Antisipaatio

Hanna-Kaisa Aalto (2025)

Yksinkertaistetusti antisipaatio tarkoittaa, että toimimme sen mukaan, mitä tulevaisuudesta uskomme ja odotamme. Se on aktiivinen prosessi, jossa tulevaisuuden ymmärrys ja siitä johdetut oletukset ohjaavat nykyhetken käyttäytymistämme ja valintojamme. Laajasti ottaen antisipaatiolla tarkoitetaan tulevaisuuskuvien tai -odotusten heijastumista ja vaikutusta nykyhetken tekoihin ja valintoihin. Se ei ole pelkkää ennakointia, vaan prosessi, jossa tulevaisuutta ”käytetään” tässä hetkessä. Antisipaation käsite on kuitenkin laajalti käsitelty monilla tieteenaloilla, erityisesti tulevaisuudentutkimuksessa, systeemiteoriassa, kybernetiikassa ja psykologiassa. Tulevaisuudentutkimuksessa antisipaatio on nostettu esiin uutena paradigmana.

Antisipaatiolle ei ole suomen kielessä vastinetta. Sillä tarkoitetaan kykyä ennakoida, aavistaa tai valmistautua mahdollisiin tulevaisuuksiin ennen kuin ne toteutuvat. Se ei ole pelkkää ennustamista, vaan aktiivista tulevaisuuden hahmottamista ja siihen vaikuttamista. Anita Rubin puhui siirtymisestä uumoilusta ounasteluun. (Uumoilla= arvella, otaksua, ounastella, arvella, aavistella ja ounastella= aavistaa, aavistella, uumoilla, vaistota, arvata, pohtia).

Tässä muutama keskeinen näkökulma antisipaatioon:

Tulevaisuus nykyhetkessä – Antisipaatio korostaa sitä, miten uskomuksemme ja odotuksemme tulevasta vaikuttavat siihen, miten toimimme ja teemme päätöksiä juuri nyt. Emme siis ainoastaan reagoi menneeseen tai nykyiseen, vaan ohjaamme toimintaamme kohti haluamaamme tulevaisuutta.

Ennakoiva toiminta – Antisipaatioon sisältyy kyky ja halu toimia ennakoivasti. Sen sijaan, että vain odottaisimme asioiden tapahtuvan, yritämme vaikuttaa niihin ottamalla huomioon tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhat.

Monimutkaiset järjestelmät – Erityisesti systeemiteoriassa antisipaatiolla viitataan kykyyn, jolla järjestelmä voi sisältää mallin itsestään ja/tai ympäristöstään, mikä mahdollistaa sen tilan muuttamisen vastaamaan myöhempää hetkeä. Tällaiset ”antisipoivat järjestelmät” pystyvät ohjaamaan ja tuottamaan itseään. (ks. lisää esim. Robert Rosen, anticipatory systems)

Psykologinen ulottuvuus – Psykologiassa antisipaatioon liittyy odotusten, toiveiden ja pelkojen vaikutus käyttäytymiseen. Esimerkiksi jännittäminen ennen esiintymistä tai ilo odottaessa jotakin mieluisaa ovat antisipaatioon liittyviä tunteita.

Tulevaisuudentutkimuksessa antisipaatio on saanut jalansijaa erityisesti tulevaisuuslukutaidon (futures literacy) yhteydessä. Antisipaatiota voi esiintyä esimerkiksi näillä alueilla:

1. Ennakoiva ajattelu (anticipatory thinking)

• Tutkijat ja päätöksentekijät pyrkivät tunnistamaan heikkoja signaaleja, trendejä ja mahdollisia murroksia.
• Antisipaatio auttaa valmistautumaan erilaisiin skenaarioihin – myös epätodennäköisiin mutta vaikutuksiltaan suuriin.

2. Skenaariotyöskentely

• Antisipaatio toimii perustana skenaarioiden rakentamiselle: ”Mitä jos?” -kysymykset ohjaavat vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamista.
• Tavoitteena ei ole ennustaa yhtä oikeaa tulevaisuutta, vaan laajentaa ajattelua ja päätöksenteon horisonttia.

3. Poliittinen ja strateginen suunnittelu

• Antisipatiivinen hallinta (anticipatory governance) tarkoittaa, että politiikkaa ja strategioita muotoillaan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja riskejä silmällä pitäen.
• Esimerkiksi ilmastopolitiikassa tai teknologiasääntelyssä antisipaatio on keskeinen osa varautumista.

4. Oppiminen

• Antisipatiivinen oppiminen auttaa yksilöitä ja organisaatioita kehittämään kykyä toimia epävarmuuden keskellä.
• Tulevaisuuslukutaito (futures literacy) on UNESCO:n edistämä taito, joka liittyy juuri tähän.

Oppimisen ja koulutuksen yhteydessä painotetaan, että antisipaation avulla opiskelijat eivät vain opi tulevaisuudesta, vaan oppivat tulevaisuutta varten. Antisipatiivinen koulutus valmistaa oppijoita epävarmaan tulevaisuuteen. Se kehittää luovuutta, kriittistä ajattelua ja systeemistä ymmärrystä. Tulevaisuuslukutaito auttaa oppijoita ymmärtämään, miksi ja miten tulevaisuutta käytetään päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Tulevaisuuslukutaito tarkoittaa siis kykyä ymmärtää, kuvitella ja käyttää tulevaisuutta ajattelun ja päätöksenteon välineenä. Tällöin opiskelijoita ohjataan pohtimaan esimerkiksi: Millaisia tulevaisuuksia on mahdollisia? Miten voimme vaikuttaa niihin? Miltä työelämä näyttää vuonna 2040? Miten ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskuntaan? Tällaisissa tulevaisuusdialogeissa ja visioinneissa opiskelijat osallistuvat keskusteluihin, joissa he rakentavat yhteisiä tulevaisuuskuvia. Tämä kehittää kriittistä ajattelua, empatiaa ja kykyä toimia epävarmuuden keskellä.

Lähteet

Miller, Riel (2018) Transforming the future: anticipation in the 21st century. Routledge, ISBN 978-1-351-04800-2.