Skenaariomenetelmä työkaluna
Anita Rubin (2004)
Arvioitu lukuaika: 10 minuuttia
Tehokas ja toimiva tapa arvioida esimerkiksi tietoyhteiskunnan erilaisia kehitysvaihtoehtoja on skenaariomenetelmien käyttö. Hyvän skenaarion tarkoitus on toimia tulevaisuuden pohdinnan ja suunnittelun sekä toimintamallien ja -strategioiden työkaluna. Tällä tavoin ymmärrettynä skenaarion merkitys on sen käyttökelpoisuudessa tämän hetken päätöksenteossa. Tästä syystä voidaankin ajatella, että skenaariotyöskentelyn pitäisi olla jatkuvaa toimintaa – prosessi, eikä pelkästään jonain määrättynä ajanhetkenä laadittu poikkileikkauskuva muutamasta mahdollisesta tulevaisuudesta.
Skenaariomenetelmää käyttävä tulevaisuudentutkija tutkii nykyhetkeä, siinä vallitsevia virtauksia ja etsii myös heikkoja signaaleja. Hän käyttää hyväkseen eri tieteiden tutkimustuloksia ja laatii niiden ja oman näkemyksensä ja kuvittelukykynsä pohjalta oman/t skenaarionsa tulevaisuudesta. Skenaariotutkija tuottaa kuvauksia siitä, mikä on tulevaisuudessa mahdollista, mikä on ehdollisesti mahdollista, mikä todennäköistä ja mikä toivottavaa tai kartettavaa. Tärkeää on kuitenkin, että polku tulevaan tästä hetkestä on johdonmukainen ja mahdollinen. Skenaariotyöskentelyn tavoitteena on kerätä ja jäsentää tietoa, joka mahdollisimman kattavasti auttaa ymmärtämään tulevaa toimintaympäristöä ja sen asettamia ehtoja organisaation toiminnalle ja tavoitteenasettelulle (Meristö 1991, 19).
Menetelmiä
Tulevaisuudentutkimuksen piirissä kehitettyjä tutkimusmenetelmiä, jotka tuottavat suoraan skenaarioita, ovat esimerkiksi morfologinen skenaariotyöskentely eli tulevaisuustaulukkomenetelmä ja kansalaistoimintaa tukevat tulevaisuustyöpajat tai -verstaat. Toisaalta monia tulevaisuudentutkimuksen piirissä kehitettyjä muita tutkimusmenetelmiä käytetään hyväksi siten, että kerätystä tiedosta voidaan niiden avulla hahmottaa erilaisia vaihtoehtoja, joista sitten laaditaan varsinaisia skenaarioita. Näistä menetelmistä esimerkkinä on delfoi tai vaikkapa pehmeä systeemimetodologia.
Skenaariotyöskentelyn monimuotoisuus
Usein skenaariotyöskentelyssä käytetään kuitenkin eri työvaiheissa hyväksi useita muita tutkimusmenetelmiä. Esimerkiksi käyttämällä hyväksi perinteisiä aikasarja- ja tilastollisia laskentamenetelmiä voidaan rakentaa ennusteita joillekin työskentelyn osa-alueille. Tällaisia ennusteita voivat olla esimerkiksi graafiset käyrät ja pylväät, jotka kuvaavat yritysskenaariotyöskentelyssä vaikkapa tuotannon todennäköisintä kasvukäyrää, ympäristötutkimuksessa päästöjen vaikutuksia ilmaston laatuun, jos todennäköiseen kehityskulkuun ei lainsäädännöllä puututa, tai kasvatustieteissä virtuaaliopetuksen määrällisiä kasvuodotuksia. Näiden menetelmien avulla on useimmiten helpointa saada selville todennäköisen, laadullisesti muuttumattoman mutta määrällisesti muuttuvan tulevaisuuden tiloja erilaisilla aikaväleillä.
Sitten kun tähän malliin tehdään muutoksia erilaisia laskentakaavoja käyttäen, voidaan kehittää ko. osa-alueelle toivottavan ja vähiten toivottavan kehityskulun kuviot. Useita eri osa-alueita yhdistelemällä voidaan rakentaa erilaisia skenaarioita. Kuitenkin kun tarkoituksena on muodostaa edellistä syvällisempiä ja analyyttisempiä tulevaisuuden skenaarioita esimerkiksi ottamalla huomioon yllättävien muutosten mahdollisuus, heikot signaalit, hiljainen tieto ja muuttuvan todellisuuden yhä voimakkaammaksi käyvä kompleksinen luonne, tarvitaan näkemyksellisyyttä ja uusia ideoita. Näitä voidaan selvittää esimerkiksi lisäämällä skenaariotyöskentelyyn erilaisia arvokeskusteluun ja vapaaseen ideointiin perustuvia menetelmiä, asiantuntijakyselyjä sekä erilaisia ohjattuja tulevaisuusverstaita.
Skenaariomenetelmä murrosajan jäsentäjänä
Myöhäismodernin aikamme ominaispiirre on muutoksen kiihtyvä nopeus, joka aiheuttaa epävarmuutta ennusteisiin ja tulevaisuuden suunnitteluun. Vaikka tietomme inhimillisistä ja ekologisista prosesseista kasvaa jatkuvasti, asioiden ja järjestelmien luontainen kompleksisuus ja ennalta-arvaamattomat yhteisvaikutukset ovat samalla auttaneet meitä ymmärtämään, että mitä pitemmälle tarpeemme tietää tulevaisuudesta ulottuu, sitä vaikeammaksi tämän tiedon saaminen pelkästään matemaattisiin ennustemenetelmiin tai aikasarjoihin nojaamalla muodostuu. Sosiaalisen todellisuuden tulevaisuus on hyvin suurelta osin riippuvainen ihmisten päätöksistä ja valinnoista, joita ei ole vielä tehty.
Skenaarionmenetelmät tarjoavat keinon tutkia pitemmänkin aikavälin tulevaisuuden tiloja näiden riskien ja epävarmuuksien valossa. Masini (1993, 92) sanookin, että skenaarioiden laatiminen on pyrkimystä tulla toimeen voimakkaasti kompleksisessa maailmassa, jossa epävarmuuden määrä on korkea. Skenaarioiden paras puoli on niiden joustavuus ja monipuolisuus murrosajan monimuotoisuuden haltuunotossa ja skenaariotyöskentelyn etuna on sen käytännönläheisyys.
Kuten Fontela (2000, 11-12) sanoo, skenaariot tarjoavat keinoja luoda jonkinlaista järjestelmällisyyttä lisääntyvän informaation aiheuttamaan sekasotkuun ja jäsennellä siitä ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Ne auttavat selvittämään laadullisia yhteyksiä eri tapahtumien ja ilmiöiden välillä, vaikka nämä tapahtumat ja ilmiöt vaikuttaisivatkin ensi näkemältä olevan täysin toisistaan riippumattomia. Käytetyimpänä tulevaisuudentutkimuksen menetelmänä skenaariomenetelmä on nimenomaan ideoiden ja mahdollisten tulevaisuuspolkujen koettelua. Nojaamalla sekä vankkaan tieteelliseen tietoon että skenaarion rakentajan rohkeuteen, näkemyksellisyyteen ja kykyyn kuvitella yllättäviäkin vaihtoehtoja skenaariotyöskentely haastaa tarkkailemaan kriittisiä muutoskohtia ja pohtimaan niiden vaikutuksia erilaisissa tulevaisuudentiloissa. (Gallopin ym. 1997, 5.)
Skenaariotyöskentelyn tarkoitus
Skenaariotyöskentelymenetelmien käyttö on ollut viime vuosina yleisintä yritysmaailmassa ja useimmat skenaariotyöskentelymenetelmät onkin kehitetty yrityselämän tarpeisiin. Yleensä skenaarioiden käytöllä pyritään avustamaan päätöksentekoa ja muokkaamaan organisaation toimintastrategiaa siten, että se mahdollisimman joustavasti mukautuu toimintaympäristön yhä nopeammin muuttuviin haasteisiin ja vaatimuksiin (esim. Godet 1987). Skenaariotyöskentelyn eräänä hyvin keskeisenä etuna moniin muihin suunnittelun menetelmiin nähden on se, että se mahdollistaa vakiintuneiden perususkomusten kyseenalaistamisen. Tämä kyseenalaistamisen kyky on luovan ongelmanratkaisukyvyn olennainen osa (Ojanen 1996, 51-59).
Skenaariotyöskentelyn tarkoituksena voidaan pitää päätöksentekijöiden tiedon lisäämistä ja päätöksenteon ja valintojen tekemisen helpottamista ja ohjaamista murrosajan epävarmuudessa. Skenaarioihin perustuva strateginen suunnittelu auttaa organisaatioiden johtamisesta vastaavia heidän tavoitehakuisessa työssään. Skenaariotyöskentely avaa uusia päätöksenteon suuntia ja opastaa havaitsemaan sellaisiakin mahdollisuuksia, jotka olisivat muuten ehkä jääneet huomaamatta. Näin voidaan tunnistaa kestävät ratkaisut vähemmän kestävien joukosta. Skenaariotyöskentelyn avulla voidaan pyrkiä arvioimaan jo aikaisemmin tehtyjen päätösten ja valintojen oikeellisuutta ja niiden pohjalta tehtyjen strategioiden ja toimintamallien tehokkuutta ja toimivuutta muuttuneissa olosuhteissa. (Fahey & Randall 1998, 12-15.)
Työskentelyn työkaluja
Taustaksi
Havaijilla tehtiin 1990-luvun alussa laajahko kartoitus, jonka tarkoituksena oli selvittää sitä, millaisia skenaariot yleensä ovat. Tarkastelussa pyrittiin hakemaan sellaisia skenaarioiden yleisimpiä malleja, joita sitten voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tulevaisuusverstaiden apuvälineinä. Kartoituksen tuloksena löytyikin neljä mallia, jotka (joko kaikki neljä tai osa niistä) useimmiten voidaan havaita skenaarioprojektien tuloksista. Nämä mallit olivat seuraavat:
- ”Business as usual” eli muuttumattoman kasvun malli, joka kuvaa sitä tilannetta, jossa kehitys jatkuu suunnilleen entisen kaltaisena. Laadullisia muutoksia ei ole näköpiirissä, ainoastaan määrällinen muutos otetaan huomioon suunnittelussa.
- Katastrofiskenaario eli sellainen malli, jossa jokin yllättävä tapahtuma tai muutos toimintaympäristössä muuttaa tutkittavan asian tai ilmiön olosuhteita siten, että sen olemassaolo vaarantuu.
- Paluu menneeseen –malli eli sellainen malli, jossa hyvä ja tavoiteltava tilanne oli olemassa aikaisemmin. Kehitys on kuitenkin johtanut huonompaan suuntaan ja nyt pitäisi tavalla tai toisella päästä palaamaan alkuperäiseen hyvään olotilaan.
- Muutosskenaario eli sellainen malli, jossa otetaan huomioon yllättävätkin muutokset toimintaympäristössä. (Inayatullah 1993, 1996, 202; ks. Myös Slaughter 1996, 102.)
Seuraavat neljä skenaariomallia on johdettu näistä perusmalleista niitä syventäen ja laajentaen. Kolmas malli eli paluu menneeseen on korvattu ajanmukaisemmalla ympäristöasioihin pohjautuvalla mallilla. Mallien tarkoituksena on toimia ohjeellisina yleiskuvauksina sellaisista olosuhteista tai tilanteista, joihin yhteiskunta tai muu kulloisenkin tarkastelun kannalta relevantti toimintaympäristö on mahdollisesti matkalla. Näitä malleja soveltamalla voidaan varsinaisesti tutkittavan asian, ominaisuuden tai kehityskulun tms. eri vaihtoehdoille löytää ulkoisia syitä ja perusteluja ottamalla huomioon toimintaympäristön erilaisten muutostekijöiden vaikutukset.
Neljän perusskenaarion kuvaus
Muuttumattoman eli jatkuvan kasvun skenaario
Muuttumattoman eli jatkuvan kasvun skenaario kuvaa Suomen tulevaisuutta sellaisena kuin se olisi, jos mikään ei varsinaisesti muuttuisi – muutos ymmärrettäisiin kasvukehityksenä. Päivittäinen olemassaolo, toisiaan seuraavien tapahtumien virta ja arjen käytännöt jatkuisivat tässä skenaariossa entisellään sillä erotuksella, että kaikkea olisi määrällisesti enemmän. Hyvinvointi ymmärretään taloudellisilla mittareilla mitattavissa olevaksi asiaksi ja elämänlaatu ja ihmisten onnellisuus määräytyisivät materiaalisen hyvinvoinnin ehdoilla. Kehitys jatkuisi hyvin samankaltaisena, samalla nopeudella ja samaan suuntaan kuin nyt.
Talouden kannalta tämä kehityskulku tarkoittaa, että muuttumattoman kasvun maailmaa voisi kuvata sanonnalla ”business as usual”: tulevaisuus ymmärretään tilana, jossa nykytilanne jatkuisi seuraavat 15 vuotta hyvin pitkälle samaa rataa kuin nykyään. Tulevaisuutta olisi suhteellisen helppo ennustaa käyttämällä erilaista saatavissa olevaa mitattavaa tietoa – aikasarjoja – aikaisemmasta kehityksestä ja vetämällä niistä erilaisten matemaattisten mallintamismenetelmien avulla suoraviivaiset johtopäätökset tulevan kehityksen suunnasta ja määrästä. Laadullinen muutos olisi aika vähäistä, kysymys olisi enimmäkseen määrällisestä muutoksesta. Laadullisuuskin määräytyisi määrällisen tulkinnan ehdoilla. Siten muuttumattoman kasvun ajatusmallin mukaan esimerkiksi hyvinvointia voidaan lisätä tuottamalla kaikkea enemmän ja tehokkaammin.
Kehittyviä maita ajatellen kehitys ymmärretään tässä mallissa formaattina, joka voidaan siirtää maanosasta, kulttuurista ja maasta toiseen – kysymys olisi ennen kaikkea talouden rakenteiden tehokkuudesta. Samalla ajatusmallilla myös esimerkiksi katastrofien määrä ja avuntarve – ja sitä kautta myös resurssien tarve vuosittain – on helppo ennakoida aikaisempien vuosien perusteella.
Odottamattoman, globaalin talouslaman skenaario
Globaalin talouslaman skenaario kuvaa tutkimuskohteen tulevaisuutta sellaisessa tapauksessa, jossa tulevaisuudessa tapahtuu jokin laajamittainen (globaali) ja mullistava taloudellinen lama esimerkiksi luonnonkatastrofin seurauksena. Tämän luonnonkatastrofin kuvaus voisi olla vaikkapa sellaisen, että Tokiossa sattuisi suuri maanjäristys, joka aiheuttaisi laajan kansainvälisen talouslaman, kun japanilaiset suuromistajat siirtäisivät varansa monikansallisista yhtiöistä ja pankeista Tokion jälleenrakentamiseen. Toinen syy voisi olla vaikkapa terrorismin ja Afganistanin sodan laajentuminen tms. talouslaman alkuunpanijan laatu ei ole sinänsä erityisen merkittävä. Tämän varainsiirron seurauksena joka tapauksessa olisi useiden monikansallisten yritysten kaatuminen ja sitä kautta maailmanlaajuinen talouslama. Tämä järkyttäisi tähänastisen hyvinvointimme perustaa ja muuttaisi mahdollisuutemme hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi täysin toisenlaisiksi.
Mallissa kansainvälisen talouslaman seuraukset näkyisivät 15 vuoden kuluttua maailmanlaajuisesti ja siis myös Suomessa esimerkiksi työttömyyden kasvuna, investointien tyrehtymisenä ja kaupan vähentymisenä. Tällä taas on monenlaisia suoria ja epäsuoria vaikutuksia hyvinvointiin, asenteisiin ja mahdollisuuksiin.
Ympäristöskenaario
Ympäristön ja ekologisen ajattelun merkitystä korostavan skenaarion perusajatuksena on, että yhteiskunnassa syntyy seuraavien 15 vuoden aikana yhä voimakkaampi tarve palata takaisin menneisiin hyviin päiviin tavalla tai toisella. Skenaario kuvaa siis pyrkimystä tilanteeseen, joka vallitsi joskus jo menettämässämme hyvässä ja onnellisessa ajassa. Tämän tilanteen haluamme siis tavalla tai toisella saavuttaa uudestaan. Tarkoitus ei ole palata ajassa taaksepäin vaan pikemminkin mennä eteenpäin, mutta miettiä millä tavalla eri asioissa voisimme saavuttaa samanlaisen tilanteen tulevaisuudessa, joka aikaisemmin on vallinnut, mutta josta olemme syystä tai toisesta livenneet. Tässä skenaarioissa pyritään kuvaamaan myös niitä valintoja ja päätöksiä, joiden avulla pääsemme tähän toivottuun tilanteeseen.
On ehkä vaikea loogisesti päätellä, missä ja milloin tällainen mennyt ihannetila oikeastaan on vallinnut, sillä ”paluu menneeseen” -ajattelu perustuu pitkälti turvallisuutta koskeviin tunteisiin ja sen piirteitä näkyy jatkuvasti niin julkisissa tiedotusvälineissä kuin arkipuheessa. Nyt varsinkin viime aikoina yleinen turvattomuuden tunne maailmassa on lisääntynyt ja se on tuonut yhä voimistuvan tarpeen palata aikaisemmin vallitseviin parempiin aikoihin, jolloin ei tarvinnut pelätä näkymätöntä uhkaa, olipa se sitten katuväkivaltaa, huumeita, biologisia aseita tai nimettömiä terroristeja.
Talouden kohdalla tämä tulevaisuusskenaario saattaisi tarkoittaa pyrkimystä homogeenisuuteen, rajojen sulkemiseen, ylhäältä päin tehtävän sääntelyn lisäämiseen. Kulttuurisesti malli voisi olla vaikkapa vieraan pelkoa.
Muutosmahdollisuuden skenaario
Muutosmahdollisuuden skenaario kuvaa 15 vuoden kuluttua muuttunutta yhteiskunnallista tilannetta ja valintoja ja polkuja, jotka vievät sinne. Tässä skenaariossa esitellään kompleksisen ja vaihtoehtoisen tulevaisuusajattelun tuottamia erilaisia mahdollisia malleja tulevaisuudesta ja valitaan niistä todennäköisin, mutta eri asioiden ja ilmiöiden kohdalla se todennäköisin ei välttämättä olekaan enää sama. Tarkoituksena on esitellä uusia ajatuksia, ideoita, mahdollisuuksia ja ajatuksia laajentaen tällä tavoin näkökulmaa ja valmiiden oletusten kaavaa.
Lähtökohta on proaktiivisuudessa eli siinä, että tässä skenaariossa pyritään itse vaikuttamaan olosuhteisiin ja toimintaympäristöön siten, että tulevaisuus olisi toivottavin mahdollinen. Toisaalta yllättävätkään muutokset eivät lamauta vaan ne pystytään ottamaan vastaan ja hyödyntämään, koska skenaarioon perustuvat toimintastrategiat on laadittu joustaviksi ja tarpeeksi väljiksi.
Mahdollisuusajattelussa tulevaisuus nähdään jatkuvana muutoksena, dynaamisena ja ehkä vaikeasti ennustettavissa olevana. Trendiennusteet ja aikasarjat eivät anna täsmällistä ja oikeaa tietoa tulevasta. Toisaalta uhkia tuntuu olevan yhä enemmän, toisaalta myös mahdollisuuksien määrä lisääntyy. Ilmiöt muuttuvat globalisaation ja reaaliaikaistuvan ja laajentuvan tiedonvälityksen myötä yhä kompleksisemmiksi. Niinpä yhdestä yhteiskunnan osa-alueesta on vaikea saada selkoa tai nähdä sen suuntaa tarkastelemalla vain sitä itseään, koska asioiden seuraukset kietoutuvat toisiinsa yhä monimutkaisemmaksi vyyhdiksi. Vaikkapa talous ei toimi enää puhtaasti talouden ehdoilla, vaan siihen vaikuttaa myös politiikka, eri alueilla tapahtuva sosiaalinen kehitys ja ennen kaikkea tiedotusvälineiden uutisvalinnat. Muutama vuosi sitten maailman osakekauppa esimerkiksi meni pörsseissä sekaisin, kun Yhdysvaltain silloinen presidentti sai yllättäen Aasian-matkallaan vatsataudin.
Muutosmahdollisuusskenaarion ominaisuutena on, että milloin tahansa saattaa tulla jokin uusi ja yllättävä käänne, ilmiö, tapahtuma tai uusi keksintö, joka vaikuttaa mullistavasti tulevaisuuteen – kaikkeen siihen, miten määrittelemme maailmankuvamme, arvomme ja elämämme suhteessa todellisuuteen. Tämä yllättävä asia voi olla taloudellinen, poliittinen, kulttuurinen tai sosiaalinen. Joka tapauksessa sillä on vaikutuksia kaikkiin noihin neljään yhteiskunnan osa-alueeseen.
