Anita Rubin & Miika Lehtonen

Tieteellisen tiedon luonne

Tieteellinen tieto on luonteeltaan itseään korjaavaa; tulosten koettelemisen avulla oikea tieto vahvistuu eli verifioituu ja väärä tieto kumoutuu eli falsifioituu. Tieteellinen tieto rakentuu sekä arkitiedon, että sen tiedon pohjalle, joka jo ennestään tiedetään ja on siten verifioitu. Tieteellisessä tutkimuksessa pyritään myös mahdollisimman suureen luotettavuuteen eli validiuteen sekä objektiivisuuteen eli vältetään spekulatiivisia arvioita. Tutkimustulosten tulee olla toistettavissa eli replikoitavissa. Tieteellinen tieto pyrkii arvovapauteen, mutta myöntää tutkijan riippuvuuden arvoista ja edistyy vain moniarvoisen ja kriittisen keskustelun pohjalta.

Tieteellisen tutkimuksen kulku

Tieteellinen tutkimus lähtee liikkeelle aina teoriasta, jonka pohjalta siirrytään empiriaan. Nämä kulkevat osittain kuitenkin käsi kädessä, sillä empiriassa syntyneitä tuloksia peilataan aina olemassa olevaan teoriaan. Tarkemmin tutkimus etenee seuraavasti:

1. Ensin tutustutaan tutkimuksen aiheesta tehtyyn aikaisempaan tutkimukseen, etsitään tutkimusongelma ja laaditaan tutkimuskysymykset.
2. Sitten perehdytään soveltuvaan teoriaan kirjallisuuden avulla.
3. Vasta sen jälkeen edetään konkreettiseen tutkimukseen. Tutkimusmateriaali kerätään, analysoidaan ja raportoidaan valitun teorian valossa. Tuloksia vertaillaan aikaisempiin tutkimustuloksiin (jos sellaisia on) ja laadittuihin hypoteeseihin, jotka joko vahvistuvat tiedoksi tai joudutaan hylkäämään tulosten pohjalta.
4. Lopuksi laaditaan tutkimusraportti. (Hirsjärvi 1998, 14–15.)

Tutkimuksen luonne

Perustutkimuksen avulla pyritään saavuttamaan uutta tietoa sellaisenaan. Sen tavoitteena on uusien hypoteesien, teorioiden ja lainalaisuuksien löytäminen sekä testaaminen. (Hirsjärvi 1998, 22.)

Soveltava tutkimuksen avulla pyritään saavuttamaan uutta tietoa jotain määrättyä käytännön sovellusta varten. Se etsii sovelluksia perustutkimuksen tuloksille ja uusia menetelmiä ja keinoja määrättyjen, usein arkeen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. (Hirsjärvi 1998, 21–22.)

Kehittämistyöllä tarkoitetaan tutkimuksen tuloksena ja/tai käytännön kokemuksen kautta saadun tiedon käyttämistä uusien aineiden, tuotteiden, tuotantoprosessien, menetelmien ja järjestelmien aikaansaamiseen tai olemassa olevien olennaiseen parantamiseen.

Tutkimusongelma

Tutkimusaiheen valinta

Tutkimusaiheen valinnassa ja sen rajaamisessa on otettava huomioon, että tutkimustarve on olemassa. Aiheen olisi hyvä olla tieteellisesti merkittävä sekä sillä olisi oltava uutuusarvoa ja tuloksilla oltava uutta annettavaa. Lisäksi olisi hyvä, jos aihe olisi ajankohtainen. Tutkijan oma asiantuntemus ja mielenkiinto pitäisi ottaa myös huomioon aihetta valittaessa. Tällöin tutkimus motivoi ja innostaa tutkijaa eteenpäin ja tutkija myös on sitoutuneempi aiheeseen. Lisäksi tutkijalla on enemmän annettavaa aiheesta, jos se liittyy hänen asiantuntija-alueeseen. (Hirsjärvi 1998, 59–78.) On otettava myös huomioon, että aika ja muut käytettävät resurssit riittävät. Aiheen haasteellisuutta on mietittävä:

”On olemassa kahdenlaisia tutkimuksia: loistavia ja niitä, jotka on saatu valmiiksi.”

Lisäksi omaperäisyys, tunneperäisyys, kunnianhimo ja suhde omaan kokemukseen on otettava huomioon aihetta pohdittaessa.

Tutkimusnäkökulman valinta

Tutkimusnäkökulman valintaan vaikuttaa se, kuinka paljon aiempaa tietoa tutkittavasta asiasta löytyy. Jos aiempia tutkimuksia ei aiheesta ole, niin päädytään kuvailevaan tutkimukseen. Kun vertailevaa materiaalia löytyy kohtuullisesti, niin tutkitaan ilmiöiden välistä yhteyttä. Jos tutkittavasta ilmiöstä on runsaasti tietoa, niin selitetään ilmiöiden välistä yhteyttä. (Hirsjärvi 1998, 136.)

Tutkimusote

Tutkimusotteella tarkoitetaan tutkimuksen metodologista lähtökohtaa. Tutkimusote määrää sen, mitä tutkitaan ja millä menetelmillä, jotta saavutetaan tutkimuksen hyväksyttävyys. Se sisältää ajatuksia tutkimuksen tehtävistä ja tavoitteenasetteluista sekä tiedon hankinnassa, käsittelyssä ja tulkinnassa käytettävistä metodeista. Tutkimusotteen valintaan vaikuttavat tutkijan perusvalinta tieteenfilosofisesta näkökulmasta sekä kyseessä oleva tutkimusongelma ja -aineisto. (Soininen 1995, 29.)

Tutkimusongelman täsmentäminen

Tutkimusongelman täsmentämisellä tarkoitetaan tutkimustehtävän muokkaamista mahdollisimman yksiselitteisen ja selkeän kysymyksen muotoon. Tällöin tutkimusongelmalla pystytään tarkasti ilmaisemaan mitä todella tutkitaan ja mihin kysymysiin tutkimuksella etsitään vastausta. Hyvä tutkimusongelma onkin selkeä ja yksiselitteinen eikä sisällä liikaa käsitteitä. Lisäksi se on mahdollisimman informatiivinen. (Hirsjärvi 1998, 120–121.)

Hypoteesien muodostaminen

Hypoteesien muodostaminen on tutkimusta ohjaavien oletusten rakentamista ja muokkaamista. Hypoteesi on sanallisesti perusteltu rohkea yleistys, joka tuo esiin yhden tutkimusongelmaan liittyvän väitteen tai olettamuksen. Tieteellinen tutkimus osoittaa hypoteesin todeksi eli verifioi tai kumoaa eli falsifioi. (Hirsjärvi 1998, 157–159.)

Aikaisempaan aihepiiristä tehtyyn tutkimukseen tutustuminen

Ennen kuin aletaan tehdä omaa tutkimusta, on perehdyttävä aiempiin aihepiirin tutkimuksiin, joita ovat alan tieteelliset journaalit ja artikkelit, kirjat sekä tietoverkossa oleva materiaali. Lisäksi tutkimustietoa on saatavissa alan tutkijoiden tapaamisissa, seminaareissa ja tietoverkkojen keskustelupalstoilla.

Aiempaan tutkimukseen perehtyminen auttaa tutkimuksen teoreettisen perustan rakentamisessa ja käsitteiden täsmentämisessä. Lisäksi aiemmat tutkimukset toimivat omien tulosten vertailumateriaaleina.

Teoriasta

Teoria sana tulee kreikan kielestä, jossa se on tarkoittanut alun perin katselemista tai katsantokantaa. Nykyään teorialla tarkoitetaan käsitejärjestelmää, joka muuttuu ja kehittyy uuden tiedon pohjalta. Teoria muodostuu joukosta lakeja tai määritelmiä, jotka systematisoivat jonkin ilmiön joko

• empiirisesti  eli perustelemalla se reaalimaailmasta tehtyihin havaintoihin pohjautuvalla tiedolla tai
• hermeneuttisesti  eli perustamalla se ilmiön tulkintaan.

Hyvässä perustutkimuksessa kyseenalaistetaan hypoteeseja testaamalla jo olemassa olevia teorioita. Näin tutkitaan, onko uusi teoria edeltäjäänsä parempi eli selittääkö se enemmän tai onko se tulkinnaltaan kypsempi ja kattavampi. Teorian taustalla on paradigma, tieteellisten uskomusten perusydin. Silloin kun teoriat ovat saavuttaneet määrätyn uuden tason, nousee myös tarve uudistaa paradigmaa. (Goode & Hatt 1952 7–12.)

Tutkimusmenetelmä

Tutkimusmenetelmän valinta

Tutkimusmenetelmällä tarkoitetaan tutkimusaineistojen hankkimisen ja analysoinnin tapoja ja normeja, esimerkiksi hypoteesien testaamista aineistosta valitun menetelmän avulla. Tutkimusmenetelmän valintaan vaikuttaa ennen kaikkea tutkimusongelma, tutkimuksen tavoitteet ja teoreettinen viitekehys. Lisäksi tutkimusote, tutkimuksen kohde, tutkimukselta vaadittava tarkkuus sekä käytettävissä oleva aika ja budjetti ohjaavat menetelmän valintaa. Oikean menetelmän valinta tulee tehdä tilannekohtaisesti sekä tutkimuksen tavoitteiden ja ongelmien mukaisesti. (Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1994, 15–16; Laaksovirta 1988, 29.) Menetelmä ei siis ole tutkimuksesta toiseen samanlaisena toistettava reseptikirja tai työkalupakki, vaan se muuntuu ja kehittyy aina tutkimuksen erityispiirteiden mukaan.

Tutkimusmenetelmän luonne

Tutkimusmenetelmä on luonteeltaan joko määrällistä eli kvantitatiivista tai laadullista eli kvalitatiivista. Määrällisen tutkimus pyrkii paljastamaan säännönmukaisuuksia, kun taas laadullinen tutkimus pyrkii paljastamaan tosiasioita mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. (Hirsjärvi 1998, 161.) Parhaimmillaan nämä täydentävät toisiaan. Tutkimusmenetelmä antaa tavan ymmärtää ja jäsentää tutkimuksen kohdetta. Se edellyttää tutkijalta kykyä tulkita omaa aineistoaan määrättyjen ehtojen valossa. Tutkimusmenetelmä perustuu metodologiaan, joka puolestaan on tutkimuksen strategian problematisointia.

Tutkimussuunnitelman laatiminen

Kun kyseessä on tutkimus, johon haetaan ulkopuolista rahoitusta, niin tutkimussuunnitelmaa laadittaessa on tutustuttava tarkkaan hakuilmoitukseen ja sen taustamateriaaleihin sekä hakuehtoihin. Erityisesti on tutustuttava käytettyihin käsitteisiin ja niiden merkityksiin. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota kyseisen rahoittajan aikaisempiin rahoituspäätöksiin, muun muassa rahoitettuihin kokonaissummiin. (Hirsjärvi 1998, 173–175.)

Tutkimussuunnitelman sisältö

• Otsikko. Otsikon sanavalinnat on pohdittava tarkkaan, jotta se antaisi tutkimuksesta oikean ja informatiivisen kuvan.
  Viitekehys. Selitetään lyhyesti tutkimuksen taustateoriat, joista selviää mitä aihetta tutkimus käsittelee ja miksi sitä tutkitaan sekä mitä aiheesta tiedetään aiemmin.
• Tutkimuksen tarkoitus. Ilmaistaan tutkimuksen tarkoitus ja osaongelmat vielä erikseen ja mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti.
• Aineisto ja analyysi. Kerrotaan käytettävät tutkimusmenetelmät, joista selvää millaista aineistoa käytetään tutkimuksessa, miten sitä hankitaan, kuinka paljon hankitaan ja miten aineistoa analysoidaan.
• Aikataulu. Tutkimuksesta kulusta tehdään aikataulu ja se esitetään mieluiten graafisesti.
• Kustannusarvio. Ilmoitetaan mistä tutkimuksen kulut muodostuvat ja paljonko ne ovat yhteensä.
• Lähteet. Ilmoitetaan tutkimuksen päälähteet.
  (Hirsjärvi 1998, 172–173.)

Työn alussa huomattavaa

On vältettävä abstraktien sanojen epätarkkaa käyttöä (esim. “vapaus”, “demokratia”, “kestävä kehitys” jne.). Lukijan on saatava käsitys mitä asioilla todella tarkoitetaan.

Kaikki käytettävät käsitteet ja termit on määriteltävä heti varsinaisen tutkimuksen alussa. Logiikan perussäännöt ja argumentaatio on muistettava ja kaikki esitettävät väittämät on perusteltava. Lähteet ja lähdeviitteiden merkattava oikein alusta alkaen, sillä myöhemmin niiden korjaileminen on vaikeaa ja työlästä.

Tutkimuksen tiedonintressit

Tekninen eli instrumentaalinen tiedonintressi

Tekninen tiedonintressi hakee sellaista tietoa, että sen avulla voidaan selittää tutkimuskohdetta ja tarkkailla sen käyttäytymistä tämän luonnollisessa ympäristössä. Tavoitteena on tutkimuksen tekninen toteuttaminen tieteen periaatteita noudattaen. Siihen liittyy empiiriset ja kokeelliset tiedonhankinta- ja analyysimenetelmät; erilaiset mittausmenetelmät, havainnointimenetelmät, laboratoriotekniikat, tilastolliset menetelmät yms. Teknisen tiedonintressin avulla haetaan vastausta seuraaviin kysymyksiin:

• Mikä on tulevaisuutta koskeva kysymys/ilmiö/ongelma tässä asiassa?
• Kuinka voimme ratkaista sen?

Tähän tiedonintressiin liittyvät arvot ovat objektiivisuus sekä arvoneutraalius. (Kyrö 2001.)

Kriittinen eli emansipatorinen tiedonintressi

Kriittinen tiedonintressi keskittyy tutkittavan ilmiön subjektiivisen havainnoinnin taustalla oleviin tekijöihin (esim. valtasuhteet, politiikka & menettelytapa-valinnat, arvostukset, sosiaaliset tarpeet, intressit, odotukset jne.). Tämä tiedonintressi tulee esiin muutoksen tarkastelussa. Menetelminä käytetään muun muassa toimintatutkimusta, CLA:ta (Causal Layered Analysis), tulevaisuusverstaita (joskus). Kriittisen tiedonintressin avulla haetaan vastausta kysymykseen:

• Kuinka voimme vapautua tulevaisuutta koskevista, sisäänrakennetuista ja usein tiedostamattomista ennakkokäsityksistämme ja uskomuksistamme voidaksemme laajentaa aidosti vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kirjoa?

Tiedonintressiin liittyvät arvot ovat vapautuminen sovinnaisesta ja jäykästä perinteisestä ajattelusta uusien näkökulmien, merkitysten, kätkettyjen sosiaalisten suhteiden ym. paljastamiseksi. (Kyrö 2001.)

Praktinen eli tulkitseva eli hermeneuttinen tiedonintressi

Praktisen tiedonintressin tarkoituksena on saavuttaa inhimillisestä näkökulmasta ymmärrettävä näkemys tutkittavasta ilmiöstä. Siihen liittyvät tulkitsevat tiedonkeruun ja analyysin menetelmät, esim. diskurssianalyysi jne. Niiden avulla selvitetään esimerkiksi ilmiön merkitystä, toimijan valintojen ja käyttäytymisen syitä, odotuksia, arvoja tai preferenssejä. Praktista tiedonintressiä käytetään kehittämään arvoanalyysiä, joka perustuu ilmiön taustalla oleviin tulkintoihin. Arvoina toimivat moniarvoisuus sekä tulkintojen tasavertaisuus. Tämän tiedonintressin avulla haetaan vastausta kysymyksiin:

• Kuinka voimme saavuttaa yhteisen näkemyksen tutkittavasta tulevaisuutta koskevasta asiasta tai ilmiöstä?
• Millaisia erilaisia tulkintoja asiasta/ilmiöstä on? (Kyrö 2001.)

Intuitio ja luova ajattelu

Intuitio perustuu tutkijan omiin subjektiivisiin tunteisiin, kokemukseen, kulttuuriin, kieleen ja toteuttamistapoihin. Kaiken tieteellisen työn taustalla oleva motiivi on intuitiivinen ja luova luonteeltaan ja sen vuoksi ne ovat tärkeitä tekijöitä kaikissa muissa tiedonintresseissä. Intuition avulla haetaan vastausta seuraavaan kysymykseen

• Kuinka voimme käyttää luovuuttamme rohkealla tavalla vaihtoehtoisten mahdollisuuksien ymmärtämiseksi, avaamiseksi ja kuvailemiseksi? (Kyrö 2001.)

Tutkimuksenteon relevanssi

Tieteellisessä tutkimuksessa on otettava myös huomioon, että onko tutkimuksella tai tutkimuskysymyksellä merkitystä tutkimusympäristöä ajatellen. On kiinnitettävä huomiota siihen, että onko tutkimukseen tarvetta, miten tuloksia hyödynnetään ja miten tutkimus kohdentuu oikeisiin kysymyksiin

Tutkimuksen tulevaisuusvaikutukset

Tutkijan on pohdittava, että mitä tapahtuu, jos tämä tutkimus tehdään tai mitä tapahtuu, jos tätä tutkimusta ei tehtäisi?

Valtakysymykset

Tutkijan on myös mietittävä sitä, että kenen etuja tutkimus palvelee ja kenen etuja tutkija haluaisi sen palvelevan?

Tulevaisuudentutkimisen haasteet

• Erityisesti tulevaisuudentutkimukseen liittyy seuraavat haasteet.
• On tiedostettava, että eletään keskellä muutosta, jolla on suuri merkitys itselle, lähimmäisille, ympäristölle ja ihmisille yleensä.
• On ymmärrettävä, että tulevaisuuteen ja muutokseen voidaan vaikuttaa ja on nähtävä vaikuttamisen keinoja omassa elämässä, ympäristössä ja globaalililla tasolla.
• On löydettävä tulevaisuus nykyhetkestä vaihtoehtoina, hyvinä ja huonoina, joiden välillä me kaikki omalla toiminnallamme ja päätöksillämme teemme jatkuvasti valintoja.
• On etsittävä asioiden, tapahtumien ja päätösten keskinäisiä suhteita ja riippuvuuksia.
• On ymmärrettävä syy-seuraussuhteita ja etsittävä perspektiiviä tapahtumille.
• On esitettävä ja perusteltava omia näkökantoja tulevaisuuden vaihtoehtoja koskevissa asioissa ja valintatilanteissa.
• On koettava kommunikaation ja yhteisen ymmärryksen saavuttaminen positiivisena ja luovana tapahtumana.
• On ymmärrettävä kulttuurien välistä dialogia, vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä.
• On hankittava ja voimistettava elämänuskoa, itsetuntemusta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.
• On nähtävä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien, haaveiden, unelmien ja utopioiden merkitys omassa elämässä ja laajemminkin.
• On käytettävä mielikuvia ja erilaisia menetelmiä tulevaisuuksien ja skenaarioiden hahmottamiseksi.

Arvot tulevaisuudentutkimuksessa

Usein ajatellaan, että tulevaisuudentutkimus sinänsä ei ole puhtaasti arvoneutraalia vaan arvoajattelu kuuluu luonnollisena osana tulevaisuuden suuntaviivojen pohdiskeluun. Koska ihmiselle on tarpeen kyky elää muuttuvassa maailmassa, hallita elämäänsä ja ymmärtää toimintojensa ja valintojensa seurauksia, hän myös joutuu pohtimaan tulevaisuuteen liittyviä arvoja.

Eettinen pohdiskelu

Käsitys tulevaisuudesta ohjaa tämän hetken päätöksentekoa ja valintoja. Murroksen ja globalisoitumisen myötä päätöksenteko kuitenkin vaikeutuu. Eettinen pohdiskelu tulevaisuudentutkijan työssä on tärkeää, koska

• asioilla ja tapahtumilla on yhä enemmän yllättäviä vaikutuksia toinen toisiinsa ja
• tiedon kulun nopeutuessa, sen määrän lisääntyessä ja välityksen reaaliaikaistuessa käsitys todellisuudesta sirpaloituu ja pyrkimys lyhytjännitteisen hyvän olon tavoitteluun kasvaa.

Eettisessä pohdiskelussa on otettava huomioon:

• Millainen on kaikille hyvä tulevaisuus?
• Kenen arvot ohjaavat päätöksentekoa?
• Ideaalit, joita ovat rehellisyys, avoimuus, aitous, luovuus sekä uskollisuus omaa perusolemustaan kohtaan.

Ideaalien toteutuminen uskotaan liian helposti itsestään selväksi ilman että yksilön yläpuolella tunnistettaisiin tai edes hyväksyttäisiin mitään auktoriteettia (uskonnollista, poliittista, historiallista, kulttuurista tms.). Keskustelun painopiste siirtyy siitä millaisen haluaisimme tulevaisuuden olevan ja millaisia haluaisimme itse olevamme siihen, mitkä ovat yksilön oikeudet toteuttaa itseään.

Tästä johtuu subjektiivisuuden, arvorelativismin, antroposentrismin, hedonismin, narsismin ja toisten manipuloimisen vaarat.

Olemassaolon perustarpeet ovat jäsentyminen, liittyminen ja tekeminen. Näiden toteuttamista hankaloittavat muun muassa:

• vaikutusmahdollisuuksien puute, suora toiminta, rasismi, suvaitsemattomuus, ääriliikkeet, uususkonnot, narsismi ja elämysaddiktit;
• muu uusarvottaminen edustuksellisen demokratian vaikutuskanavien kustannuksella;
• globaalit ongelmat vs. paikallinen/alueellinen tekeminen;
• vastuutietoisuuden uudet ulottuvuudet alueellisesti ja ajassa eteenpäin;
• etniset vähemmistöt, naiset, vammaiset, vanhukset ym;
• suorat ja osallistuvat päätöksentekomallit kuten teledemokratia haasteena yksilölliseen vastuuseen kasvattaminen.

Tulevaisuutta koskevien kysymysten evaluointi

1. Merkityksellisyys: Todella tarkoituksenmukainen tulevaisuutta koskeva väittämä/ skenaario/ ennuste kohdistuu suoraan ongelmakohtaan tai tutkimuskysymykseen.
2. Vastuullisuus: Ajallinen tai paikallinen etäisyys tulevaisuutta pohdittaessa ei poista tulevaisuudentutkijan vastuuta tulevaisuutta koskevan väittämän/ skenaarion/ ennusteen laadusta, sillä nyt tehtävillä päätöksillä on vaikutuksia tulevien sukupolvien elämään ja täällä tehtävillä päätöksillä voi olla vaikutusta globaalilla tasolla.
3. Ratkaistavuus: Tulevaisuutta koskevan väittämän/ skenaarion/ ennusteen on annettava vastaus mielekkääseen tulevaisuutta koskevaan kysymykseen, toisin sanoen kysymyksen on itsessään oltava ratkaistavissa.
4. Uskottavuus: Jotta tulevaisuutta koskeva väittämä/ skenaario/ ennuste olisi uskottava, sillä täytyy olla selkeä ja jäljitettävissä oleva yhteys nykyhetkeen (muuten se on science fictionia).

Päätöksenteko ja arvot

Yhteiskunnan arvot heijastuvat niin organisaatioiden kuin yksittäisten ihmistenkin arvoissa. Yhteiskunta toimii ja tekee päätöksiään yhteisesti jaettujen ja hyväksyttyjen arvojen ja tulevaisuudenkuvien ohjaamina. Yhteiskunnassa menestyminen näkyy aineellisen hyvinvoinnin tasa-arvoisena lisääntymisenä. Tulevaisuudessa organisaatiota, yritystä ja sen brandien arvoa mitataan organisaation/yrityksen johdon kyvyllä nähdä yhteiskuntavastuuseen liittyvät suorat ja välilliset vaikutukset sekä kyvyllä hallita niitä.

Tulevaisuudentutkijan eettiset velvoitteet Bellin mukaan:

• Parantaa ihmiskunnan hyvinvointia ja pitää huolta maapallon elämää ylläpitävästä kapasiteetista.
  Puhua tulevien sukupolvien vapauden ja hyvinvoinnin puolesta.
• Etsiä totuutta ja pyrkiä siihen niin opettajana, tutkijana, ammatinharjoittajana kuin aktivistina.
• Tulevaisuutta koskevien ideoiden ja ajatusten empiirinen ja looginen testattavuus mahdollisimman pitkälle; rehellinen raportointi.
• Pyrkiä tutkimuksen vapauteen ja avoimuuteen, saattaa tutkimuksen tulokset vapaasti muille tiedoksi ja käyttöön ja kohdella kaikkia tasapuolisesti ja kunnioituksella.

Eettiseksi ongelmaksi voi muodostua asiakkaan arvojen ja päämäärien omaksumisen dilemma: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat – vai laulatko? Tällöin on mietittävä, kumpi on tärkeämpää uskollisuus ja luotettavuus asiakasta kohtaan vai yleinen hyvä. Myös rehellisyys ja vastuu on huomioitava, kun asiakkaalle negatiivisia tuloksia ja asioita tuodaan esille asiakkaalle tai suurelle yleisölle. Hyvin tehty työ onkin vaihtoehtojen etsimistä ja niiden esiin tuomista.

Tutkimuksen teon sudenkuoppia

Tutkijan on ennen kaikkea uskottava itseensä ja omaan osaamiseensa, jotta tutkimuksen teko olisi mielekästä. Jos tutkija osaaminen ja usko omaan osaamiseen ovat suurempaa kuin muilla tutkimuksen aiheeseen, on tutkijan varottava, ettei hän syyllisty epärehellisyyteen huiputtamalla muita tutkimuksensa tuloksissa.

Tutkijan on lisäksi uskottava omiin voimiinsa ja siihen, että jaksaa koko prosessin loppuun. Tällöin tutkijan on myös uskottava siihen, että prosessilla on loppu. Jos tutkimus on huonosti suunniteltu voi tutkijan vallata epätoivo, ettei saa asiaansa ollenkaan sanottua sovituissa puitteissa.

Tutkijan lähimmäisille voi myös aiheutua painetta, jos tutkimuksenteon intensiivisyys rajoittaa tutkijan perhe-elämää. Tutkijan onkin otettava huomioon jaksaako puoliso tai perhe ja riittääkö hänen aikansa lapsille.
Työryhmän ja johtoryhmän tuki on myös tärkeää. Vaikeaksi tutkimuksen teko tulee silloin, jos tutkijalle esitetään epätarkkoja tai ristiriitaisia vaatimuksia, jolloin tutkija ei välttämättä tiedä kenen toiveita pitäisi noudattaa.

Työn loppuvaiheessa voi ilmetä uusia ongelmia tai vaikeuksia, joita ei tutkija tullut otettua huomioon aloittaessaan tehdä tutkimusta. Tutkijan kannattaisikin perehtyä projektinhallintaoppaisiin, jotta osaisi varautua kaikkeen eteen tulevaan mahdollisimman hyvin. Loppuvaiheeseen liittyy tutkimuksen kommentointi, jolloin on otettava huomioon kommentoijien pätevyys tai asema hierarkiassa. Myös sopimusasiat voivat nousta yllätyksenä esille tutkimuksen valmistuttua, joten onkin erityisen tärkeää tehdä kunnollinen ja yksityiskohtainen sopimus ja/tai tutkimussuunnitelma alusta pitäen. Tutkimusta esitettäessä tarvitaan myös argumentointikykyä.

Tutkimusyhteisö

Tutkimusyhteisöön kuuluu tutkijayhteisöt kotimaassa ja ulkomailla, tieteelliset seurat ja kansalaisjärjestöt; tieteenalan tärkeimmät julkaisut ja aikakauslehdet, seminaarit ja konferenssit, tärkeimmät keskustelualueet netissä sekä opiskelijavaihto.

Rahoittajat

Tutkimuksenteko edellyttää rahoituksen saamista työlle, joten vaaditaan myös suhde rahoittajiin. Niitä ovat eri säätiöt, Akatemia, Sitra, Tekes, ministeriö ja yksityiset rahoittajat.

Julkisuus

Tutkijan on myös yleensä jossain vaiheessa päätettävä millaisen suhteen haluaa julkisuuteen. Tutkijan pitää miettiä haluaako julkisuutta ja miten se vaikuttaisi hänen asiantuntijuuteen.  Pelkona voi olla, että tutkija menettäisi uskottavuutta suostumalla asiantuntijaksi. Tutkijan pitää ottaa huomioon myös se, miten julkisuus vaikuttaa omaan tulevaan (tutkijan)uraan ja tutkimusalan uskottavuuteen.

Suhde yrityksiin ja yrittämiseen

On ylläpidettävä myös hyviä suhteita yrityksiin, koska nämä voivat toimia tutkimusten tilaajina ja rahoittajina. Lisäksi niiden avulla voidaan edistää sitä, ettei akateeminen tutkimus ole vain tutkijoiden tieteen tekemistä tieteen vuoksi. Vaikka perustutkimuksen tekeminen on aina tarpeellista. Yritysosaaminen ja yrityshenkisyys ovat myös tärkeitä nykyisessä akateemisessa tutkijamaailmassa, jotta osattaisiin hyödyntää kaikki voimavarat mahdollisimman hyvin. Joillakin voi olla yrittäjähenkisyyttä niin paljon, että on halua ryhtyä oman alan asiantuntijayrittäjäksi. Tämä edellyttää riskienotto- ja hallintakykyä, mutta se myös luo taloudellisia mahdollisuuksia. Myös yritysten lisäksi myös akateemisen yhteisön on tärkeää suorittaa benchmarkingia, jotta pystyttäisiin parantamaan asemaa omalla asiantuntijuusalalla.

Lähteet:

Alkula, Tapani – Pönttönen, Seppo – Ylöstalo, Pekka (1994) Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. WSOY: Juva.

Bell, W. 1997 Foundations of Futures Studies. Human Science for a New Era. Volume I: History, Purposes, Knowledge. Transaction Publishers, New Brunswick and London.

Goode, William J. – Hatt, Paul K. (1952) Methods in Social Research. McGraw-Hill Book Company, Inc: New York.

Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara. Paula (1998) Tutki ja kirjoita. Tammi: Helsinki.

Kyrö, Paula (2001) Tiedonintressit, <www.metodix.fi>, haettu 30.5. 2001.

Laaksovirta, Tuula H (1988) Tutkimuksen lukeminen ja tekeminen. Hakapaino Oy: Helsinki.

Soininen, Marjaana (1995) Tieteellisen tutkimuksen perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 43/1995. Turku.