Anita Rubin

Kuten muiltakin tieteenaloilta, myös tulevaisuudentutkimukselta edellytetään, että se täyttää tieteelliselle tutkimukselle asetettavat vaatimukset. Tämä vaatimus kuitenkin nostaa esille tulevaisuudentutkimuksen perusongelman: Koska tulevaisuus ei ole konkreettisesti läsnä aistein tutkittavaksi eikä siis siten täytä tieteellisessä tutkimuksessa tutkimuskohteelta vaadittavaa olemassaolon edellytystä, tulevaisuutta tutkittaessa on joihinkin tieteen perusedellytyksiin suhtauduttava uudella tavalla.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta tulevaisuutta ei pitäisi nähdä vain pelkkänä erityisen tiedon alueena tai metodina tai tekniikkana, joka voidaan oppia kirjoista. Masini (1993, 3) on huomannut, että tulevaisuudentutkimus voidaan ymmärtää erityisenä tapana ajatella ja tapana rakentaa ajatusmaailmaamme. Samalla se on tapa ymmärtää elämä jokapäiväisten toimiemme, päätöstemme ja valintojemme tulosten seuraamuksina.

Kuvio 1. Tulevaisuudentutkimuksen paikka ja tehtävät yleisen tulevaisuutta koskevan ajattelun piirissä.

Kuvio 1 osoittaa, että tulevaisuudentutkimus tieteellisen tutkimuksen osana saa vaikutteita tutkimustuloksista ja tieteellisestä tiedosta, joka nykyhetkellä on käytettävissä, kansalaisten ja yhteiskunnan erilaisista tulevaisuutta koskevista odotuksista, toiveista ja peloista ja ilmassa liikkuvista heikoista signaaleista. Tulevaisuudentutkimus tieteellisenä näkökulmana auttaa järjestämään tätä informaatiota sen piirissä kehitettyjen teorioiden, metodien ja näkökulmien avulla. Yhteiskunnassa vallitseva yleinen tulevaisuusajattelu arkiajatteluna on myös riippuvaista yhteisistä sosiaalisesti jaetuista tulevaisuutta koskevista ajatuksista samoin kuin perinteisesti koetelluista tavoista ja käytännöistä, joiden avulla tulevaisuuteen on pyritty vaikuttamaan. Siksi myös tulevaisuudenkuvien tuntemus ja sen ymmärtäminen, millä tavalla tulevaisuudenkuvat vaikuttavat päätöksentekoon motivoivana tekijänä, on tulevaisuudentutkimuksen erityinen osa-alue.

Tulevaisuudentutkijan tehtävänä on pysyä tieteellisen tiedon kehityksessä ajan tasalla ja selvittää muilla tieteenaloilla saavutettuja tutkimustuloksia. Tämä tieteellinen tieto voi olla sekä esimerkiksi tilastollista, aikasarjoihin ja matemaattiseen mallintamiseen perustuvaa kvantitatiivista että vaikkapa yhteiskunnan, talouden, kulttuurin tai historian tutkimuksessa saatavaa kvalitatiivista tietoa.

Kuvio 2. Yhteiskuntatieteiden eri osa-alueiden integraatio tulevaisuudentutkimuksen tiedonalalla ja tulevaisuudentutkimuksen tieteidenvälinen luonne.

Tällä hetkellä luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden kesken on käynnissä prosessi, jossa tieteiden väliset raja-aidat hämärtyvät ja kaatuvat. Ei ole enää lainkaan itsestään selvää, että jokin tutkimusalue kuuluu yksinomaan jonkin määrätyn tieteenalan tai edes tieteen alueen piiriin. Tulevaisuudentutkimuksen monitieteinen ja poikkitieteellinen luonne on hyvä esimerkki tällaisesta tieteiden välisestä integraatiosta, kuten kuvio 2 osoittaa. Wallerstein (1996, 1998) kutsuukin tätä prosessia luonnollisten tieteiden sisällä tapahtuvaksi ”suureksi vallankumoukseksi”.

Esimerkkinä voidaan ajatella, että kun yritetään tutkia ihmisen käyttäytymistä ja ymmärtää sen pohjalta hänen valintojaan nyky-yhteiskunnassa, on äärimmäisen vaikeaa erottaa, mikä käyttäytymisen osa on sosiaalista, mikä taas taloudellista, poliittista tai henkilöhistoriaan liittyvää psykologista. Sen sijaan ymmärretään, että persoonallisuus, identiteetti ja käyttäytyminen muodostuvat näiden kaikkien osa-alueiden – ja monien muiden – yhteisvaikutuksesta. Tästä syystä holistiset lähestymistavat kuten tulevaisuudentutkimus voivatkin tarjota hedelmällisempiä työkaluja ja malleja nykyisen kompleksisen todellisuuden tutkimiseen kuin perinteisemmät tiedonalat. Tulevaisuudentutkimus onkin erityisen tiedon alue – ei siis tieteenala vaan pikemmin tiedonala – joka vaatii perehtymistä myös muiden tieteenalojen viimeisimpiin tutkimustuloksiin ja menetelmiin.

> Tulevaisuudentutkimus päätöksentekoa avustavien tieteiden kentässä