Päätöksenteko kiihtyvässä muutoksessa

Anita Rubin

Normatiivis-affektiivinen päätöksenteko

Yksi ns. ”modernin projektin” ideaaleista on rationaalisuus, joka perustuu tieteelliseen maailmankatsomukseen – siitä on tullut arvo sinänsä. Näin muodostuu ajallemme tyypillinen ongelma tai ristiriita: siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi, että – on vaikeaa löytää rationaalisia perusteita reaktioille ja valinnoille, jotka perustuvat viime kädessä jaetuille ja usein jopa globaalilla tasolla välittyneille tunteille, tilanteille etsitään usein näennäisrationaalisia tulkintoja ja yleistyksiä, jotka sitten sovitetaan niihin jälkikäteen. Näin pystytään tavallaan keinotekoisesti täyttämään moderni rationaalisuuden ihanne. (Maffessoli 1996, 18.)

Tunnesävytteiset valinnat

Etzioni (1988, 125-150) malli päätöksenteon normatiivis-affektiivisista (N/A) tekijöistä tarkastelee inhimillistä päätöksentekoa ja käyttäytymistä näkökulmasta, joka on laajempi kuin perinteinen ajatusmalli, jonka mukaan ihminen on pohjimmiltaan rationaalinen olento. Perinteisesti on ajateltu, että kun ihmisellä on selkeästi määritelty tavoite, hän alkaa järjestelmällisesti ja systemaattisesti kerätä, käsitellä ja tulkita informaatiota niistä vaihtoehdoista, joiden avulla tavoite voitaisiin parhaiten saavuttaa. Etzionin mukaan kuitenkin useimpia valintoja ei todellisuudessa välttämättä prosessoidakaan tällä tavalla vaan sen sijaan ne tehdään tunnesävytteisesti, arvojen ja emootioiden pohjalta. Siten useimmat valinnat perustuvatkin normatiivis-affektiivisiin (normatiivis-tunneperäisiin) (N/A) arvioihin, vaikka useimmiten oletetaan, että ihmiset harkitsevat valintojaan loogis-empiirisellä tavalla (L/E). N/A-valinnat muokkaavat päätöksentekoa huomattavasti, vaikuttavat siihen, millaisia keinoja ja mitä tietoa ylipäänsä otetaan harkittavaksi ja miten tiedon tulkinta tehdään. Siten N/A-valinnoilla on merkitystä sekä tavoitteiden määrittelyssä että niiden keinojen valinnassa, jotka näihin tavoitteisiin johtavat (Etzioni 1988, 126).

Etzioni havaitsi tutkimuksissaan, että jos ihmiset uskovat ja selittävät että he toimivat vain rationaalisesti eli siis L/E-perusteiden pohjalta, tämä ei tarkoita sitä, etteivät he käyttäytyisi ja toimisi siitä huolimatta myös N/E-pohjalta. Rationaalisuus tällaisissa tapauksissa tarkoittaa sitä, että ihmiset selittävät N/A-motiivinsa L/E-tekijöillä. Esimerkkinä Etzioni kuvailee tilannetta, jossa työntekijän on tehtävä valinta kummalle hänen pitäisi olla lojaalimpi, työnantajalleen vai ammattijärjestölle. Päätöksenteon prosessiin ei vaikuta silloin pelkästään se, aiheuttaako tehtävä päätös sellaisenaan harmia vai hyödyttääkö se työntekijää itseään, vaan hänen on otettava huomioon myös päätöksen eettiset seuraamukset niin työnantajansa kuin ammattijärjestönsä ja kanssatyöntekijöidensä näkökulmasta. (Etzioni 1988, Pihlanto 1989, 31-40.)

Valintatilanteen osa-alueet:

Poissulkeminen

Normatiivis-affektiivinen päätöksenteon malli jakaantuu kolmeen osa-alueeseen, jotka vaikuttavat erilaisissa valintatilanteissa. Nämä osa-alueet ovat (1) N/A-poissulkeminen, (2)N/A-sekoittaminen (infuusio) ja (3) legitimoidut välinpitämättömyysvyöhykkeet. N/A-poissulkemisella tarkoitetaan sitä, että määrätyissä tilanteissa jotkin mahdolliset käyttäytymisen mallit jätetään kokonaan loogis-empiirisen harkinnan ulkopuolelle. Sellaisissa tilanteissa puhtaasti rationaalisen toiminnan perusteet katsotaan joko moraalisesti tai emotionaalisesti sopimattomiksi tai merkityksettömiksi, koska tilanteella itsellään on jokin symbolinen merkitys – se ilmentää jotain arvoa (Pihlanto 1989, 36). Tällaisessa tapauksessa harkinnan ulkopuolelle jätettävät – poissuljetut – vaihtoehdot eivät tavallaan ole lainkaan vaihtoehtoja, koska niitä siis ei oteta ollenkaan huomioon mahdollisina toimintamalleina. Tällaisesta käyttäytymisestä äärimmäisenä esimerkkinä Etzioni kuvailee äitiä, joka ryntää palavaan taloon pelastaakseen lapsensa yläkerrasta jäämättä lainkaan miettimään, millaiseen vaaraan hän itsensä asettaa. (Etzioni 1988.)

Sekoittaminen

N/A-sekoittaminen voi olla joko tosiasioiden kuormittamista (värittämistä) tai häirintää (intruusio) sillä hetkellä, kun päätös on tehtävä. Tosiasioiden kuormittaminen tai värittäminen tarkoittaa sitä, että määrättyjä tosiasioita ja niiden tulkintoja ja/tai niistä vedettäviä johtopäätöksiä voimistetaan tai väritetään niin voimakkaasti normatiivis-affektiivisilla perusteilla että seuraavat käyttäytymisen muodot ovat erilaisia kuin mitä ne olisivat, jos harkinnassa olisi käytetty pelkästään loogis-empiirisiä perusteita. Häirintä toisaalta tarkoittaa sitä, että N/A-tekijät jossain päätöksenteon vaiheessa estävät loogis-empiirisen harkinnan ja sen tuottaman lopputuloksen täytäntöönpanon. Näin päätöksenteon prosessi yksinkertaistu – L/E-harkinta jää kesken tai joitain sen vaiheita hypätään yli tai sitä ei yksinkertaisesti tehdä loppuun asti. Kaikki seuraamukset ovat siten sitä, että hypätään johtopäätöksiin tilanteen hallitsemiseksi ilman että kaikkia tarpeellisia näkökohtia on pohdittu. Vähitellen todellisuuskuva hämärtyy, jos N/A-kyllästäminen viedään tarpeeksi pitkälle.

Esimerkkinä Etzioni ottaa tupakoinnin: tupakoinnin aloittaminen ei ole juuri koskaan kokonaisvaltainen päätös, joka on tehty jonain määrättynä ajanhetkenä malliin ”nyt minä alan tupakoimaan säännöllisesti!”, vaan useimmiten se on jatkuva, epämääräinen päätös, joka koskee vain yhtä savuketta tai tilannetta kerrallaan ”poltanpa nyt tässä tupakan”. N/A-alapäätökset useimmiten sisältyvät laajempaan päätöksentekoprosessiin, mutta ne voivat silti muuttaa lopputulosta siitä, millaiseksi se oli tarkoitettu puhtaasti L/E-tasolla.

Legitimoidut välinpitämättömyysvyöhykkeet

Legitimoidut välinpitämättömyysvyöhykkeet ovat siitä erilaisia N/A-päätöksenteon osa-alueita, että ne määrittävät erityisiä ja usein aika rajattuja alueita, joilla vallitsevat yleiset L/E-päätöksenteon periaatteet ja joiden sisällä loogis-empiirinen päätöksenteko on sopivaa ja sallittua. Näitä alueita rajaavat N/A-tekijät sellaisenaan. Useimmiten ne koostuvat yleisesti hyväksytyistä ja omaksutuista normeista tai arvoväittämistä kuten ”säästäminen on järkevää” (Etzioni 1988, 134-136) tai ”yritystoiminnassa kuuluu olla rationaalinen” (Pihlanto 1989, 36).

Siten normatiivis-affektiiviset arvioinnit sisältävät tunneperäisen elementin, jota ilman arvoilla ei olisi motivaatiovoimaa. Normatiiviset arvioinnit muodostuvat osaksi ihmisen havaintomaailmaa ja arvojärjestelmiä ja usein ne pakottavat ihmisen joko pidättäytymään emootioista ja niiden ilmaisuista tai antamaan niille oikeutuksen (Etzioni 1988, 140-141). Toisaalta N/A-prosessilla on paljon merkitystä yksilön sosiaalistumisessa, sivistyksessä ja jopa koulutusjärjestelmien muodostumisessa: näin saavat alkunsa ne voimat, jotka joko estävät ihmistä tekemästä jotain, noudattamasta esimerkiksi välittömiä toiveitaan tai impulssejaan, tai jotka pakottavat hänet tekemään jotain joskus myös impulssiensa tai toiveidensa vastaista.

Päätöksenteon harhat

Toisaalta normatiiviset arvot voivat myös johtaa ihmisen, yhteisön tai kansakunnan harhaan päätöksenteossa, jos esimerkiksi tavoitteet valitaan erilaisten arvojen perusteella kuin niiden saavuttamiseksi käytettävät keinot. Esimerkkeinä Etzioni käyttää yhteiskuntaa, joka nakertaa omaa koostumustaan, integraatiotaan ja olemassaolon oikeutustaan yrittämällä nopeuttaa taloudellista kasvua muiden yhteiskunnan osa-alueiden kehittämisen kustannuksella, tai ihmistä, joka ei ollenkaan huomaa, että kun hän työskentelee pitkiä päiviä ja on paljon poissa kotoa, jotta perhe saavuttaisi korkeamman elintason, hän itse asiassa samalla tulee laiminlyöneeksi tätä perhettään. (Etzioni 1988, 141.) Siten intuitio, tunnepohjaisuus ja arvojen muodostuminen ja hyväksikäyttö muodostavat oleellisen osan ihmisen tietoisuutta, vaikka näitä tekijöitä usein vähätellään tai ei oteta huomioon rationaalista käyttäytymistä analysoitaessa.

N/A-perustaisen päätöksenteon malli tuo lisätietoa siitä, miksi määrättyjä valintoja tehdään, vaikka nämä valinnat saattavat vaikuttaa epärationaalisilta tai epäloogisilta ulkopuolisen silmissä. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa nuori tyttö päättää mennä mukaan eläinten oikeuksien puolesta myös laittomin keinoin toimivaan ryhmään vaikka hän tietää, että esimerkiksi tarhaeläinten luontoon vapauttamisen lopputulos saattaa tuottaa sekä eläimille että hänelle itselleen vahinkoa.

Samanlaisia ongelmia saattaa nousta, jos esimerkiksi opettaja tai sosiaalityöntekijä yrittää vakuuttaa skinheadia rasismin moraalittomuudesta. Jos alkuperäinen päätös (ja sen taustalla vaikuttanut motiivi) omaksua skinien aatemaailma oli alun perin muodostunut normatiivis-affektiivisten – siis tunneperäisten – tekijöiden pohjalta ja sitten jälkikäteen sille on rakennettu loogis-empiirinen perustelu, on hyvin hankalaa saada skini muuttamaan mieltään vetoamalla logiikkaan tai järkeen. Nuori ihminen todennäköisesti reagoi vain vahvistamalla omia perusteluitaan uusilla L/E-selityksillä, koska asenteen pohjalla ollut valinnan ja toiminnan todellinen syy ei ole lainkaan noussut esiin. Usein vastaavanlaisissa tapauksissa päätösten ja valintojen perustelujen looginen selitys saattaa kuulostaa täysin johdonmukaiselta ja aukottomalta – ainakin se vakuuttaa esittäjän itsensä – vaikka niiden alkuperäinen syy, jolle koko looginen rakennelma perustuu, on täysin tunnepohjainen – sitä voi pitää yllä esimerkiksi pelottavaksi tai ahdistavaksi koettu tulevaisuudenkuva tai kokemustausta. Voi olla erittäin vaikeaa kaivaa esiin todellinen syy loogiseksi rakennetun valintojen rakennelman alta.

Lähteet:

Etzioni, A. 1988. Normative-Affective Factors: Toward a New Decision-Making Model. Journal of Economic Psychology , Vol.9 No 2, June, pp. 125-150.

Maffessoli, M. 1996. The Time of the Tribes. The Decline of Individualism in Mass Society. (Translated by D. Smith) Sage Publications, London, Thousand Oaks, New Delhi.

Pihlanto, P. 1989. Ohjaavatko affektiot rationaalisuutta? Normatiivis-affektiivisten tekijöiden rooli päätöksenteossa. Tiedepolitiikka 4/89, pp. 31-40.

Mainokset