Systeeminen maailmankuva

Perustuen kirjaan Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (2022), Reima Suomi kappaleessaan ’Systeemiajattelu – erottamaton osa tulevaisuudentutkimusta’ (s. 80–88)

Systeemiajattelu on keskeinen osa tulevaisuuksientutkimusta, koska maailma koostuu lukemattomista toisiinsa kytkeytyvistä ja usein dynaamisista systeemeistä. Ilman tällaista ajattelutapaa olisi mahdotonta hahmottaa kokonaisuuksia, joiden ymmärtäminen on tulevaisuuksientutkimuksen ytimessä. Tulevaisuuksientutkimus tarkastelee yksittäisten ilmiöiden ja tapahtumien välisiä suhteita ja vuorovaikutuksia, jotka muodostavat näin laajempia järjestelmiä, eli systeemejä.

Systeeminen maailmankuva lähtee oletuksesta, että kaikki todellisuudessa kuuluisi johonkin systeemiin tai olisi ainakin systeemien vaikutuksen piirissä. Tulevaisuuksientutkimuksen näkökulmasta katsottuna tämä tarkoittaa, että tulevaisuutta ei voida tutkia irrallisena vaan aina osana laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi ajan käsite toimii sellaisena perustavana järjestelmänä, joka rajaa ja määrittää tulevaisuuksientutkimuksen kontekstin. Lisäksi tulevaisuuksientutkimuksessa tarkastellaan useimmiten sellaisia sosiaalisia tai sosioteknisiä systeemejä, joissa ihminen on aktiivinen toimija, ja usein myös ennakoimattomien muutosten lähde.

Systeemit voivat olla joko staattisia tai dynaamisia, sekä avoimia tai suljettuja, mutta tulevaisuuksientutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan systeemit, jotka ovat dynaamisia ja avoimia. Tällaiset systeemit muuttuvat jatkuvasti ympäristövaikutusten seurauksena, ja niitä voidaan ohjata tai muokata toivottujen lopputulosten saavuttamiseksi. Tämä antaa tulevaisuuksientutkimukselle sen perustan: se ei ainoastaan yritä ymmärtää, mitä voi tapahtua, vaan myös vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu.

Systeeminen innovaatio on yksi esimerkki siitä, miten tulevaisuuksientutkimus ylittää yhden tieteenalan rajat ja tarkastelee yhteiskunnallisia muutoksia laajoina kokonaisuuksina. Yksittäinen tekninen innovaatio ei yleensä riitä selittämään tai muokkaamaan tulevaisuutta, koska on ymmärrettävä, miten se kytkeytyy muihin järjestelmiin, kuten talouteen, lainsäädäntöön, kulttuuriin ja teknologiaan. Systeeminen ajattelutapa täten mahdollistaa tulevaisuusskenaarioiden rakentamisen tavalla, joka ottaa huomioon monialaiset vuorovaikutukset.

Tulevaisuuksientutkimuksessa systeeminen maailmankuva niin taustaoletus kuin toimintatapa, joka ohjaa tutkimusta ja päätöksentekoa. Siksi systeemiajattelu ei ole yksittäinen metodi, vaan joukko näkökulmia ja analyyttisia taitoja, joita sovelletaan tilanteen mukaan. Koska maailma on jatkuvasti muuttuva ja yhä monimutkaisempi kokonaisuus, on vaadittava laaja-alaista ja poikkitieteellistä yhteistyötä, jotta tulevaisuuden ongelmiin voidaan vastata. Systeeminen maailmankuva on siten väistämätön ja olennainen lähtökohta tulevaisuuden ymmärtämiselle ja sen muokkaamiselle.

Systeemistä maailmankuvaa tarvitaan tulevaisuuksientutkimuksessa ennen kaikkea siksi, että se mahdollistaa ylempänä selitettyjen monimutkaisten kokonaisuuksien ymmärtämisen, niiden kehityksen ennakoimisen sekä niihin vaikuttamisen. Tulevaisuuksia ei tutkita irrallisten ilmiöiden summana, vaan verkostoituneina, toisiinsa kytkeytyvinä ja vaikuttavina systeemeinä, jotka muuttuvat jatkuvasti. Ilman systeemistä lähestymistapaa tulevaisuudet näyttäytyisivät helposti kaoottisina tai sattumanvaraisina. Systeeminen maailmankuva tarjoaa rakenteen ja kielen, jolla tällaisia kompleksisia ilmiöitä voidaan jäsentää ja muuttaa, tehden systeemiajattelusta keskeisen työkalun positiivisten ja toivottujen tulevaisuuksien rakentamisessa.