Anita Rubin

Utopian vastakohta on dystopia. Tätä käsitettä käytetään harvemmin arkikielessä, mutta kirjallisuudessa ja yhteiskuntatieteissä, ja tulevaisuusajattelussa erityisesti sillä on selkeä merkitys. Dystopia on jossain kuvitteellisessa ajassa – tulevaisuudentutkimuksessa siis vielä toteutumattomassa mahdollisessa tulevaisuudessa – sijaitseva kuvitteellinen paikka, jossa asiantila on huonommin kuin nykyisyydessä tai siinä ajassa ja paikassa, johon sitä verrataan (Bell 1996, 30–31; 1997b, 8).

Dystopia-ajattelussa nykyhetkessä sijaitsee tällä hetkellä vallitsevien huonojen asiantilojen jatkumo ja siirtäjä ja sillä tavalla sen avulla myös ilmaistaan suoraa tai välillistä kritiikkiä nykytilaa tai nyt suunnitteilla olevia päätöksiä kohtaan. Siinä missä utopialla on ihanteellinen kaiku, dystopiaan ei kukaan haluaisi suin surminkaan joutua.

Tulevaisuusajattelussa näkemykset voivat olla utooppisia tai dystooppisia ja yllätyksellisiä tai yllätyksettömiä. Yllätykselliset näkemykset tuovat esiin uusia mahdollisuuksia ja yllätyksettömät näkemykset jatkavat nykyhetken ongelmattomia piirteitä tulevaisuuteen.

> Utopia-ajattelun kirjalliset juuret