Utopia ja dystopia

Anita Rubin (2004)
Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Utopian määrittelyä

Utopia-ajattelu muodostaa tärkeän osan tulevaisuudentutkimukseen liitetyistä perinteisistä lähestymistavoista skenaarioajattelun ja trendiajattelun lisäksi. Arkikielessä utopia tarkoittaa usein toisaalta jotain epärealistista ja epäkäytännöllistä toimintasuunnitelmaa tai pyrkimystä sosiaaliseen uudistukseen, jonka toteutuminen vaikuttaa realistisesti ajatellen hyvin epävarmalta. Uusi nykysuomen sanakirjakin määrittelee utopian epätodelliseksi unelmaksi, pilvilinnaksi ja haaveeksi paremmasta maailmasta tai ihanneyhteiskunnasta, jota ei voida toteuttaa. Kun siis sanotaan, että jokin asiantila on utopistinen, tarkoitetaan useimmiten, että asiantila on samalla kertaa hämärä, toisaalta tavoittelemisen arvoinen, mutta samalla tavoittamattomissa ja epärealistinen. 1800-luvun utopistiset sosialistit ja 1900-luvun lopun apokalyptisten kulttien ja uususkontojen edustajat voidaan kaikki lukea kuuluviksi utopia-ajattelun ääripäiden edustajiin (Pieterse 1999, 150).

Läsnä olematon maailma

Toisaalta utopia on jossain muussa ajassa kuin nykyisyydessä – esimerkiksi siis tulevaisuudessa – sijaitseva aika ja paikka, jossa se minkä nyt koetaan olevan huonosti yhteiskunnassa, onkin hyvin. Kysymyksessä on ehkä kriittinen kannanotto johonkin tällä hetkellä vallalla olevaan asiantilaan, mutta samalla jonkin asian nimeäminen utopistiseksi voi olla kritiikkiä asian esittäjän todellisuudentajua kohtaan – utopia on läsnäolematon maailma. Näin utopian kuvaus on siis myös kritiikkiä nykytilaa tai nykyistä yhteiskuntaa, päätöksentekijöitä ja vallanpitäjiä kohtaan.

Utopia-ajattelu toivottavien tulevaisuuksien visiointina

Tulevaisuudentutkimuksen piirissä utopialla on kuitenkin toinen, lähempänä todellisuutta ja tutkimuksentekoa oleva merkitys: utopia-ajattelussa nykyhetki nähdään vielä toteutumattomien hyvien mahdollisuuksien lähteenä. Utopia-ajattelulla tarkoitetaan sitä, että tulevaisuudesta pyritään tietoisesti rakentamaan erilaista ja parempaa kuin mitä nykyisyys on.

Arvot ovat tärkeitä – utopian rakentamisessa tulevaisuudessa vallitseva asiantila on riippuvainen siitä, mitä siltä toivomme ja mitä haluamme tapahtuvan (Masini 1993, 45). Utopia sisältää myös joko suoran tai viitteenomaisen kuvauksen siitä, mitä muutoksia nykytilaan pitäisi tehdä, jotta utopian kaltainen onnellisempi asiantila saataisiin toteutetuksi. (Bell 1997b, 7-8.)

Kuitenkin se, mikä on toivottavaa, ei ole välttämättä yksiselitteistä. Eri toimijoilla saattaa olla hyvinkin erilainen käsitys siitä, millainen on hyvä tulevaisuus, ja mitä pitemmälle verkostoidumme, kansainvälistymme ja maapalloistumme, sitä enemmän joudumme tekemisiin erilaisten ja ristiriitaisten maailmankäsityksien ja tulevaisuudenkuvien kanssa. Sitä vaikeammaksi tulee myös valintojen tekeminen parhaaseen mahdolliseen tulevaisuuteen pyrkimiseksi.

Masini sanookin, että utopia-ajattelun tarkoituksena on rakentaa tulevaisuus jonkin sellaisen perustalle, jonka toivoisimme käyvän toteen (1999, 40). Näin utopia-ajattelu tulevaisuudentutkimuksessa tulee lähelle toivottavien tulevaisuudenkuvien visiointia.

Dystopia utopian vastakohtana

Utopian vastakohta on dystopia. Tätä käsitettä käytetään harvemmin arkikielessä, mutta kirjallisuudessa ja yhteiskuntatieteissä, ja tulevaisuusajattelussa erityisesti sillä on selkeä merkitys. Dystopia on jossain kuvitteellisessa ajassa – tulevaisuudentutkimuksessa siis vielä toteutumattomassa mahdollisessa tulevaisuudessa – sijaitseva kuvitteellinen paikka, jossa asiantila on huonommin kuin nykyisyydessä tai siinä ajassa ja paikassa, johon sitä verrataan (Bell 1996, 30–31; 1997b, 8).

Dystopia-ajattelussa nykyhetkessä sijaitsee tällä hetkellä vallitsevien huonojen asiantilojen jatkumo ja siirtäjä ja sillä tavalla sen avulla myös ilmaistaan suoraa tai välillistä kritiikkiä nykytilaa tai nyt suunnitteilla olevia päätöksiä kohtaan. Siinä missä utopialla on ihanteellinen kaiku, dystopiaan ei kukaan haluaisi suin surminkaan joutua.

Tulevaisuusajattelussa näkemykset voivat olla utooppisia tai dystooppisia ja yllätyksellisiä tai yllätyksettömiä. Yllätykselliset näkemykset tuovat esiin uusia mahdollisuuksia ja yllätyksettömät näkemykset jatkavat nykyhetken ongelmattomia piirteitä tulevaisuuteen.

Utopia-ajattelun kirjalliset juuret

Thomas More ja Francis Bacon

Utopia-ajattelulla on pitkät juuret aina Platonista Thomas Moreen ja Francis Baconiin ja nykypäivän yhteiskunnallisiin idealisteihin. Tässä ajattelussa tulevaisuus käsitetään laadullisesti erilainen kuin nykyisyys. Utopia-sana juontaa juurensa kreikan kieleen, jossa sana tarkoittaa ”ei-paikkaa”. Moren alun perin vuonna 1516 julkaisemassa Utopiassa (1997) tämä ei-paikka sijoittui Moren omaan aikaan, mutta tuntemattomalle saarelle, jossa oli kehittynyt eräänlainen ihanneyhteisö. Moren tarkoituksena olikin oman aikansa yhteiskunnan kritiikki, mutta epäsuorasti – suorempi arvostelu olisikin johtanut kirjailijan suoraan hirttolavalle tai ainakin vankilaan (Mannermaa 1993, 16).

Toinen Uuden ajan alun klassikko oli Francis Bacon, jonka Uusi Atlantis oli sekin utopistinen kuvaus tiedemiesten johtamasta tulevaisuuden yhteiskunnasta.

Utopia-ajattelu nykyisyyden kritiikkinä

1600-luvun loppuun mennessä utopiasta oli tullut käsite, jolla voidaan nykyisinkin viitata joko johonkin ihanteelliseen, mutta samalla ei-realistiseen tulevaisuuden tilaan tai paikkaan tai kokonaiseen kirjallisuuden genreen. Myöhemmät utopiakirjallisuuden laatijat ovat vuosisatojen myötä irtautuneet paikasta ja siirtäneet omat utopiansa yhä selkeämmin ajassa eteenpäin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Tavoitteena on useimmiten ollut esittää epäsuoraa kritiikkiä vallitsevia oloja kohtaan kertomalla fiktiivisestä paikasta, jossa asiat ovat toisin ja paremmin. (Bell 1997b, 14.)

Utopiakirjallisuuden merkitys tulevaisuusajattelulle

Varhaisimmat utopia- ja dystopiakirjailijat kuvasivat onnellisen tai onnettoman paikkansa useimmiten tilana. Tarinan juoni kertoi usein huono-onnisesta matkustajasta, joka päätyy haaksirikon tai muun onnettomuuden kautta paikkaan, jonne kukaan ei ole aikaisemmin löytänyt. Utopia tai dystopia muodostuu tämän merkillisen paikan ominaisuuksista, joihin kuuluu olennaisena osana se, että ne ovat perin juurin erilaisia kuin matkaajan oma yhteiskunta.

Kun maailma ajan myötä tuli yhä tarkemmin tutkituksi eikä ollut enää mahdollista viitata sellaisiin paikkoihin, joita löytyisi kartoittamattomista maapallon osista, myöhemmät utopia- ja dystopiakirjailijat siirtyivät kuvaamaan liikkumista ajassa tai tapahtumia kaukana tulevaisuudessa. Periaatteessa kertomusten tarkoitus oli sama kuin aikaisemmin – kritisoida tai kyseenalaistaa hyvän kertomuksen avulla olemassa olevia oletuksia ja varmuuksia. Utopia- ja dystopiakirjailijat tasoittivat tietä sekä tieteiskirjallisuudelle että tulevaisuudentutkimukselle pohtimalla sitä, mikä on mahdollista, todennäköistä ja kuvailemalla toivottavia ja ei-toivottavia tulevaisuuksia.