Tulevaisuuskolmio

Hanna-Kaisa Aalto (2025)
Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Tulevaisuuskolmio on analyysikehikko, jonka on kehittänyt Sohail Inayatullah (2008). Se koostuu kolmesta toisiaan täydentävästä ulottuvuudesta:

1. Tulevaisuuden vetovoima (the pull of the future), viittaa visioihin, utopioihin, tavoitteisiin ja toiveisiin, jotka houkuttelevat yhteiskuntaa tai organisaatiota kohti tiettyä tulevaisuutta. Esimerkiksi vihreä teknologia, tekoäly tai hyvinvointiyhteiskunta voivat toimia tällaisina vetovoimatekijöinä.

2. Nykyhetken työntövoima (the push of the present), johon kuuluvat nykyhetken trendit, teknologiset innovaatiot, sosiaaliset liikkeet, taloudelliset paineet ja poliittiset muutokset, jotka ohjaavat kehitystä eteenpäin. Esimerkiksi ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen tai digitalisaatio voivat olla tällaisia työntövoimia.

3. Menneisyyden painolasti (the weight of history), kuvaa historiallisia rakenteita, kulttuurisia normeja, instituutioita ja uskomuksia, jotka rajoittavat tai hidastavat muutosta. Esimerkiksi byrokratia, vanhat lainsäädännöt tai syvään juurtuneet arvot voivat toimia jarruttavina tekijöinä.

Käyttämällä näitä kolmion kolmea kulmaa – menneisyyden painoa, nykyhetken työntöä ja tulevaisuuden vetovoimaa – on mahdollista luoda uskottavia tulevaisuuksia, jotka ovat olennainen osa tulevaisuustyötä. Näiden kolmen tekijän vuorovaikutus tarjoaa välineen esimerkiksi vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien sekä uskottavien tulevaisuusskenaarioiden systemaattiseen tarkasteluun (ks. kuva 1). Tulevaisuuskolmio auttaa ymmärtämään, miten nämä tekijät yhdessä muovaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja rajoitteita.

Kuva 1. Tulevaisuuskolmio, mukaillen Inayatullahin (2023) esimerkkiä.

Teknisenä toteutuksena Inayatullah ehdottaa seuraavaa:

Tulevaisuuden vetovoimat

Prosessi alkaa tulevaisuuden vetovoiman nimeämisellä. Tämä vetovoima sisältää yhden hallitsevan visuaalisen kuvan tai vision, joka muodostaa tarkastelun kohteena olevan aiheen tai kontekstin. Vaikka tulevaisuudesta on olemassa useita kilpailevia vaihtoehtoisia kuvia, tässä vaiheessa keskitytään yhteen, ja sen yhteyteen liitetään kaikki ne uskomukset ja ideat, jotka ryhmä kokee kuuluvan kyseiseen kuvaan.

Hyödyllisiä kysymyksiä tulevaisuuskuvan ja sen vetovoimien tunnistamiseen:

• Millainen olisi ihanteellinen tulevaisuus tämän aiheen tai teeman osalta?
• Onko meillä yhteinen visio toivotusta tulevaisuudesta ja niistä tulevaisuuksista, joita haluamme välttää?
• Onko meillä yhteinen käsitys siitä logiikasta, jolla tulevaisuus tässä tapauksessa muodostuu, vai kilpaileeko useita loogisia uskomuksia?
• Jos ajelehtisimme joessa, mihin päätyisimme tämän aiheen osalta?
• Mitä välineitä ja resursseja meillä on, joilla voimme vaikuttaa suuntaan ja edetä kohti haluttua tulevaisuutta?
• Mitä meiltä puuttuu muutoksen aikaansaamiseksi? Mitkä ovat rajamme?
• Voimmeko vaikuttaa tulevaisuuteen? Onko se edes tarpeellista?

Nykyhetken työntövoimat

Nykyhetkessä vaikuttaa useita voimia, jotka ajavat muutosta eteenpäin. Näitä työntövoimia ovat trendit, muutosajurit, teknologiat sekä toimijoiden päätökset ja toimenpiteet, jotka synnyttävät uusia ilmiöitä.

Hyödyllisiä kysymyksiä nykyhetken työntövoimien tunnistamiseen:

• Mitkä trendit ja teknologiat muuttavat tulevaisuutta juuri nyt?
• Mitkä asiat ajavat muutosta eteenpäin?
• Mitkä jo tiedossa olevat uudet politiikat, menettelytavat, lait, budjetit, päätökset ja teknologiat alkavat vaikuttaa muutokseen lähitulevaisuudessa?

Menneisyyden painolastit

Menneisyys sisältää painolasteja, kuten rakenteellisia esteitä, jotka estävät muutosta ja vaikeuttavat tietyn tulevaisuuden vetovoiman tai työntövoiman saavuttamista. Näitä historiallisia painolasteja voivat olla organisaatiorakenteet, politiikat, lait, säädökset, menettelytavat, tiedon rakenteet tai historialliset kertomukset, jotka rajoittavat etenemistä. Ne voivat sisältää myös olemassa olevia investointeja infrastruktuuriin, teknologiaan, koulutukseen sekä yhteiskunnallisia sopimuksia, saavutettuja etuja, velkoja ja väestörakenteita.

Monet vahvat yhteiskunnalliset organisaatiot voivat pyrkiä ylläpitämään nykytilaa, kuten ammattiliitot, uskonnolliset yhteisöt, armeija ja muut vastaavat toimijat.

Hyödyllisiä kysymyksiä menneisyyden painolastien tunnistamiseen:

• Kuka hyötyy nykytilasta tai kärsii sen muuttumisesta?
• Mitkä ovat muutoksen esteet?
• Mikä pidättelee meitä tai estää etenemistä?
• Mitkä ovat ne syvärakenteet, jotka vastustavat muutosta?

POHDI: Miten erotat mahdollisen, todennäköisen ja toivottavan tulevaisuuden omassa ajattelussasi? Miten nämä vaikuttavat päätöksentekoosi?

Tulevaisuuskolmion rajoitukset

Tulevaisuuskolmiota pidetään selkeänä ja käytännöllisenä, mutta siihen on myös kohdistettu rakentavaa kritiikkiä ja pohdintaa sen rajoituksista. Inaytullah (2023) itse haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

Liiallinen yksinkertaistaminen
Vaikka kolmiomalli on helposti ymmärrettävä, se pelkistää monimutkaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä liikaa. Kolme ulottuvuutta eivät aina riitä kuvaamaan kaikkia vaikuttavia tekijöitä tai niiden keskinäisiä suhteita

Puuttuva dynaamisuus
Malli ei itsessään kuvaa, miten vetovoimat, työntövoimat ja painolastit muuttuvat ajan myötä tai miten ne vaikuttavat toisiinsa dynaamisesti. Tämä voi rajoittaa sen käyttöä nopeasti muuttuvissa konteksteissa.

Subjektiivisuus ja tulkinnanvaraisuus
Tulevaisuuskuvien ja painolastien tunnistaminen perustuu usein osallistujien kokemuksiin ja näkemyksiin, mikä voi johtaa vinoumiin tai epätasapainoiseen analyysiin, jos ryhmä ei ole monipuolinen.

Tarve täydentäville menetelmille
Tulevaisuuskolmio toimii parhaiten yhdessä muiden menetelmien kanssa, kuten kriittisen kerrosanalyysin eli Causal Layered Analysisin (CLA) tai skenaariotyöskentelyn kanssa. Ilman näitä lisämenetelmiä analyysi voi jäädä pinnalliseksi.

Rajoitettu soveltuvuus kompleksisiin järjestelmiin
Malli ei aina sovellu hyvin monimutkaisten systeemisten ilmiöiden analysointiin, joissa on paljon keskinäisriippuvuuksia ja epälineaarisia vaikutuksia.

Tulevaisuuskolmio on tehokas aloitustyökalu tulevaisuusajattelun jäsentämiseen, mutta sen analyyttinen syvyys ja systeeminen kattavuus ovat rajallisia. Siksi sitä suositellaan käytettäväksi osana laajempaa metodologista kokonaisuutta.

Lähteet

Inayatullah, Sohail (2008) Futures studies: Theories and methods. Luettu 1.7.2025. Saatavilla: https://www.researchgate.net/publication/281595208_Futures_Studies_Theories_and_Methods
Inayatullah, Sohail (2023) The Futures Triangle: Origins and Iterations. World Futures Review, 15(2–4), s. 112–121.