Ennakointi

Hanna-Kaisa Aalto (2025)

Tulevaisuudentutkimus (Futures Studies) pitää sisällään kaiken tulevaisuusajattelun ja -toiminnan (mukaan lukien myös esimerkiksi tieteiskirjallisuus tai kansalaisosallistaminen). Tulevaisuuden tutkimus (futures research) edustaa akateemista tutkimusta ja tämä alla ennakointi (foresight) käytännönläheisempää toimintaan kiinnittyvää (alue-ennakointi, corporate foresight, jne.). Kaikki osa-alueet hyötyvät toisistaan ja rajat ovat veteen piirrettyjä ja tästä poikkeaviakin tulkintoja löytyy. Ennakointi usein tarkoittaa tulevaisuuden mahdollisuuksien, uhkien ja kehityskulkujen tietoista ja systemaattista tarkastelua nykyhetkessä. Se ei pyri ennustamaan tulevaisuutta tarkasti, vaan laajentamaan ymmärrystä siitä, mitä voi tapahtua, ja auttamaan tekemään parempia päätöksiä nykyhetkessä. Usein ennakointi-sanaa käytetään myös viitattaessa erityisesti suunnittelumenetelmiin erottamaan näitä tulevaisuudentutkimuksen perinteisistä piirteistä kuten tieteidenvälisyys, kompleksisuus, pitkä aikaperspektiivi, epäjatkuvuuksien etsiminen, normatiivisuus, tiedon poikkeava luonne (tulevaisuustiedon luonne), globaalit ongelmat sekä holismi eli systeemin ymmärtäminen kokonaisuutena.

Kuva 1. Toni Ahlqvistin jäsennys ja avaus terminologiasta (kts. Ahlqvist 2022).

Euroopan komission tutkimuskeskus Joint Reseach Centre JRC kuvailee ennakointia seuraavasti:

1. Ennakointi on tekemistä. Ennakointi ei pelkästään analysoi ja arvioi tulevaa, vaan myös tukee tulevaisuuden muodostumista. Ennakointia kannattaa tehdä vain, kun tulevaisuutta on mahdollista muokata. Pelkkä analyyttinen tulevaisuuden tutkimus ei ole ennakointia, mutta toisaalta tulevaisuuden tutkimusta tarvitaan ennakointityön tueksi.
2. Ennakointi on avoin vaihtoehtoisille tulevaisuuksille. Tulevaisuutta ei ole vielä päätetty, vaan se muotoutuu sen mukaan, millaisia päätöksiä tehdään tai mitä valintoja eri toimijat tulevaisuuden suhteen tekevät.
3. Ennakointi on osallistavaa. Ennakointia ei tehdä pelkästään asiantuntijoiden tai tutkijoiden parissa vaan kaikki, joita ennakoitavat teemat koskevat, tulevat mukaan. Ennakoinnin tulokset viestitään mahdollisimman laajasti ja palautetta kerätään aktiivisesti.
4. Ennakointi on monialaista ja poikkitieteellistä. Tulevaisuutta ei voi ymmärtää, jos sitä katsoo vain yhdestä näkökulmasta.

Ennakointia tehdään yleensä jostain konkreettisesta tarpeesta käsin. Tavoitteena voi olla esimerkiksi tuotekehitys, päätöksenteon tukeminen ja strateginen suunnittelu, riskien ja mahdollisuuksien tunnistaminen, muutoskyvykkyyden ja resilienssin kasvattaminen tai toivottavien tulevaisuuksien luominen ja tulevaisuuksiin aktiivisesti vaikuttamien. Perinteinen ennakointityöskentely perustuu vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin, todennäköisyyksiin, suunnitteluun ja ohjaukseen, mallintamiseen ja systeemiajatteluun sekä ulkoisten trendien vaikutuksiin. Nykyisin menetelmät ovat kehittyneet ja nousevissa käytännöissä korostuvat:
(1) integroidut kvalitatiivis-kvantitatiiviset lähestymistavat
(2) IT-pohjaiset ja ”automatisoidut” lähestymistavat
(3) avoimet ja joukkoistetut lähestymistavat sekä
(4) kokemuksellinen ennakointi.

Suomessa ennakoinnilla on pitkät perinteet ja ennakointi erilaisissa yhteyksissä (kansallinen, alueellinen, paikallinen) on kehittynyt ja voidaankin jo puhua ennakointiekosysteemistä ja kansallisesta ennakointikulttuurista. Toimijoiden osallistaminen ja vuorovaikutus on oleellinen osa ennakointia. Toimijoille tulee antaa mahdollisuus määrittää tulevaisuuskeskustelua myös omista lähtökohdistaan ja siten luoda tilaa ja tarttumapintaa yhteisen tulevaisuuden rakentamiseksi. Osallistaminen voidaan jakaa kolmeen arkkityyppiin:

1) Legitimoinnissa ennalta päätetyt tulokset halutaan hyväksyttää toimijoilla – sekä prosessi että aihe ovat ennalta määrättyjä ja toimijoiden vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat lähinnä kommentoimiseen.
2) Asiantuntijaennakoinnissa rajattu joukko asiantuntijoita pohtii tulevaisuutta melko löyhästi määritellyn aiheen pohjalta. Asiantuntijoilla on mahdollisuus vaikuttaa tulosten sisältöön, mutta harvemmin tapaan, jolla tulokset tuotetaan.
3) Avoimessa kansalaisosallistumisessa sekä aihe että prosessi ovat väljästi määriteltyjä, ja samanaikaisesti on käynnissä useita päällekkäisiä ja osittain ristiriitaisiakin tulevaisuuskeskusteluja. Tämän lähestymistavan haasteena on sovittaa näkemysten moninaisuus päätöksentekoprosessiin.

Ennakointia tehdään entistä verkottuneemmassa ja toisistaan riippuvassa ympäristössä. Esimerkiksi ilmastonmuutos, ikääntyminen, köyhyys ja työttömyys ovat ilmiöinä toisistaan riippuvaisia ja yhteen tehdyt toimenpiteet vaikuttavat siten myös toisiin. Aihealueet ovat usein monitieteisiä ja ylittävät sektori- ja poliittisia rajoja, jonka vuoksi niitä ei myöskään voi käsitellä vain yhden toimijan näkökulmasta. Toimijat, kuten ministeriöt, aluehallinto, kansalaisjärjestöt, yritykset tai tutkimusinstituutit ovat siten toisistaan riippuvaisia.

Mikko Dufva (2015) on väitöskirjassaan kuvannut tarkemmin ennakoinnin prosessinäkökulman ja systeemisen näkökulman eroja alla olevan taulukon mukaisesti:

Taulukko 1. Ennakoinnin prosessinäkökulman ja systeemisen näkökulman eroja Mikko Dufvan mukaan (2015).

Myös yritysennakointi ja strateginen ennakointi ovat yleistyneet 2000-luvulla, joskin usein halutaan muistuttaa, että juuret ovat kuuluisissa Shellin 1970-luvun öljykriisin ennakoineissa skenaarioprosesseissa. Yritysennakointi (Corporate Foresight) mahdollistaa organisaatiolle perustan luomisen tulevalle kilpailuedulle. Yritysten ennakointi tarkoittaa muutosta aiheuttavien tekijöiden tunnistamista, seuraamista ja tulkintaa, organisaatiokohtaisten vaikutusten arviointia sekä sopivien organisatoristen toimenpiteiden käynnistämistä. Parhaimmillaan yritysennakointi osallistaa useita sidosryhmiä ja luo arvoa tarjoamalla pääsyn kriittisiin resursseihin ennen kilpailijoita, valmistaa organisaatiota muutokseen ja mahdollistaa aktiivisen suunnan ottamisen kohti toivottua tulevaisuutta. Tutkimuskirjallisuus kohdistuu usein melko suurten organisaatioiden ennakointimalleihin ja kaikki mallit eivät ole suoraan sovellettavissa julkisorganisaatioihin, pk-yrityksiin tai järjestöihin. Näille kohderyhmille on kuitenkin luotu runsaasi erilaisia ennakointioppaita, joita löytyy ilmaiseksi verkosta. Voit katsoa myös näiden organisaatioiden julkaisuja.

POHDI: Miten ennakointi näkyy (tai voisi näkyä) omassa työssäsi/organisaatiossasi? Miten sitä voisi kehittää?

Lähteet

Aalto, Hanna-Kaisa (2022) Ennakointi – tulevaisuuksiin varautumisen ja virittäytymisen näkökulma. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa – Heikkilä, Katariina – Keski-Pukkila, Pasi – Mäki, Maija & Pöllänen, Markus (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.
Dufva, Mikko (2015) Knowledge creation in foresight – a practice- and systems-oriented view. Aalto University publication series, Doctoral dissertations 222/2015. Aalto University, Helsinki.
Dufva, Mikko & Ahlqvist, Toni (2015) Miten edistää hallituksen ja eduskunnan välistä tulevaisuusdialogia? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2015. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Katso myös:
Ahlqvist, Toni (2022) Tiekartat tulevaisuudentutkimuksessa ja ennakoinnissa. Teoksessa Aalto, Hanna-Kaisa – Heikkilä, Katariina – Keski-Pukkila, Pasi – Mäki, Maija & Pöllänen, Markus (toim.) (2022) Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 481 s, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.