerkki metodista, jossa kuvitellaan, millaisia asiat ovat tulevaisuudessa, kun ne ovat ratkenneet myönteisesti. Sen avulla voidaan tunnistaa kehittämistavoitteita, niiden esteitä sekä keinoja väistää estäviä tekijöitä. Lombardon (2015) mukaan tieteiskirjallisuus on nykyaikaisessa populaarikulttuurissa jopa kaikkein näkyvin ja vaikutusvaltaisin tulevaisuusajattelun muoto. Tieteiskirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden uppoutua tulevaisuuteen. Hänen mielestään tieteiskirjallisuus stimuloi ihmisiä ajattelemaan ja valmistautumaan tulevaisuuteen. Se voi auttaa myös tiede- tutkimus ja teknologiamaailmaa valmistautumaan tulevaan ja se onkin toiminut inspiraation lähteenä monelle nykyiselle laitteelle.

Tähän on valittu lyhyesti esiteltäväksi tieteiskirjallisuus (science fiction, scifi), suunnittelu- tai muotoilufiktio (design fiction) ja spekulatiivinen fiktio (speculative fiction). Näiden alla on alagenrejä, jotka vaihtelevat erittäin teknisestä ”kovasta” tieteiskirjallisuudesta aina tieteellisen fantasian rajamaille asti, sekä lukemattomia tarinamuotoja, kuten kyberpunk, avaruusooppera, ilmastofiktio, aikamatkustus, apokalyptinen tieteiskirjallisuus, biopunk. Yksinkertaisimmillaan mentaalisessa aikamatkailussa osallistujat ohjataan tarinan avulla tulevaisuuteen, joko yhteen tulevaisuuskuvaan tai jopa useampiin tulevaisuuskuviin tai mahdollisuuksiin. Ne ovat siis fantasiamatkoja, jonka polttoaineena ovat faktat, jotka tiedät ja jotka ovat mielessäsi sekä intuitiivinen mielikuvituksesi. Tässä yhteydessä tulevaisuudenkuvaa voi ajatella vaikka elokuvana, jossa Aikamatkaajat ovat vapaita odotuksista, uskomuksista ja arvostelusta. He voivat kuvitella miltä he näyttävät, miltä heistä tuntuu ja millaiselta heidän oma tulevaisuutensa näyttää eri tulevaisuuskuvissa.

Tieteiskirjallisuus (science fiction)

Tieteiskirjallisuus tai tieteisfiktio (eng. Science Fiction), joka tunnetaan yleisesti nimellä scifi, on fiktion suuntaus, joka kuvaa kuvitteellista maailmaa ja sisältää usein uusia ja totutusta tieteen ja teknologian tuomia ratkaisuja. Tieteiskirjallisuuden fiktio-osa tarkoittaa kuvitteellista tarinaa. Sana tiede viittaa siihen, että tarina jollain tavalla liittyy tieteeseen tai teknologiaan, joka kuvataan perustuvan todellisiin tieteellisiin periaatteisiin. Lambardo (2015) esittää, että tieteiskirjallisuus käsittelee kaikkien asioiden tulevaisuutta (future of everything). Hän väittää, että scifi syventyy tulevaisuuden teknologioihin, robotteihin ja avaruusmatkailuun, mutta se tutkii myös psykologisia, kulttuurisia ja hengellisiä-uskonnollisia kysymyksiä ja teemoja sekä tieteellisteknologisten tulevaisuuden kehitysten psykologisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja eettisiä seurauksia. Hän toteaa, että kaikki, millä on tulevaisuus, kuuluu tieteiskirjallisuuden piiriin. Tieteistarinat pohtivat kuitenkin usein, kuinka tiede ja teknologia voivat mennä pieleen yksilöiden tai yhteiskunnan kannalta. Tällöin scifi toimii kriittisenä linssinä, jonka kautta voimme tarkastella esimerkiksi ihmisen ja keinoälyn vuorovaikutusta ja yhteiskunnallisia muutoksia ja näin voi valmistaa yksilöitä ennakoimaan tulevia haasteita, edistäen kriittistä ajattelua teknologioiden vaikutuksista yhteiskuntaan.

Tieteiskirjallisuus on varmasti tulevaisuudentutkimuksessa eniten hyödynnetty näkökulma. Tieteiskirjallisuuden käyttö tulevaisuusajattelussa kasvaa aina, kun muutosten vauhti ja epävarmuus tulevaisuudesta lisääntyvät. Tieteiskirjallisuuden historiasta on erilaisia näkemyksiä ja tutustumalla esim. utopian studies tai science fiction studies löydät yksityskohtaisempaa tietoa. Psykologi Tom Lombardo (myös tulevaisuutietoisuustutkija) ylläpitää sivustoa, josta löytyy niin historiaa kuin tulevaisuusnäkymiäkin tieteiskirjallisuuteen (ks. lisää https://centerforfutureconsciousness.com/). Alvin Toffler ylisti tieteiskirjallisuuden arvoa mieltä venyttävänä voimana, joka kannustaa mielikuvituksellisiin tutkimusmatkoihin ja ruokkii ennakoinnin tapaa (Toffler, 1970).

Voit lähteä liikkeelle sekä scifin kirjoittamisessa että analysoinnissa esimerkiksi tällaisella muistilistalla:

• Hyödynnä tieteen viimeaikaisia saavutuksia; ’kova scifi’ rakentuu tieteelliseen tarkkuuteen ja ’pehmeä scifi’ keskittyy enemmän esimerkiksi yhteiskuntaan, psykologiaan ja filosofiaan.
• Mieti jokin haastava Entä, jos…? -kysymys; toimii tarinan ytimenä ja auttaa lukijaa seuraamaan teeman kehittymistä ja juonta.
• Luo tarinasi maailmalle aikajana; esimerkiksi mitä tapahtuu 10, 20 tai 50 vuoden päästä?
• Kuvaa jotain samaistuttavaa; esimerkiksi kuvaa aivan tavallista ihmisten arkea tai hyödynnä yhteiskuntarakenteita ja kuvaa politiikkaa, taloutta, uskontoa, kieltä.
• Muista kuvata teknologian ja yhteiskunnan vuorovaikutusta; ei vain teknologiaa, vaan sen vaikutuksia ihmisiin, kulttuuriin ja valtarakenteisiin.
• Anna teknologian näkyä toiminnan ja hahmojen kautta; kuvaa maailmaa maailma eri yhteiskuntaluokkien tai lajien näkökulmasta; hyödynnä teknologioiden usein mukanaan tuomia konflikteja ja vaikkapa eettisiä ristiriitoja.

Tällä hetkellä (2025) teknologioista pohdituttavat mm.

• teknologiat, jotka mahdollistavat suoran kommunikaation aivojen ja koneiden välillä (esimerkiksi ajatusten avulla ohjattavat laitteet)
• sensorien ja laitteiden yhteistoiminnallinen aistiminen
• hormonit neurodegeneratiivisten sairauksien hoidossa (esim. lihavuus, diabetes, Alzheimer)
• osmoottiset energiantuotantojärjestelmät (teknologia, joka tuottaa sähköä makean ja suolaisen veden välisestä suolapitoisuuserosta)
• generatiivinen vesileimaus (tekoälypohjainen menetelmä, jolla digitaalisia sisältöjä voidaan merkitä vesileimalla ja estää disinformaatio)
• uuden sukupolven ydinvoimatekniikat
• geneettisesti muokatut mikro-organismit, joita käytetään sairauksien hoidossa (esim. suolistobakteerit, jotka tuottavat lääkkeitä elimistössä)
• nanomateriaalit, joilla on entsyymien kaltaisia ominaisuuksia, ja joita voidaan käyttää esimerkiksi lääketieteessä, diagnostiikassa tai ympäristön puhdistuksessa
• rakenteelliset akkumateriaalit, jotka yhdistävät energian varastoinnin ja mekaanisen rakenteen (esimerkiksi sähköautoissa, jolloin painoa ja tilaa säästyy)
• Ks. lisää esim. https://intelligence.weforum.org/ .

Suunnittelu- tai muotoilufiktio (design fiction)

Design fiction (sunnittelufiktio, muotoilufiktio) voidaan ymmärtää sekä tieteenalana että menetelmänä. Design fiction on luova ja kriittinen suunnittelumenetelmä, jossa kuvitellaan mahdollisia tulevaisuuksia kertomusten ja esineiden avulla. Sen tarkoituksena ei ole ennustaa tulevaa, vaan herättää keskustelua ja ajattelua siitä, millaisia vaikutuksia tietyillä teknologioilla, päätöksillä tai yhteiskunnallisilla muutoksilla voisi olla.

Käytännössä design fiction voi tarkoittaa esimerkiksi:

• Kuvitteellisia käyttöohjeita tulevaisuuden laitteille
• Fiktiivisiä uutisartikkeleita tai mainoksia
• Fyysisiä prototyyppejä, jotka näyttävät ”oikeilta”, mutta ovat osa kuvitteellista maailmaa
• Lyhytelokuvia tai sarjakuvia, jotka sijoittuvat vaihtoehtoiseen todellisuuteen

Tärkeää on, että nämä tarinat ja esineet luovat keskustelutilan: ne tekevät tulevaisuuden mahdollisuuksista konkreettisia ja käsiteltäviä. Design fiction auttaa meitä pohtimaan, mitä haluamme – tai emme halua – tulevaisuudessa tapahtuvan.

Design fiction on suunnittelun ja tarinankerronnan yhdistelmä, jonka avulla tutkitaan mahdollisia tulevaisuuksia. Se ei pyri ennustamaan tulevaa, vaan luomaan fiktiivisiä mutta uskottavia skenaarioita, jotka auttavat meitä pohtimaan, millaisia vaikutuksia tietyillä teknologioilla, yhteiskunnallisilla muutoksilla tai arvoilla voisi olla. Design fiction:

• Luo kuvitteellisia maailmoja, joissa on jokin konkreettinen esine, palvelu tai ilmiö.
• Prototypoi näitä esineitä tai palveluita ikään kuin ne olisivat oikeita – esimerkiksi käyttöohje, mainos, uutinen tai fyysinen esine.
• Herättää keskustelua: se toimii keskustelunavauksena siitä, mitä haluamme tai emme halua tulevaisuudessa tapahtuvan.
• Auttaa päätöksenteossa: kun näemme mahdollisen tulevaisuuden konkreettisessa muodossa, voimme paremmin arvioida sen seurauksia.

Design fiction eroaa esimerkiksi tieteiskirjallisuudesta siinä, että se keskittyy arkisiin, mahdollisiin tulevaisuuksiin, ei niinkään kaukaisiin tai yliluonnollisiin. Se voi olla kriittinen, humoristinen tai provosoiva – tärkeintä on, että se saa meidät ajattelemaan.

Spekulatiivinen fiktio

Speculative design, spekulatiivinen suunnittelu, vaihtoehtoiset tulevaisuudet (speculative fiction) on suunnittelun lähestymistapa, joka käyttää kuvitteellisia skenaarioita ja esineitä haastamaan nykyhetken oletuksia ja herättämään kriittistä keskustelua tulevaisuudesta. Se ei pyri ratkaisemaan nykyisiä ongelmia suoraan, vaan kysyy: ”Entä jos asiat olisivat toisin?”. Keskeisiä piirteitä:

• Kriittinen näkökulma: Speculative design ei pyri kaupalliseen hyötyyn, vaan haluaa kyseenalaistaa teknologian, yhteiskunnan ja kulttuurin kehityssuuntia.
• Tulevaisuuden vaihtoehdot: Se esittää mahdollisia, mutta ei välttämättä todennäköisiä tulevaisuuksia — joskus jopa tarkoituksella epämiellyttäviä tai provosoivia.
• Keskustelun herättäminen: Tavoitteena on saada ihmiset pohtimaan, millaisia tulevaisuuksia haluamme ja millaisia emme.

Käytännössä speculative design voi ilmetä esimerkiksi:

• Fiktiivisinä tuotteina tai palveluina, jotka näyttävät ”todellisilta”
• Tulevaisuuden käyttöliittyminä, mainoksina tai uutisina
• Installaatioina tai näyttelyinä, jotka esittävät vaihtoehtoisen maailman

Anthony Dunne ja Fiona Raby (ks. lisää https://dunneandraby.co.uk/content/projects), jotka popularisoivat käsitteen, kuvaavat sitä tapana käyttää spekulaatiota suunnittelun työkaluna — ei vain teknologian kehittämiseen, vaan myös sen vaikutusten ymmärtämiseen yhteiskunnassa.

Vertailussa suunnittelufiktio ja spekulatiivinen fiktio

Taulukko 1. Suunnittelufiktion ja spekulatiivisen fiktion vertailua.

Yhteistä kaikille on se, että ne eivät pyri ennustamaan tulevaisuutta, vaan käyttävät tiedettä, kuvittelua ja suunnittelua keinona herättää keskustelua ja ajatuksia. Tieteiskirjalliuuden juuret vahvasti tieteessä. Design fiction on usein tarinavetoinen ja helposti lähestyttävä, kun taas speculative design voi olla haastavampi ja tarkoituksella provosoiva.

Lähteet

Kaplan, Jonas T. – Gimbel, Sarah I. – Dehghani, Morteza – Immordino-Yang, Mary Helen – Sagae, Kenji – Wong, Jennifer D. … Damasio, Antonio (2017) Processing narratives concerning protected values: A cross-cultural investigation of neural correlates. Cerebral Cortex, 27(2), 1428–1438. doi:10.1093/cercor/bhv325.
Lombardo, Tom (2015) Science Fiction: The Evolutionary Mythology of the Future. Journal of Futures Studies, December 2015, 20(2), 5–24.
Toffler, Alvin (1970) Future Shock. Random House, New York.