Käsitesanasto

Käytä selaimen hakutoimintoa (Windows: Ctrl+F, MAC: Cmd+F) etsiäksesi käsitteitä nopeasti.
Käsitteet ovat pääosin Anita Rubinin keräämiä ja kirjoittamia (2004), mutta sanastoa on myös päivitetty ja täydennetty Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen toimesta vuonna 2025.

HUOM! Muista myös tutustua Sitran julkaisemaan tulevaisuussanastoon!

A

Aikaperspektiivi: Yksilön tai yhteisön suuntautuminen nykyhetkestä kohti jotain mahdollista tulevaisuuden tilaa tai tapahtumaa; nykyhetken ja mahdollisen tulevaisuuden tilan välinen aika. Aikaperspektiivin pituus määräytyy siitä tulevaisuuden tilasta, jota kohti kulloinkin suuntaudutaan.

Aikasarja-analyysi: Empiiristen menetelmien joukko, joilla tarkastellaan tutkittavan kohteen tai ilmiön aikaisempaa kehityskulkua ja vedetään siinä havaittavien tavallisesti matemaattisten tai tilastollisten säännönmukaisuuksien perusteella johtopäätökset kehityksen suunnasta ja laadusta eli aikasarjan jatkumisesta havaintoajanjakson yli. Menetelmät soveltuvat sellaisten aikavälien ennusteiden tekemiseen, joissa säännönmukaisuuksien voidaan olettaa pysyvän muuttumattomina.

Aivoriihi: Usein ryhmässä tehty vapaa ideointi ja mahdollisten vaihtoehtojen kartoitus. Tavoitteena on luovan ratkaisun tai useiden ratkaisumallien löytäminen esillä olevaan ongelmaan. Ks. myös ”Tulevaisuusverstas”.

Aktorit: Toimijat, joilla on tärkeä, usein kontrolloiva rooli jossain järjestelmässä, organisaatiossa tms.

Analogia: Menetelmä, jossa tutkittava ilmiö, josta on vaikea saada tietoja, rinnastetaan toiseen erilaiseen ilmiöön, jota on helpompi havainnoida tai analysoida. Esimerkiksi fysiikassa magneettikentän ilmiöitä voidaan tutkia sähkökentän avulla ja sähköilmiöitä analysoida mekaniikan ilmiöiden avulla, koska näiden luonteeltaan erilaisten ilmiöiden matemaattiset kuvaukset ovat samanmuotoisia. Siitä, mitä toisessa ilmiössä mitataan, voidaan luotettavasti päätellä, millaisia arvoja eri tekijät olisivat saaneet tutkimustilanteessa tukittavassa ilmiössä. Tulevaisuudentutkimuksessa tai humanistisissa tieteissä yleensä ei ole mahdollisuuksia tällaiseen rinnastukseen erilaisten ilmiöiden välillä. Ymmärtävän analogian keino on tulkinnallinen ja rinnastuksissaan näkemyksellinen. Tutkittavan asian rinnalle, esimerkiksi tietyn ilmiön tulevaisuuden kehityskulun ymmärtämiseksi, voidaan asettaa historiasta toinen ajanjakso, jonka tapahtumien kulku tunnetaan. Samalla oletetaan, että tämän historiasta tunnetun ajanjakson tunnettu ja sisällöllisesti erilainen tapahtumakulku on rakenteeltaan ja joiltakin muilta kiinnostavilta piirteiltään rinnasteinen tutkittavalle ilmiölle. Tapahtumien kulku jo tunnetussa ilmiössä antaa mahdollisuuden vetää johtopäätöksiä, mitä voi tapahtua myös tutkittavassa ilmiössä.

Analyysi: Osiksi hajottaminen, hajottamalla tutkiminen, jäsentely, erittely. Analyysin jäsentelyyn kuuluvat tutkittavan ilmiön kuvaaminen, ”kausaalinen” selittäminen ja/tai intentionaalinen (ks. ”Intentio”) tulkitseminen, lainomainen tai vertaileva heijastaminen havaintojen ulkopuolelle ajallisesti, paikallisesti tai käsitteellisesti, ja perusteltujen yleistysten esittäminen.

Antisipaatio: Yksinkertaistetusti tarkoittaa siis sitä, että toimimme sen mukaan, mitä tulevaisuudesta uskomme ja odotamme. Se on aktiivinen prosessi, jossa tulevaisuuden ymmärrys ja siitä johdetut oletukset ohjaavat nykyhetken käyttäytymistämme ja valintojamme.  Antisipaatiolla tarkoitetaan laajasti ottaen tulevaisuuskuvien tai -odotusten heijastumista ja vaikutusta nykyhetken tekoihin ja valintoihin. Se ei ole pelkkää ennakointia, vaan prosessi, jossa tulevaisuutta ”käytetään” tässä hetkessä. Ks. lisää.

Arvot: Yksiselitteinen määrittely on hankalaa: 1) Ristiriitojen yläpuolelle asettuvia tavoitteita, joita kohti yksilö tai yhteiskunta voi suuntautua, mutta joita ei voi koskaan lopullisesti saavuttaa. 2) Ihmismielen aktiivisia, ei-objektiivisia, eettisiä symboleja ja laatumääritelmiä (yksilöarvot) ja  yhteiskunnan ylläpitämiä moraalikoodeja (yhteiskunnan arvot). Yksilöarvojen kesken, yksilöarvojen ja yhteiskunnan arvojen välillä tai yhteiskunnan eri toimijoiden välillä voi vallita ristiriitatilanne. Arvot ovat eettisen tietoisuuden (hyvän/pahan, oikean/väärän, totuudellisen/vilpillisen, kauniin/ruman) tiloja ja asenteita, jotka tiedon ja tunteiden ohella ohjaavat ihmisen toimintaa, valintoja ja tekoja tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla. Logiikan ja tietoteorian kannalta arvot ovat subjektiivisia vastakohtana objektiiviselle tiedolle. Arvot esiintyvät yhteiskunnassa usein normeina ja toimintaa ja valintoja ohjaavina kieltoina, käskyinä, lakeina ja ohjeina, mutta nämä eivät ole itsessään arvoja. Arvot pikemminkin ovat niitä laajempia ja usein yleisesti hyväksyttyjä lähtökohtia, joiden pohjalle ja joiden määrääminä normit ym. rakentuvat.

Arvonkantajat: Ne asiat ja ilmiöt, joita ihminen tai yhteiskunta katsoo arvokkaiksi ja joille annetaan em. symboli- ja laatumääritelmiä.

Arvorationaalisuus: Toimimista valintatilanteissa siten, että arvot toteutuvat. Arvorationaalisuus on tässä mielessä rationaalisuuden laajennettu muoto, joka sisältää sekä päämäärien valinnan (tavoiterationaalisuus) että niiden saavuttamiseksi tarpeellisten keinojen valinnan (välinerationaalisuus). Arvojärjestelmän mukainen rationaalisuus on näkökulma, jonka mukaan ihmisellä tulee olla sisäisesti ristiriidaton arvojärjestelmä, jonka mukaan hänen tulee myös toimia ollakseen rationaalinen. Hänen tulee myös voida olla arvojärjestelmänsä mukaan hyvä, kun hän tekee välttämättömiä ja tarpeellisia valintoja vaadittavien yhteiskunnallisten normien mukaisesti.

Arvoristiriita: Jonkin ilmiön tai asian taustalla olevia arvoja koskeva erimielisyys, joka selvittämättömänä lukkiuttaa vuoropuhelun.

Asiantuntijapaneeli: Joukko jonkin teeman tai ilmiön asiantuntijoita, jotka kootaan yhteen keskustelemaan ja/tai tuottamaan mielipiteistä koostuvaa materiaalia jollain muulla tavalla teema-alueen tulevaisuuden haasteita ja muutoksia koskevista asioista. Ks. esim. ”Tulevaisuusbarometri”, ”Delfoi-tekniikka”.

Avoin systeemi: Systeemi (esim. organisaatio tai olio), joka on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa vaihtaen ainetta, energiaa tai tietoa. Avoin systeemi on luonteeltaan oppimiskykyinen (olio) ja sen vuoksi ennustamaton. Ks. ”Systeemi”, ”Suljettu systeemi”.

B

Barometri: Mittaustapa, jossa samoja kysymyksiä toistetaan määrätyin aikavälein ja tarkastellaan eri otoksissa ja eri ajankohtina saatujen mittaustulosten välisiä eroja. Ks. ”Tulevaisuusbarometri”.

Biofuturologia: 1) Luonnollisen elollisen kehityksen l. evoluution ennustaminen; 2) ihmisen ja kulttuurin vaikutukset biologiseen evoluutioon ja 3) tieteen ja tekniikan, ennen kaikkea geenitekniikan avaamat mahdollisuudet muunnella ja luoda uusia lajeja ja ekologisia yhteisöjä.

C

CATWOE: ”Ydinmääritelmän” laatimisen menetelmä, jonka avulla selvitetään ne yksittäiset osasysteemit, systeemiset prosessit ja tekijät, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat kokonaissysteemin toimintaan. Ks. ”Pehmeä systeemimetodologia”.

Contingentia futura: Ajatus siitä, että tulevaisuus ei ole olemassa nykyhetkessä yksikkömuodossa vaan pikemminkin monikollisena, monista eri asioista riippuvaisina ja epävarmoina vaihtoehtoina eli kontingensseina. Termi on latinaa. Ks. myös ”Futurible”, ”Potentialia praesentae”.

D

Delfoi-tekniikka (delfitekniikka): Asiantuntijamenetelmä; vaiheittainen strukturoitu tai puolistrukturoitu kyselymenetelmä, jolla ryhmän (erityisesti asiantuntijoiden) mielipiteitä jostain määrätystä teema-alueesta tuodaan esille ja jalostetaan tiedoksi. Subjektiivisten mielipiteiden perusteella muodostetun tiedon katsotaan sisältävän ”Hiljaista tietoa”, joka muodostaa tärkeän osan tulevaisuustiedon perustasta. Menetelmän kehittivät Olaf Helmer ja Norman Dalkey vuonna 1953, ja aluksi sitä käytettiin sodankäynnin strategioiden suunnitteluun RAND-projektissa. Delfi koostuu useimmiten kahdesta tai kolmesta asiantuntijakierroksesta, joiden kuluessa mielipiteet kerätään ja niistä saatu informaatio (erityisesti yleisestä linjasta poikkeavat mielipiteet perusteluineen) syötetään takaisin asiantuntijoille lisätarkastelua varten. Alun perin delfitekniikka luotiin tarkoituksena saavuttaa asiantuntijamielipiteissä konsensus, ja kyselykierroksia toistettiin niin kauan, että tämä päämäärä saavutettiin. Nykyisin delfissä keskitytään pikemminkin mielipiteiden erilaisuuksien tarkasteluun ja tutkijoiden päämääränä onkin saavuttaa mahdollisimman laaja ymmärrys asiantuntijoiden tutkittavaa asiaa koskevista erilaisista mielipiteistä ja ajatuksista sekä niiden perusteluista. Nykyisin delfi toteutetaan usein tietoverkkoon rakennetuilla erillisillä ohjelmilla kuten esim. DelfiScan/Delfix. ”Skenaariotyöskentelyn” ohella delfoi on yksi tunnetuimmista tulevaisuudentutkimuksen tutkimusmenetelmistä. Toteutetaan usein nykyisin.

Deskriptiivinen: Kuvaileva, kertova.

Determinismi: Uskomus, jonka mukaan se, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, on ”kausaalisesti” täysin määräytynyt sen perusteella, mitä on tapahtunut tähän mennessä.

Driving force-ilmiöt (Driver-ilmiöt): Yhteiskunnan tai sitä laajemman tason ilmiöt, jotka suuntaavat päätöksentekoa ja valintoja, mutta jotka eivät välttämättä jatku tulevaisuudessa samassa mielessä kuin ”Trendit” ja ”Megatrendit”. Driving forceilla ei oikeastaan ole suuntaa, mutta silti nämä ilmiöt toimivat joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla päätöksenteon ja valintojen taustalla. Ne voivat olla erityisiä yhteiskunnassa, organisaatiossa tai yksittäisillä toimijoilla olevia, tähän aikaan ja tapoihin liittyviä perususkomuksia, oletusten joukko. Niitä ei useinkaan ilmaista ääneen tai kirjallisesti, mutta niitä ei myös kyseenalaisteta. Vallitsevan driving forcen kyseenalaistaminen herättää usein paljon huomiota ja vastarintaa. Ks. ”Toimintaympäristön muutosten tarkastelu”.

Dystopia: 1. Jossain tulevaisuudessa oleva paikka ja/tai aika, jossa asiantila on huonommin kuin nykyisyydessä tai siinä paikassa ja/tai ajassa, johon sitä verrataan. 2. Tällä hetkellä vallitsevien huonojen asiantilojen jatkumo ja siirtäjä. Ks. vastakohta ”Utopia”.

E

Edelläkävijä-analyysi: Asiantuntijamenetelmä, jossa tarkastellaan jonkin asian, toimintamuodon, ilmiön tms. ensimmäisenä esiin tuoneen henkilön tai organisaation toimintamalleja ja -ideoita.

Edeltäjä-analyysi: Analogiamenetelmä, jota sovelletaan jonkin tietyn kohteen kulttuuristen kehitysvaiheiden tutkimiseen. Eri aikoina eri yhteiskunnissa tapahtuvia tai tapahtuneita kulttuurin ilmiöitä rinnastetaan toisiinsa ja tausta-ajatuksena on, että kehityksessään hitaampi kulttuuri seuraa samaa kehityskulkua kuin se, jonka katsotaan olevan kehityksessä edellä.

Emergenttinen: Omin ehdoin kehittyvä.

Environmental scanning: Ks. ”Toimintaympäristön muutosten tarkastelu”.

Ekstrapolointi (trendiekstrapolointi): Kehityksen jatkaminen tulevaisuuteen olettamalla, että tutkittava ilmiö muuttuu aikaisempien havaintojen suuntaisesti. Kehityksen tähänastisten tietojen projisoiminen tulevaisuuteen samansuuntaisina. Aikasarja-analyysin osa, jossa havaittujen säännönmukaisuuksien avulla aikasarjan kulkua jatketaan tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Ks. myös ”Trendi”.

Emansipaatio: Vapautuminen holhouksesta tai eriarvoisuudesta, tasa-arvon saavuttaminen.

Emerging issues: Synonyymi termille ”Heikko signaali”. Liittyy ”Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun”.

Ennakointi: Tulevaisuudentutkimuksen synonyymina käytettynä tulevaisuutta kohti muuttuvan nykyisyyden hallintaa mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa koskevan tiedon avulla. Myös trendin kehityskulun arviointia jollain oletetulla todennäköisyyden asteella määrätyn ajanjakson kuluessa. Ennakointiin katsotaan kuuluvan tulevaisuuden kuvaaminen, analysointijärjestelmien luominen, kehittäminen ja hyödyntäminen ja tulevaisuutta koskevan tiedon tuottaminen, hankinta, käsittely, muokkaus, analysointi ja raportointi. Usein ennakointi-sanaa käytetään myös viitattaessa erityisesti suunnittelumenetelmiin erottamaan näitä varsinaisesta tulevaisuudentutkimuksesta. Ks. lisää sekä ”Foresight-ajattelu”, ”futurologia”, ”tulevaisuudentutkimus” ja ”prognoosi”.

Ennuste: Asiantila, jonka tulevaisuudessa toteutumista toimija pitää todennäköisimpänä ajateltavien mahdollisten vaihtoehtojen joukossa silloin, kun toimija itse ei ole vaikuttamassa tapahtumiseen omasta eikä muiden puolesta. Ennuste eli todennäköinen tulevaisuudenkuva on siis passiivinen, sivustakatsojan näkemys tulevaisuuden muotoutumisesta jonkin asian suhteen useimmiten ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa. Ennusteet ovat välttämättömiä tavoitteellisen toiminnan, siihen kuuluvien valintojen ja tekojen rationaalisen suunnittelun kannalta.

Epäjatkuvuus: Trendimuutos, ilmiön laadun tai kehityssuunnan yleensä yhtäkkinen, jyrkkä muutos.

Estimointi: Arviointi, arvottaminen, esim. tilastollisten tunnuslukujen laskeminen tutkimusmateriaalista.

Evoluutio: Muutosprosessi yksinkertaisemmalta tasolta monimutkaisemmalle tasolle. Biologisten lajien, rotujen yms. muuttuminen tai yhteiskunnallisessa kehityksessä asteittain tai suhteellisen rauhallisen sosiaalisen, poliittisen, taloudellisen jne. prosessin eteneminen. Evoluutio on sopeutumista erilaisiin ympäristötekijöihin ja näiden muutoksiin. Evoluutio-oppi = kehitysoppi, käsitys, että kaikki tapahtuminen on osa suurta, yhtenäistä, lainmukaista kehityskulkua.

F

FAR-menetelmä: Tulevaisuustilojen sektoreittain järjestetty, taulukoitu kokoelma jonkin ilmiön tai tapahtuman ominaisuuksia. Taulukko edustaa yleensä yhtä näkökulmaa ja jotain ennalta määrättyä vuotta. Ks. ”Tulevaisuustaulukko”.

Foresight-ajattelu: Kehittyi perinteisen ennakointi-ajattelun kritiikkinä. Foresight-ajattelun periaatteena on, että nykyisyys ja tulevaisuus kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa. Niinpä yhteiskuntaan, teknologiaan, tieteeseen, koulutukseen, poliittisiin käytäntöihin, kulttuuriin ja talouteen liittyviä asioita ja ilmiöitä ja niiden tulevaisuutta tarkastellaan toisiinsa kytkeytyvinä ja systeemisinä kokonaisuuksina, joiden ymmärtämisessä ja kehittämisessä myös arvojen ja avoimuuden periaatteiden huomioonottaminen on tärkeää. Foresight-ajattelu on usein prosessiluontoista toimintaa, jossa teknologinen kehitys pyritään yhdistämään yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja jossa pyritään tuomaan esille uusia, usein kätkettyjä mahdollisuuksia tarkastelemalla eri näkökulmia ja osa-alueita yhdessä. Ks. ”Strateginen foresight-ajattelu”.

Futurible: Tulevaisuudessa mahdollinen kehitys. Englanninkielisistä sanoista ”future” (tulevaisuus) ja ”possible” (mahdollinen) yhdistetty käsite, jonka alun perin kehitti espanjalainen jesuiitta Molina vuonna 1588. Käsitettä käytetään erityisesti ranskankielisten tulevaisuudentutkijoiden piirissä ja sillä tarkoitetaan sitä kohdetta, johon ihmisen ajatukset kohdistuvat, kun hän ajattelee tulevaisuutta. Ks. ”Contingentia futura”, ks. myös ”Mahdolliset maailmat”.

Futurismi: Italiassa 1910 syntynyt liike taiteessa ja kaupunkisuunnittelussa. Perustaja oli italialainen runoilija Filippo Martinetti (1878–1944). Futuristinen liike ihannoi moderniutta, jonka symbolina nähtiin etenkin vauhti, koneet ja teknologia.

Futurologia: Tieteenala, juontaa alkunsa 1940-luvun Saksasta. Termin otti käyttöön Ossip Flechtheim (1943). Flechtheimin määrittelyn mukainen futurologia oli lähellä nykyajan kehitystutkimusta ja siinä keskityttiin pääasiassa ihmiskunnan suuriin kysymyksiin, globaaleihin ongelmiin ja ongelmanasetteluihin. Ns. historiallinen futurologia rajoittuu lähinnä taiteelliseen tai filosofiseen tieteiskirjallisuuteen, joka käsittelee erilaisia tieteen ja tekniikan kehityksen mukanaan tuomia yhteiskunnallisia utopioita tai dystopioita. Ks. myös ”ennakointi”, ”tulevaisuudentutkimus”.

G

Geofuturologia: Geologian ja tulevaisuuden tutkimuksen osa-ala, joka pyrkii luotaamaan maapallon tulevaisuutta ja kohtaloa geologisessa aikamittakaavassa.

H

Heikko signaali: Sellainen yksittäinen ilmiö tai tapahtuma tai toisiinsa liittyvien erillisten ilmiöiden tai tapahtumien joukko, joka ei välttämättä tapahtuessaan vaikuta tärkeältä tai ole laaja, mutta jolla on tulevaisuuden muodostumisen kannalta tärkeä tai jopa ratkaiseva merkitys. Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta – tulevan laajemman muutoksen ensioire – tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan. Sen yhteyttä tulevaan tilanteeseen ei välttämättä voida perustella tilastollisesti uskottavalla jatkuvuudella kuten historiallisella aikasarjalla. Heikkojen signaalien jäljittäminen ja erilaisten ilmiöiden ymmärtäminen heikoiksi signaaleiksi muodostaa yhden haastavimmista tulevaisuudentutkimuksen osa-alueista. Heikon signaalin jäljitys edellyttää useiden erilaisten ilmiöiden/ilmiöalueiden tuntemusta ja tarkastelua, jossa on erotettava subjektiivisesti ja objektiivisesti uudet ilmiöt. Synonyymi englanninkieliselle termille ”Emerging issues”. Ks.  ”Wild Cards”, ks myös teksti ”Heikot signaalit”, liittyy ”Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun”.

Hermeneutiikka: Ihmisen olemassaolon selittämiseen pyrkivä tieteen suuntaus tai paradigma, jonka mukaan tieteen piiriin liittyviä tutkimusongelmia voidaan tulkita ymmärtävillä menetelmillä. Näihin metodeihin liittyy osallistumista ja sitoutumista.

Hiljainen tieto: Henkilökohtaista, tilanteeseen tai asiasidonnaista tietoa, jota on vaikeaa muotoilla sanoiksi ja kommunikoida. ”Tulevaisuustietoisuuden” oleellinen osa. Tieto voidaan jakaa eksplisiittiseksi eli täsmätiedoksi ja hiljaiseksi tiedoksi. Siinä missä eksplisiittinen tieto voidaan ilmaista ja mitata numeroina ja sanoina, hiljainen tieto pohjautuu henkilön toimintaan, kokemuksiin, ihanteisiin, arvoihin ja/tai tunteisiin. Hiljainen tieto voidaan jakaa tekniseen ulottuvuuteen (esim. taitotieto, vrt. käsityöläisen ammattitaito), ja kognitiiviseen ulottuvuuteen, joka muodostuu henkilön mentaalisista malleista, skeemoista ja uskomuksista. Hiljainen tieto muokkautuu ajallisen, sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kautta, mutta sen subjektiivinen ja intuitiivinen luonne tekee vaikeaksi prosessoida tai kommunikoida sitä systemaattisella tai kontrolloidulla tavalla. Käsitettä kehitti ensimmäisenä Nonaka 1990-luvulla. Ks. myös ”Tulevaisuudenkuva”.

Holistinen: Kokonaisvaltainen, kokonaisuudesta määräytyvä.

I

Informaatio: Kielellinen informaatio voidaan välittää ja tallentaa koodattuna signaalina tai merkkinä, joka kantaa tulkittavissa olevaa tietoa. Ei-kielellinen eli fysikaalinen informaatio on kaikkien asioiden, toimintojen ja ilmiöiden sisältämä ominaisuus, joka ilmenee mitattavissa olevina informaatioprosesseina. Tämä ominaisuus on asioiden, toimintojen ja ilmiöiden sisältämä järjestys ja/tai taipumus käyttäytyä tietyllä säännöllisellä tavalla. Esimerkiksi materiaalisesta objektista kuten lasipinnasta voimme aluksi ainoastaan päätellä, että se sisältää informaatiota, koska valo taittuu siitä. Lasipinnan sisältämä informaatio määrittää valon taittumisen ja voimme mitata tämän taittumisen määrällisesti eli siis määritellä lasin sisältämän informaation määrän ja laadun. Ks. myös ”tieto”.

Informaatioyhteiskunta: Sellainen teollisuusyhteiskunnan murrosvaihe, johon historiallisesti arvioituna teollisuusyhteiskunnat ovat 1970-luvulta alkaen yhä syvällisemmin päätyneet, tai teollisuusyhteiskunnan muoto, jollaisiksi ne ovat muodostumassa ja organisoitumassa tietotekniikan ja uuden tieteellisen tiedon maailmanlaajuisen käytön kautta. Informaatioyhteiskunnalle on tyypillistä tiedon muuttaminen materiaaliseksi informaatioksi ja siihen perustuva uudenlainen informaatioteollinen toiminta ja informaation merkityksen voimakas korostuminen kaikessa tuotannossa, tuotteissa ja palveluissa.

Innovaatio: Uusi ja vaikutuksiltaan merkittävä keksintö, idea tai toimintatapa.

Intentio: Tarkoitus, aikomus, pyrkimys.

Iteraatio: Toistaminen, uusiminen, esimerkiksi matematiikassa laskutoimituksen peräkkäiseen toistamiseen perustuva laskumenetelmä, jossa tulos tarkentuu jokaisella toistokerralla. Myös suunnitelmien toistuva uusiminen ja parantelu.

Itseorganisoituva järjestelmä: Ympäristöönsä mukautuva järjestelmä, joka voi hyödyntää ympäristön energiaa, siitä saatavaa tietoa ja materiaa sekä muokata niiden avulla itseään. Esim. yhteisö tai elävä olio.

J

Järjestys (kaaosteorioissa): Vakaan kehityksen vaiheissa tulevaisuuden voidaan ajatella olevan ainakin jossain määrin ennakoitavissa. Esimerkkinä tästä voidaan esittää 1950- ja 1960 -lukujen kehityksen kohtuullisen hyvä ennustettavuus teollisissa yhteiskunnissa. Hyvä ennustettavuus on usein liitetty talouskasvuun, jonka nopeus mainittuna aikana oli suurempi kuin koskaan aiemmin ja myöhemmin teollisten yhteiskuntien historiassa. Nopea taloudellinen kehitys edellytti pysyvyyttä ja vakautta keskeisissä yhteiskunnallisissa instituutioissa ja vallitsevassa arvomaailmassa. Vakaan kehitysvaiheen aikana ennusteet olivat yhteiskunnallisen tavoitteenasettelun kautta itseään toteuttavia ilmeisesti enemmän kuin 1970-luvun alkua seuranneena turbulenttina ajanjaksona. Ks. myös ”Kaaos”. Käsite liittyy kaaosteoriaan.

K

Kaaos: Erityinen järjestyksen muoto. Se ei tarkoita samaa asiaa kuin epäjärjestys, vaan kaaos on kompleksinen järjestys. Kaaosteorialla tarkoitetaan useammalla alalla, erityisesti matematiikassa, tietotekniikassa ja systeemiteoriassa esitettyjä teorioita muutoksen hyppäyksellisestä ja yllättäviä elementtejä sisältävästä luonteesta. Esimerkiksi yhteiskunnan kehitykseen kuuluu kaaos- tai murrosvaiheita, joiden suuntaa tai etenemistä ei voida ennakoida (tai ennakoiminen on vaikeaa) ja jotka joko tuottavat uusia vakaan kehityksen vaihtoehtoja tai johtavat yritys- tai yhteiskuntasysteemin romahdukseen (epäjärjestys). Ks. myös ”Järjestys” ja ”Sattuma”. Käsite liittyy kaaosteoriaan.

Kausaalinen: Syytä ilmaiseva, syysuhteeseen liittyvä.

Kausaalinen ketju: Syy-seuraus -ketju. Kausaaliset ketjut liittyvät yleensä luonnonlakien avulla selitettäviin tapahtumiin (luonnontieteelliseen selittämiseen).

Kehityspolku eli skenaario: Ajallisesti peräkkäisten tulevaisuudenkuvien sarja. Ks. myös ”Skenaario”.

Kolme horisonttia: Kolme horisonttia -metodi (Three Horizons Framework) on strategisen suunnittelun ja tulevaisuudentutkimuksen työkalu, joka auttaa organisaatioita ja yhteisöjä hahmottamaan nykyhetkeä, luomaan visioita tulevaisuudesta ja tunnistamaan tarvittavia muutoksia toivottuun tulevaisuuteen pääsemiseksi. Menetelmä jakaa tarkastelun kolmeen ”horisonttiin”, jotka kuvaavat erilaisia aikajänteitä ja toimintatapoja: (H1): Nykyhetki ja vallitseva järjestelmä, (H2): Muutos ja siirtymä sekä (H3): Toivottu tulevaisuus ja uusi järjestelmä. Ks. lisää.

Kompleksisuus: Erilaisista osista (elementeistä, tapahtumista, vaikutus- tai tapahtumaketjuista) erottamattomaksi kietoutunut vaikeaselkoinen kokonaisuus, jota on työlästä eritellä, analysoida tai ratkaista. Ajatukseen sisältyy myös tietoisuus siitä, että kokonaisuus ensinnäkin on jotain enemmän kuin vain osiensa summa, eikä se siten ole mitattavissa ja selitettävissä pelkästään osiensa avulla. Kompleksinen ilmiö tai asia on siten laadullisesti erilainen kuin sen osat. Toiseksi jokin muodostuva kompleksinen kokonaisuus myös vaikuttaa niihin osailmiöihin ja -asioihin,  joista se muodostuu ja muuttaa myös niitä. Järjestelmää, ilmiötä, systeemiä tai oliota voidaan pitää kompleksisena, jos se on avoin ja jos sillä on jatkuva kaksisuuntainen informaation kulun järjestelmä. Ks. myös ”Systeemi”, ”Systeemiajattelu”, ”Systeemiteoria”.

L

Labiili: Epävakaa, häilyvä, vakiintumaton, horjuva. Ks. vastakohta ”Stabiili”.

M

Maailmanmallit: Laajoja usein globaalin tason kehitystä koskevia tutkimuksia, malleja tai simulaatioita, jotka on tehty usein tietokonemalleiksi. Koostuu tärkeimpien globaalien muuttujien vuorovaikutussuhteista (väestön määrä, ekologiset ilmiöt ja saastuminen, taloudellinen kasvu, luonnonvarat yms.), ja niitä koskevista olettamuksista laadituista matemaattisista yhtälöistä. Esim. D.H. Meadowsin ”Kasvun rajat” -raportti oli tyypillinen maailmanmalli. Ks. myös ”Simulaatio”.

Mallintaminen: Ks. ”Simulaatio”.

Mahdollinen maailma: Mahdollinen tulevaisuuden asiantila, joka voi periaatteessa toteutua. Jokin tulevaisuuspolkujen kautta hahmotettavissa oleva tulevaisuus, jonka ominaisuudet ovat selkeästi seurattavissa polkua takaisin päin kulkemalla. Mahdollisten maailmojen esiintymisen todennäköisyydet sekä niihin sisältyvät ”arvot” ja ”riskit” vaihtelevat. Filosofiassa ns. metafyysisessä mahdollisten maailmojen teoriassa käsitteellä viitataan kaikkiin loogisesti mahdollisiin maailmoihin missä tahansa universumissa, ei ainoastaan tässä omassamme, koska looginen mahdollisuus on filosofisessa mielessä erilaista – laajempaa – kuin luonnontieteellinen ja käytännöllinen mahdollisuus. Loogisesti mahdollisista maailmoista siten osa on luonnontieteellisesti mahdottomia aktuaalisessa (olemassa olevassa) maailmassa samalla, kun osa aktuaalisen maailman luonnontieteellisesti mahdollisista maailmoista on kulttuurisesti, poliittisesti, sosiaalisesti, psykologisesti tai muuten käytännön tasolla mahdottomia. Voidaankin ajatella, että järjestelmien toiminnoissa on eräänlaisia sisäänrakennettuja sääntöjä, jotka määrittävät niiden mahdolliset muodot ja tulevaisuuden tilat sulkien samalla pois mahdottomat muodot ja tilat. Näin loogisesti mahdolliset maailmat voivat myös muodostaa fyysisen universumin teoreettiset rajat. Ks. myös ”Futurible”.

Megatrendi: Kehityksen suuri aalto tai linja, ilmiöiden tunnistettava ja selkeän historian omaava yhtenäinen kokonaisuus, jolla on selkeä kehityssuunta. Megatrendin suuntaa ei voida määritellä pelkästään tarkastelemalla yksittäisiä toimijoita tai tekijöitä, vaan megatrendi on makrotason ilmiöiden ja tapahtumakuvausten laaja (usein globaali) kokonaisuus, joka sisältää useita erilaisia ja jopa toisilleen vastakkaisia alailmiöitä ja tapahtumaketjuja. Silti niitä muodostuvalla kokonaisuudella voidaan nähdä oma kehityssuunta, jonka uskotaan usein jatkuvan samansuuntaisesti myös tulevaisuudessa. Ks. ”Trendi”, ”Driving force”. Liittyy ”Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun”.

Metafora: Vertaus, jota käytetään viittaamaan johonkin muuhun kuin mihin se sananmukaisesti viittaa.

Millennium-projekti: Osallistuva globaalin tason tulevaisuudentutkimuksen asiantuntijaohjelma, jossa on mukana tulevaisuudentutkijoita, tieteentekijöitä, yritysmaailman edustajia ja poliitikkoja organisaatioista, hallituksista, kansainvälisistä yrityksistä, järjestöistä ja yliopistoista. Projektia johtaa the American Council for the United Nations University (UNU). Projekti muodostuu kumulatiivisesta prosessista, jonka yhteydessä kerätään ja arvioidaan satojen asiantuntijoiden väittämiä eri teemoista. Näiden arviointien pohjalta tuotetaan vuosittainen ”Tulevaisuuden tila” -raportti (State of the Future) sekä julkaistaan ”Futures Research Methodology” -julkaisusarjaa ja erikoistutkimuksia. Millennium-projektin tarkoituksena on yhdistää paikallisia ajatuksia ja globaaleihin näkemyksiin yhdentoista alueellisen ”Noodin” avulla. Noodit muodostuvat oman alueensa henkilöistä ja instituuteista.

Missio: Toimijan itselleen asettama tehtävä, joka kertoo yhteisen, tulevaisuutta koskevan toiminnan yleisen tarkoituksen. Samalla selvitys niistä muutoksista, asioista ja valinnoista, jotka ovat välttämättömiä, jotta vision määrittämä tahtotila voidaan saavuttaa. Ks. ”Visio”, ”Strategia”, ”Tavoite ja Päätös”.

Monitoroida: Tarkkailla, seurata, valvoa.

Monitorointi: Ks. ”Toimintaympäristön muutosten tarkastelu”.

Morfologinen: Muotoa koskeva, muoto-opillinen.

Morfologinen analyysi: Tekniikka tai menetelmä, joka pyrkii tunnistamaan järjestelmällisesti kaikki mahdolliset keinot tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Eräs lähestymistapa on laatia lista tai tulevaisuustaulukko kaikista mahdollisista muuttujista, jotta voidaan tutkia jokaista tekijää erikseen sekä muuttujien välisiä yhdistelmiä. Käytetään erityisesti luovan ideoinnin apuvälineenä.

Morfologinen: Muotoa koskeva, muoto-opillinen.

Murrosaika: Epävakaa (ks. myös ”labiili”) ajanjakso kahden vakaan (ks. myös ”stabiili”) ajanjakson välissä, jolloin tuleva kehitys ei ole helposti ennakoitavissa aikasarjoilla tms. menetelmillä, vaan jossa asioiden ja tapahtumien yllättävät ja ennakoimattomat yhteisvaikutukset muuttavat tapahtumisen lopputulosta ja siten lisäävät riskiä ja epävarmuutta.

Muutoshallinta (muutoksenhallinta): Toimijoiden käyttämien panosten, toimijoiden tuottamien tuotosten ja toimijoiden välisten yhteiskunnallisten suhteiden määrän ja laadun hallintaa sekä kykyä yhteiskunnallisten informaatio- ja palautesysteemien kehittämiseen. Muutokseen voidaan sopeutua siten, etteivät jo havaitut muutokset tuhoa toimijoiden muodostamien organisaatiojärjestelmien toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Muutostekijä: Yksilö tai organisoitunut toiminto, joka pyrkii muutoksen aikaansaamiseen. Ks. ”Muutoksenhallinta”.

Muuttuja: Tutkimusmateriaalin ilmiö tai suure, joka voi saada erilaisia arvoja; tulevaisuudentutkimuksessa useampia tulevaisuudessa mahdollisia arvoja, joista mikä tahansa voi toteutua.

N

Nollasummapeli: Peli, jossa voittojen kertyminen vastaa vastustajan tappion kertymistä. Pelaajien tavoitteet pelin kuluessa ovat vastakkaiset ja tuloksena on se, että saavutettujen etujen ja tappioiden summa on nolla. Käytetään usein vertauskuvallisessa merkityksessä kuvaamaan tilannetta, jossa saavutettava tuleva hyöty menetetään kasvavien resurssien aiheuttamien kustannusten vuoksi. Ks. myös ”Riski”, ”Win-win-strategia”.

O

Ei käsitteitä tällä kirjaimella vielä.

P

Paradigma: Perusteoria, vakiintunut olettamus tai ajatusmalli, jonka valossa ilmiötä selitetään ja jota ei ole yleensä tapana erikseen tutkimuksessa perustella. Myös tilannetta tai arvojärjestelmää kuvaava malli tai kaavio.

Pehmeä systeemimetodologia: Toimintatutkimukseen pohjautuva menetelmä, joka periaatteiltaan pohjautuu professori Peter Checklandin vuonna 1985 kehittämään 1990-luvun lopulla uudelleen jäsentämään työskentelytapaan. Tulevaisuudentutkimuksessa menetelmän avulla pyritään löytämään yhteys päätöksentekoyksiköiden (kuten yritysten ja kuntien) tavoitteiden asettelun, tulevaisuuden tutkimuksen tuottamien visioiden ja nykyisyyttä koskevan itseymmärryksen välille. Tästä tiedosta synnytetään näkemys muutosprosessista, jolla päätöksentekoyksikkö voi varautua erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Ks. ”Systeemiajattelu”, ”Systeemianalyysi”, ”Systeemidynamiikka”, ”Systeemiteoria”. Ks myös ”Ydinvisio”, ”Ydinmääritelmä”.

PESTE-analyysi: Yritysfuturologiaan kuuluva menetelmä, jolla selvitetään ilmiön tai organisaation poliittista, ekonomista, sosiaalista, teknistä ja ekologista tilaa ja tulevaisuutta.

Polarisaatio: Ilmiön tila, joka sisältää vastakohtaisuuksia ja sisäisesti toisensa poissulkevia ominaisuuksia ja joka on käänteinen, huipentunut ja kärjistynyt. Polarisaatio-käsitettä käytetään erityisesti kaaosteoriassa kuvaamaan tilannetta, jossa jonkin järjestelmän ominaisuudet muuttuvat epäjatkuviksi.

Positivismi: Objektiivisuutta korostava filosofinen suuntaus, jolle ovat ominaisia kausaaliselitykset, yleiset lait, määrällinen tarkastelutapa ja metodin ykseys. Positivistisen ajattelun mukaan arvovapauden ja luonnontieteellisten tutkimusmenetelmien tulisi olla kaiken tieteellisen työn esikuvana. Siten se pyrkii korvaamaan yhteiskuntatieteiden, esimerkiksi psykologian ja sosiologian käsitteet luonnontieteellisillä käsitteillä. Loogisessa positivismissa yhdistyvät klassisen empirismin pyrkimys perustaa tieto kokemukseen ja matemaattisen logiikan avaamat mahdollisuudet. Ajatussuunnan mukaan empiiriset ilmiöt voidaan aina selittää loogisen päättelyn avulla: jotta jokin väittämä olisi mielekäs, se pitää alistaa joko suoraan tai epäsuorasti empiiriseen testiin. Tästä juontuu se, että tiede ymmärretään positivistisen ajattelutavan mukaan joukoksi hierarkkisia toteamuksia jostain todellisuuden tilasta tai ominaisuudesta. Nämä toteamukset ymmärretään tosiksi ja niiden on oltava myös empiirisesti testattavissa. Ks. myös ”Reduktionismi”.

Potentialia praesentiae: Mahdollisuuksina olemassa olemisen tila (latin.) On olemassa suuri määrä tulevaisuuden tiloja, jotka mahtuvat mahdollisen piiriin eli ne ovat mahdollisia tulevaisuuksia. Ne ovat mahdollisia myös loogisesti, vaikka emme pysty havaitsemaan niitä aisteillamme sinä hetkenä, jolloin meillä kuitenkin on tarve tietää niistä. Tästä syystä niiden olemassaolo tässä nykyhetkessä on potentiaalista eli ne ovat olemassa mahdollisuuksina.

Proaktiivisuus: Tietoinen valmius ja usko vapauteen valita oma reaktionsa tapahtuviin asioihin ja tilanteisiin. Myös usko siihen, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa ja että se ei pelkästään tapahdu itsestä riippumatta. Ks. vastakohta ”Reaktiivisuus”.

Prognoosi, prognostiikka: Tulevaisuuden mahdollisuuksien ennakoiminen ja tutkimisen tuotos, perustuu kreikan kielen ennakkotietoa tarkoittavaan ”prognosis”-sanaan. Ks. ”Ennakoiminen”. Itä-Euroopan maissa käsitettä ”prognostiikka” käytetään tulevaisuudentutkimuksen synonyyminä.

Projektio: Menneen kehityksen heijastaminen jatkumona tulevaisuuteen tiettyjen ennalta määriteltyjen olettamusten tai laskennallisten määreiden pohjalta. Projektio ymmärretään ennusteeksi, jos se perustuu todennäköisyyksien analyysiin.

Prospektiivitutkimus: Usein ranskankielisissä maissa käytetty tulevaisuudentutkimusta tarkoittava termi, perustuu Bertrand de Jouvenelin ajatuksiin.

Q

Ei käsitteitä tällä kirjaimella vielä.

R

Reaktiivisuus: Toimintatapa, jossa tuleviin tilanteisiin ja tapahtumiin ei ole erikseen valmistauduttu. Yllättävässä tilanteessa käyttöön otettavien voimavarojen vapausaste on pieni: toimintatavat valitaan satunnaisesti ja impulsiivisesti ilman, että kyetään pohtimaan niiden vaikutuksia tai seuraamuksia pitkällä aikavälillä. Ks. vastakohta ”Proaktiivisuus”.

Reduktio: Pienentäminen, supistaminen, pelkistäminen.

Reduktionismi: Oppi, jonka mukaan jokin teoria tai käsitteellinen viitekehys voidaan palauttaa eli redusoida (esim. kääntämällä, määrittelemällä tai osoittamalla yhtäpitäväksi) johonkin toiseen, aikaisempaan ja/tai perustavana pidettyyn teoriaan tai viitekehykseen. Ontologisen reduktionismin mukaan kahden eri alueen oliot ovat samoja; semanttinen reduktionismi olettaa, että kahden eri teorian väitteet ovat yhtäpitäviä. Esimerkkinä voidaan ottaa käsitys ihmismielen tiloista ja prosesseista, joka usein redusoidaan aivofysiologiaan. Reduktionismin vastakohtana on sekä tietoisuuden itsenäistä asemaa korostava kanta että emergentti materialismi, jonka mukaan aivoilla, ruumiilla tai laajemmalla systeemillä on emergenttejä eli redusoitumattomia ominaisuuksia. Ks. myös ”Positivismi”.

Relevanssipuu: Tulevaisuudentutkimuksen menetelmä, jossa tutkittavaa asiaa lähestytään hierarkkisesti lähtien tutkimuskohteen yleisestä kuvauksesta kohti yhä yksittäisempiä osia. Relevanssipuun piirtäminen käynnistyy määrittelemällä yksi ”korkean tason” tavoite, jota osanottajat haluavat tutkia. Tavoitteeseen yhdistetään alatavoite/-teita tai keino/-ja, jolla korkeamman tason tavoite saavutetaan. Relevanssipuu koostuu sekä eritasoisista tavoitteista että keinoista niiden saavuttamiseksi

Riski: Haitan mahdollisuus. Riski merkitsee sitä, että mahdolliset toimenpiteet eivät ole itsestään selvästi joko turvallisia tai vaarallisia. Riskin määrä voidaan mitata puolueettomasti ja siten sen voidaan katsoa muodostuvan matemaattisista mahdollisuuksista. Ks. Riskin arviointi.

Riskin arviointi: Muodostuu jonkin päätöksen tai valinnan aiheuttaman mahdollisen haitan, vaaran tai epämiellyttävän/odottamattoman lopputulosten arvioinnista ja vertailuista. Jonkin tietyn ilmiön sisältämän riskin määrä voidaan selvittää kaavalla Riski (R) = Todennäköisyys (P) x Haitta (H). Riskin kohdentuminen muodostuu sekä sen arvioimisesta, kuka/mikä on uhattuna että sen arvioimisesta, milloin tämä uhka saattaisi toteutua. Sen vuoksi tulevaisuudentutkimuksessa kaava voidaan esittää myös muodossa Riski (R) = Todennäköisyys (P) x Haitta (H) x Aika (T).

Ristivaikutusanalyysi: Menetelmä, jolla otetaan huomioon eri ennusteiden toteutumisesta koituvat vaikutukset toisten ennusteiden toteutumistodennäköisyyksiin. Olaf Helmer kehitti menetelmän alun perin täydentämään ”Delfoi-menetelmää”. Analyysi rakentuu vaikutusmatriisiksi, jossa eri osa-alueet tai kehityssuunnat ryhmitellään sekä vaaka- että pystyakselille ja jonka ruutuihin merkitään muuttujien väliset vaikutukset.

S

Sattuma: Asia, tapahtuma tai kehityskulku, jolle ei ole tieteellistä syytä tai selitystä. ”Evoluutio” ja ”kaaos” sisältävät sattumaa, jonka ajankohtaa tai määrää ei ole mahdollista ennakoida tai mitata.

Satunnaisuus: Tapahtuman tai ilmiön sellainen ominaisuus, joka sisältää ”riskin” ja joka tekee tapahtumasta tai ilmiöstä luonteeltaan sellaisen, että ei voida tietää etukäteen, millaisen muodon se ottaa, kun se tulevaisuudessa tapahtuu. Ilmiötä voidaan siis sanoa luonteeltaan satunnaiseksi, jos sillä voi olla useita erilaisia tiloja, arvoja ja/tai muotoja, joita on mahdotonta tai lähes mahdotonta määritellä ennalta tai ilmiön aikaisemmasta tilasta, arvosta ja/tai muodosta. Puhutaan myös subjektiivisesta todennäköisyydestä, joka on sellaisten ilmiöiden ominaisuus, jotka joko voivat ilmetä (todennäköisyys 1) tai olla ilmenemättä (todennäköisyys 0).

S-käyrä: Ilmiötä tai muuttujaa esittävä matemaattinen käyrä, joka ensin kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, hidastuu ja lopulta kasvaa vain vähän tai jopa pienenee.

Simulaatio: Matemaattisten ja/tai tietokoneella tehtyjen mallien käyttö todellisten prosessien tai ilmiöiden käyttäytymisen jäljittämiseen.

Skenaario: Ajallisesti peräkkäisten, loogisesti etenevien ja perusteltavissa olevien, mahdollisten tulevaisuudenkuvien sarja; tulevaisuudenkuvien avulla esitetty kertomus, joka voidaan ymmärtää tavoitteen saavuttamisen ehtojen tulevaisuuden toiminnalliseksi käsikirjoitukseksi. Skenaario sisältää kuvauksen toimijoista, toiminnoista sekä kuvauksen päätöksenteon ja seurausten tapahtumaketjusta. Tämä tapahtumaketju johtaa nykyhetkestä skenaariolle valittuun päättävään tulevaisuuskuvaan, joka voi olla ydinvisio, strateginen päämäärä tai opportunistinen tavoite.

Skenaariotyöskentely: Skenaarioiden laatimisen menetelmien joukko; sisältää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä ja niiden yhdistelmiä.

SSM: Muodostuu sanoista Soft Systems Methodology. Ks. ”Pehmeä systeemimetodologia”.

Stabiili: Vakaa, pysyvä, muuttumaton. Ks. vastakohta ”Labiili”.

STEEP-analyysi: Synonyymi ”PESTE-analyysille”.

Strategia (tulevaisuudenstrategia): Strategia rakennetaan visiosta käsin ja se muodostuu niistä konkreettisista asioista ja valinnoista, jotka vision määrittelemä tahtotila edellyttää toteutuakseen ja jotka missio määrittää yleisellä tasolla. Strategiatyöskentely on vision ja mission tuottamista konkreettiselle toiminnan tasolle ja siten se on toimintasuunnitelman laatimista ja noudattamista, toisiaan ajallisesti seuraavien vaadittavien tehtävien ja askelten määrittämistä ja suorittamista. Ks. ”Visio”, ”Missio”, ”Visionäärinen johtaminen”.

Strateginen foresight-ajattelu: Kyky luoda ja ylläpitää käyttökelpoisia tulevaisuuskuvia ja käyttää niistä nousevia oivalluksia ja ymmärtämystä organisaatiota hyödyttävällä tavalla. Ks. ”Foresight-ajattelu”.

Suljettu systeemi: Systeemi (esim. organisaatio tai olio), joka ei ole vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Termodynamiikan toisen lain mukaisesti suljettu systeemi siirtyy aina kohti osiensa täydellistä hajaantumista ja täydellistä epäjärjestystä. Ks. ”Avoin systeemi”, ”Systeemi”.

Survey-tekniikka: Kyselyhaastattelutekniikka.

Synteesi: Erillisten asiakokonaisuuksien, väitteiden tms. yhteenveto; sisältää usein myös johtopäätöksiä.

Systeemi: Järjestelmä, ryhmä asioita tai osia, jotka toimivat yhdessä kokonaisuutena jonkin päämäärän toteuttamiseksi. Myös määrätty joukko ideoita, teorioita ja toimintamalleja, joiden mukaan jokin toiminto saadaan suoritetuksi. Systeemi koostuu rajatusta määrästä erillisiä tekijöitä, jotka ovat usein myös määriteltävissä alasysteemeiksi. Jotta olio voidaan määritellä systeemiksi, siinä pitää olla vähintään kaksi keskenään tavalla tai toisella sidoksissa olevaa tekijää. Näiden tekijöiden tai alasysteemien välillä on jännitteitä ja toiminnallisia tai elimellisiä yhteyksiä, jotka erottavat ne ympäristöstä omaksi kokonaisuudekseen. Mitä korkeammalla hierarkiassa systeemi toimii, sitä abstraktimpi ja yleisluontoisempi se on. Systeemi on sellaisenaan jotain enemmän kuin osiensa tai alasysteemiensä summa. Tämä johtuu siitä, että sen luonteeseen kuuluu osien lisäksi myös prosesseja niiden välillä, kuten vuorovaikutusta, yhteisvaikutuksia, informaation ja energian siirtoa. Tämän vuoksi systeemiä kutsutaan ”emergenttiseksi”. Ks. myös ”Kompleksisuus”.

Systeemiajattelu: Tarkasteltava kohde ymmärretään ja kuvataan kokonaisuuksina, systeemeinä (järjestelminä), joille voidaan määritellä tunnistettavat rajat, tekijät ja toimijat ja niiden väliset vuorovaikutukset. Avoin systeemi on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja saa ja jakaa informaatiota ja energiaa sen kanssa. Suljettu systeemi on itseriittoinen. Systeemillä voi olla osasysteemeitä, se voi olla osa laajempaa kokonaissysteemiä ja systeemit voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Ks. ”Systeemianalyysi”, ”Systeemiteoria”.

Systeemianalyysi: Tieteenala, joka pyrkii tutkimaan ja analysoimaan ongelmia kokonaisuuksina usein matemaattisia malleja soveltamalla. Systeemiajattelu ja siitä kehitettyjen erityisten menetelmien kokonaisuus eli systeemimetodologia ovat keino ymmärtää havaittujen ilmiöiden ja tapahtumien kokonaisuuksia, ominaisuuksia ja niiden välisiä suhteita. Systeemianalyysin avulla voidaan tarkastella monimutkaisia dynaamisia prosesseja ilman, että jokainen prosessiin tavalla tai toisella vaikuttava toimija joudutaan määrittelemään, mallintamaan ja kuvaamaan matemaattisesti. Systeemianalyysillä hahmotetaan systeemin eri tekijöiden hierarkkista järjestymistä ja näin voidaan laajentaa ymmärrystä tarkastelun alla olevista ongelmaryppäistä. Systeemianalyysiä voidaan käyttää todellisten ongelmatilanteiden ratkaisun tukena. Ks. ”Systeemiteoria”, ”Systeemiajattelu”.

Systeemidynamiikka: 1. Yksinkertaistettu kuvaus todellisuudesta, malli tai abstraktio tietystä ilmiöstä. Koostuu monista syy- ja seurausvaikutusketjuista, joiden avulla mallin elementit kytkeytyvät toinen toisiinsa erilaisten palautesilmukoiden avulla. 2. Mallintamismenetelmiä, joilla tietokoneen avustuksella laaditaan epälineaarisia malleja monimutkaisista kokonaisuuksista, esim. ”Maailmanmallit”.

Systeemiteoria: Teoria järjestelmän eli systeemin elementtien välisistä sekä järjestelmien rakenteen ja toiminnan välisistä suhteista. Ks. ”Systeemiajattelu”, ”Systeemianalyysi”.

SWOT-analyysi: Menetelmä, jolla tarkastellaan jonkin järjestelmän, esimerkiksi organisaation tai yrityksen sisäisiä vahvuuksia ja heikkouksia sekä mahdollisuuksia ja uhkia.

T

Tavoite ja Päätös: Asiantilaa, jota toimija menestyäkseen tavoittelee ja jota hän siinä tarkoituksessa haluaa toiminnallaan edistää, säilyttää tai estää toteutumasta sanotaan tavoitteeksi. Tavoite on tulevaisuuden mahdollinen ja toivottu  tila ja sitä edustaa jokin haluttu  tulevaisuuskuva. Tavoitteellinen eli intentionaalinen toiminta on suunnattu johonkin tavoitteeksi tai päämääräksi sanottuun tulevaisuuden tilaan. Suuntaaminen merkitsee päätöksentekoa ja se voi olla luonteeltaan opportunistista, strategista tai visionääristä päätöksentekoa riippuen tavoitteesta ja siitä millaisia vapausasteita ja uusia voimavaroja toiminnassa on käytettävissä. Ks. myös ”Missio”, ”Visio”, ”Visionäärinen johtaminen”.

Teknologian arviointi (TA): Uusien tekniikoiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointimenetelmien kokonaisuus, jolla pyritään vastaamaan julkisen, teknologiaa koskevan päätöksenteon tarpeisiin ja tukemaan teknologiakeskustelua sekä ottamaan huomioon päätöksenteossa arvojen ja asenteiden kaltaiset, vaikeasti mitattavat asiat. Myös teknologiasta käytävän keskustelun foorumi. Ks. myös ”Tulevaisuusvaliokunta”.

Tieto: Hyvin perusteltu tosi uskomus jonkin asian tai ilmiön luonteesta. Ks. myös ”Informaatio”.

Tiekartat: (engl. roadmaps) ovat ennakoinnissa visuaalisia suunnittelutyökaluja, joilla hahmotetaan kehityspolkuja tulevaisuuteen. Ne auttavat jäsentämään, miten nykyhetkestä voidaan edetä toivottuun tai mahdolliseen tulevaisuuteen eri vaiheiden, teknologioiden, toimintojen tai päätösten kautta. Ks. lisää.

Toimintaympäristön muutosten tarkastelu (environmental scanning): Ilmiöiden muutosten tarkastelua ja ymmärtämistä tapahtumien, päätöksenteon ja valintojen aikaansaamien erilaisten tulevaisuusseuraamusten aikaansaamasta holistisesta näkökulmasta. Muutosten tarkastelua kutsutaan joskus myös ”monitoroinniksi” eli englanniksi ”environmental scanning”. Muutosvoimien jäljittäminen muodostaa yhden tärkeimmistä tulevaisuudentutkimuksen tutkimusprosessin työvaiheista. Usein tämä työskentelyvaihe liitetään systeemiajatteluun, mutta erityisen tärkeää se on skenaariotyöskentelyssä. Toimintaympäristön muutosten tarkastelu sisältää ”Trendien”, ”Megatrendien”, ”Heikkojen signaalien”, ”Villien korttien” ja ”Driving force” -ilmiöiden jäljittämisen, tunnistamisen ja analyysin. Toimintaympäristöllä tarkoitetaan siis toimijan eli aktorin sosiokulttuurista, poliittista, ekologista ja taloudellista näyttämöä tai kokonaisuutta, jossa toiminta tapahtuu.

TopTen-listaus (Top 10-menetelmä): Menetelmä tarkasteltavan kohteen, ilmiön tai ongelman tulevaisuuteen liittyvien kymmenen tärkeimmän osatekijän selville saamiseksi ja kuvailemiseksi. Voidaan myös käyttää Top 8 – tai Top 15 – listoja. TopTen-kuvaukset voivat olla määrällisiä ja/tai laadullisia. TopTen-listauksia voidaan käyttää esimerkiksi megatrendejä, heikkoja signaaleja tai yhteiskunnallisten rakenteiden ja osaamistarpeiden muutoksia analysoitaessa sekä klusterianalyyseissä.

Trendi: Suuntaus, kehityssuunta, muutoksen kaava. Pitkän ajanjakson kuluessa tapahtuva tarkasteltavan ilmiön yleinen kehityssuunta. Ks. ”Megatrendi”. Liittyy ”Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun”.

TUBARO: Ks. ”Tulevaisuusbarometri”.

Tulevaisuuden tekeminen: Ajattelutapa, jonka mukaan toteutuva tulevaisuus nähdään omien valintojen ja päätösten tuloksena. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota tavoitteisiin ja selvittää mahdollisten tulevaisuuksien kirjoa, jotta toteutuva tulevaisuus olisi mahdollisimman lähellä asetettuja tavoitteita. Ks. ”Proaktiivisuus”.

Tulevaisuudenkuva (tulevaisuuskuva): 1. Tulevaisuuden tilaa koskeva näkemys, mielen rakennelma, joka rakentuu nykyhetkeä ja mennyttä koskevasta ymmärryksestä, tiedoista ja tulkinnoista, havainnoista, uskomuksista, odotuksista, arvoista ja toiveista sekä peloista. Tulevaisuudenkuvat vaikuttavat päätöksiin ja valintoihin niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla sekä tietoisesti että tiedostamattomasti. Tulevaisuudenkuvien positiivisilla ja negatiivisilla arvostuksilla on merkitystä niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla motivoivana ja aktivoivana tekijänä kunkin hetkisessä päätöksenteossa ja valinnoissa. Vaikutus on dialektinen – vastakohtien kautta itseään vahvistava: samalla kun nyt tehtävät päätökset ja valinnat vaikuttavat toteutuvan tulevaisuuden laatuun, tulevaisuudenkuvien sävy vaikuttaa päätösten ja valintojen sisältöön. Tulevaisuudenkuvia, jotka edustavat sellaisia tulevaisuuden tiloja, jotka eivät ole mahdollisia todellisuudessa, sanotaan mahdottomiksi tulevaisuuksiksi ja tulevaisuuskuviksi. Mahdollisten tulevaisuudenkuvien joukosta jotkut edustavat jonkun toimijan arvioimana toivottavia ja haluttuja tulevaisuuksia ja näitä sanotaan halutuiksi tulevaisuudenkuviksi ja tulevaisuuksiksi. Joihinkin tulevaisuuskuviin voidaan liittää arvio, että niiden toteutumiseen on olemassa suuremmat mahdollisuudet kuin muiden. Tällaisia tulevaisuudenkuvia sanotaan todennäköisiksi tulevaisuuksiksi tai todennäköisiksi tulevaisuuskuviksi. Mahdollisten, todennäköisten, uskottavien ja haluttujen tulevaisuuksien käsitteillä on tärkeä sija tulevaisuudentutkimuksen peruskäsitteistössä. 2. Tulevaisuuskuva on myös ”FAR-menetelmässä” ja ”Tulevaisuustaulukkomenetelmässä” muuttujien avulla aikaansaatava kuvaus tarkasteltavan asian tai ilmiön jostain tulevaisuuden toteutumisvaihtoehdosta. Ks. myös ”Hiljainen tieto”.

Tulevaisuudentutkimus (tulevaisuuden tutkimus; tulevaisuustutkimus; tulevaisuuksientutkimus): Tulevaisuutta koskevan intuitiivisen tai muun tietämyksen keräämistä, kriittistä analysointia, luovaa syntetisointia ja systemaattista esittämistä. 1960-luvulla käyttöön otettu termi. Tulevaisuudentutkimuksen näkökulma määräytyy toimivasta subjektista (yksilö, yritys, virasto tai laitos, yhteisö, yhdyskunta, valtio, valtioryhmä, ihmiskunta tai elävä luonto), jonka kannalta tulevaisuutta tarkastellaan. Ks. teksti ”Tulevaisuudentutkimus tiedonalana”. Ks myös ”Futurologia”, ”Ennakointi”.

Tulevaisuusajattelu: Tulevaisuuteen suuntautunut, tulevaisuutta koskevista asioista ja ilmiöistä kiinnostunut tai huolestunut ajattelutapa. Perustuu tarpeeseen sekä saada selvyyttä siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu että löytää perusteet tällä hetkellä tehtäville valinnoille. Ks. ”Tulevaisuustietoisuus”, ”Tulevaisuuskasvatus”.

Tulevaisuusbarometri (TUBARO): Menetelmä, jonka avulla tarkastellaan asiantuntijoiden arvioita jonkin ilmiön tai instituution (esim. koulutus) kehityksestä, muutoksista ja niiden aiheuttamista tulevaisuusvaikutuksista ja ominaisuuksista. Materiaali kerätään asiantuntijapaneelien (esim. ”Delfoi-tekniikka”) avulla ja analysoidaan esim. ”Ristivaikutusanalyysien” avulla. Tulevaisuusbarometri tuottaa tausta-aineistoa  teema-alueesta käytävään keskusteluun ja sitä koskevan päätöksenteon tueksi. Eri aikoina laadittujen, samaa aihetta käsittelevien TUBARO:jen avulla voidaan kerätä ja tutkia ”Heikkoja signaaleja”, ”Trendejä” ja muita toimintaympäristön muutoksia. Ks. ”Toimintaympäristön muutosten tarkastelu”. Lisäksi sen avulla esiin saatavia muutosilmiöitä voidaan käyttää ”Skenaariotyöskentelyn” perustana. Ks. myös ”Barometri”.

Tulevaisuuskartta: Mahdollisten tulevaisuuksien polusto, ”Tulevaisuuspolkujen” kokonaisuus.

Tulevaisuuskasvatus: Tulevaisuuden tekemiseen tarvittavien tietojen, taitojen ja osaamisen kehittämistä ja tulevaisuustietoisuuden lisäämistä siten, että oppijoille kehittyy tiedollinen ja eettinen valmius ottaa tulevaisuus huomioon tämän hetken päätöksenteossa. Usein ymmärretty myös kasvattamista muuttuvaa tulevaisuutta varten. Ks. ”Tulevaisuusajattelu”, ”Tulevaisuustietoisuus”.

Tulevaisuusklinikka: Osallistava työpajamenetelmä, jota käytetään tulevaisuuden vaihtoehtojen tutkimiseen, yhteiskehittämiseen ja ennakointiin. Tulevaisuusklinikan tavoitteena on (a) edistää tulevaisuusajattelua, tulevaisuusvalmiutta ja provosoivaa tulevaisuusdialogia sekä (b) hyödyntää yhteistyön mahdollistamaa luovuutta oivallusten, innovatiivisten ideoiden ja käytännön ratkaisujen löytämiseksi valittuihin tulevaisuusteemoihin. Ks. lisää.

Tulevaisuuskolmio: Sohail Inayatullahin (2008) kehittämä analyysikehikko tulevaisuusajattelun jäsentämiseen. Se koostuu kolmesta ulottuvuudesta: tulevaisuuden vetovoima, nykyhetken työntövoima ja menneisyyden painolasti. Näiden kolmen ulottuvuuden vuorovaikutus toimii työkaluna esimerkiksi vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien sekä uskottavien tulevaisuusskenaarioiden systemaattiseen tarkasteluun. Ks. lisää.

Tulevaisuuspolku: Mahdollinen tapahtumien kulku johonkin määrättyyn tulevaisuuden tilaan. Päätösten, valintojen ja niiden seuraamusten johdonmukainen ja looginen jatkumo. Ks. ”Skenaario”.

Tulevaisuuspuu: Menetelmä, jossa usean samasta lähtötulevaisuuskuvasta alkunsa saavan ”Tulevaisuuspolun” tai kehitysvaiheiden kokoelma piirretään puun muotoiseksi.

Tulevaisuuspyörä: Jerome Glennin 1970-luvulla kehittämä strukturoitu, aivoriihityyppinen menetelmä, jossa etsitään paperille piirretyn pyörän ja siitä eteenpäin johtavien nuolien avulla jonkin tärkeän trendin, tapahtuman, päätöksen tai heikon signaalin ensimmäisen, toisen ja kolmannen vaiheen vaikutuksia yhteiskunnan tai organisaation toimintaan, arvoihin jne. Tulevaisuuspyörän avulla voidaan järjestellä, ymmärtää ja täsmentää erilaisia tulevaisuutta koskevia näkemyksiä ja niiden mahdollisia vaikutuksia.

Tulevaisuusshokki: Nopean ja jatkuvasti kiihtyvän yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttama vieraantuminen. Termin kehittäjä on Alvin Toffler, joka vertasi kirjassaan ”Future Shock” (1970) ilmiötä kulttuurishokkiin, ihmisen kokemaan vieraantumisen tunteeseen oudossa kulttuuriympäristössä.

Tulevaisuustaulukko: Tulevaisuustilojen sektoreittain järjestetty taulukoitu kokoelma, joka edustaa yleensä yhtä näkökulmaa ja jotain ennalta määrättyä vuotta (ks. ”FAR-menetelmä”). Tulevaisuustaulukkoanalyysin tarkoituksena on tunnistaa tarkasteltavan ongelma-alueen kannalta keskeiset muuttujat (ilmiöt, tekijät) ja niiden mahdolliset toteutumavaihtoehdot tulevaisuudessa.

Tulevaisuustaulukkomenetelmä: Kehitettiin Kaliforniassa 1950-luvulla. Menetelmässä asiantuntijaraati ideoi tutkittavasta teemasta ajatuksia, jotka kootaan taulukoksi. Tulevaisuustaulukon perusteella rakennetaan pienryhmissä tulevaisuudenkuvia, joista tehdään synteesi. Käytetään laajalti täydentämään muita tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä kuten esim. ”Skenaariotyöskentelyä”.

Tulevaisuustietoisuus: Aktiivinen ja toimintaan ohjaava näkökulma tulevaisuuteen, nykyisyyteen ja menneisyyteen ja niiden välisiin suhteisiin. Ajattelun rakentumisen sisäistetty muoto. Erityinen pyrkimys muodostaa käsitys asioitten ja päivittäisten toimiemme merkityksistä ja seuraamuksista. Ks. myös ”Tulevaisuusajattelu”, ”Tulevaisuuskasvatus”.

Tulevaisuusvaliokunta: Eduskunnan täysistunnossa 16.4.1999 pysyväksi valiokunnaksi asetettu elin, jonka tehtävänä on jatkaa tulevaisuuden kehitystekijöiden ja kehitysmallien arviointia, kuten Suomen asemaa maailmanlaajuistumiskehityksessä ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. Samalla valiokunta perehtyy tulevaisuudentutkimuksen ajankohtaisiin menetelmäkysymyksiin ja valmistelee ehdotusta valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta annettavaksi eduskunnan lausunnoksi. Lisäksi tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on teknologian arviointi eduskunnassa. Ks. myös ”Teknologian arviointi”.

Tulevaisuusverstas (tulevaisuusstudio; tulevaisuustyöpaja): Alun perin prof. Robert Jungkin kehittämä, useita vaiheita käsittävä ryhmätyömenetelmä yhteisön, yrityksen, kunnan tms. organisaation ajankohtaisen ongelman ratkaisemiseksi tulevaisuusnäkökulmasta tai tulevaisuuden vaihtoehtojen kartoittamiseksi. Nykyisin verstasmenetelmiä on kehitetty useita erilaisia ja eripituisia. Tulevaisuusverstaassa pyritään nostamaan esille tutkittavan kohteen (alueen tai tekijän) uhkat ja mahdollisuudet. Osallistujat nähdään oman alueensa tai ryhmänsä tilanteen asiantuntijoiksi, jotka pystyvät parhaiten ymmärtämään kokonaistilannetta ja joiden mielipide toivottavimman tulevaisuudentilan ja strategian valitsemisessa on olennaisen tärkeä. Ks. ”Aivoriihi”, teksti ”Mikä on tulevaisuusverstas” sekä ”Tulevaisuustyöpaja”.

U

Utopia: Tulee latinan kielen sanasta ”topos”, joka tarkoittaa paikkaa ja tavusta ”U”, joka tarkoittaa negaatiota, kieltoa. Arkikielessä usein epärealistinen ja epäkäytännöllinen toimintasuunnitelma tai pyrkimys sosiaaliseen uudistukseen, jonka toteutuminen vaikuttaa hyvin epävarmalta. Tulevaisuusajattelussa utopiaa käytetään hyödyllisenä käsitteenä tai työkaluna, jonka avulla voidaan esittää jossain tulevaisuudessa sijaitsevaa aikaa ja paikkaa, jossa se minkä nyt koetaan olevan huonosti, onkin hyvin. Ks. vastakohta ”Dystopia”.

V

Villi kortti: Yllättävästi ilmaantuva muutostekijä, joka muuttaa tapahtumisen kehityskulun epävarmaksi. Villin kortin ominaisuuksiin kuuluu se, että sen tapahtumisen todennäköisyys on matala, mutta jos/kun se tapahtuu, sen vaikutukset tulevaan kehitykseen ovat huomattavat. Villillä kortilla ei ole historiaa, ts. sen tapahtumista ei voida ennakoida minkäänlaisten historiallisten/aikasarjoihin liittyvien ilmiöiden tai lainomaisuuksien avulla. Ks. ”Heikko signaali”. Liittyy Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun.

Visio: Henkilön, ryhmän, organisaation tai muun toimijan määrittelemä aktiivinen tahtotila.  Toimijan olemassaolon ja arvojen kannalta perusteltu, yleisluonteinen ja keskeinen näkemys tulevaisuuden mahdollisista ja halutuista tiloista eli mahdollisista ja halutuista tulevaisuudenkuvista tai tapahtumista, jonka toteuttaminen edellyttää toimijalta aktiivisia tekoja ja uuden oppimisen kautta tapahtuvaa toiminnan muuttamista. Visio on toimijan uuden menestyskonseptin määrittelyn lähtökohta tulevaisuutta ajatellen. Ks. ”Missio”, ”Strategia”, ”Ydinvisio”, ”Visionäärinen johtaminen”, ”Tavoite ja Päätös”.

Visionäärinen johtaminen: Osallistuva strategisen johtamisen menetelmä. Monivaiheisen menetelmän pääpiirteenä on organisaation johdon ohjaaminen kohti dynaamista näkemystä siitä, millainen organisaatio voisi olla ja millaiseksi sen pitäisi tulla. Tämä näkemys ohjataan koko organisaation läpi sen kaikille tasoille ja se saavutetaan selkeillä strategisilla periaatteilla, joustavilla taktiikoilla ja selkeällä ymmärryksellä tulevaisuuteen vaikuttavista voimista ja epävarmuuksista.

W

Win-Win-strategia: Sellainen toimintastrategia, jonka lopputuotoksena kaikki osapuolet hyötyvät tai tuntevat hyötyvänsä. Ks. myös ”Nollasummapeli”.

X

Ei käsitteitä tällä kirjaimella vielä.

Y

Ydinmääritelmä: Ydinmääritelmän tarkoituksena on esittää, kuinka systeemi yleensä toimii. Se muodostetaan vastaamaan kysymyksiin ”mitä pitäisi tehdä?” (=x), ”kuinka se pitäisi tehdä?” (=y) ja ”miksi se tehdään?” (=z), jotta määritelmä vastaisi muotoa ”systeemi, joka tekee x:n käyttämällä y:tä saavuttaakseen z:n”. Käsite kuuluu systeemimetodologian ja erityisesti ”pehmeän systeemimetodologian” piiriin.

Ydinvisio:  Kuvailee systeemiä sellaisena kuin se saattaisi olla tulevaisuudessa. Toimijan intressien tarkemmin rajaama kiinnostuksen ja oppimisen tavoite yleisluonteisen vision puitteissa, jonka toteuttamiseen toimija on halukas teoillansa sitoutumaan ja voimavaransa suuntaamaan. Käsite kuuluu systeemimetodologian ja erityisesti ”pehmeän systeemimetodologian” piiriin. Ks. myös ”Visio”.

Yritysfuturologia: Yritysten liikkeenjohdollinen strateginen suunnittelu tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä (erityisesti skenaariomenetelmiä) hyväksikäyttäen.

Z

Ei käsitteitä tällä kirjaimella vielä.

Å

Ei käsitteitä tällä kirjaimella vielä.

Ä

Ei käsitteitä tällä kirjaimella vielä.

Ö

Ei käsitteitä tällä kirjaimella vielä.