Elämysyhteisöt ja elämysyhteiskunta

Anita Rubin

Uusheimot

Teollisuusyhteiskunnalle tyypillinen massakulttuuri on nopeasti hajoamassa ja sosiaalinen elämä muodostuu yhä useammin irrallisten ja sirpaleisten, kulutusyhteiskunnalle tyypillisten erityisryhmien ympärille. Kirjassaan The Time of the Tribes Maffessoli (1996) esittää, että tästä seurauksena muodostuu sosiaalisia mikroryhmiä, uusheimoja, jotka usein kehittyvät kommunikaatioteknologian mahdollistaman itse määritellyn eettisen koodiston ympärille. Nämä mikroryhmät ovat keskenään vuorovaikutuksessa, vaikka eivät toimi samassa tila- tai aikakontekstissa. (Maffesoli 1996, 139).

Hän kutsuu tällaisia mikroryhmiä heimoiksi ja väittää, että elämme nyt yhä voimakkaammin heimoaikaa. Esipuheessaan Rob Schields (1996) kuvailee Maffessolin postmodernit ”uusheimot” väliaikaisina, helposti muuntuvina ja liukenevina pieninä joukkoina, massayhteiskunnan jäänteinä, joita yhdistää samanlainen elämäntapa ja maku. Heimojen päätehtävä on ottaa yhteiset, kollektiiviset tunteemme käyttöön päätöksenteossa ja valinnoissa, ja siten luodaan vähitellen kokonaan uudenlaisia sosiaalisen kollektiivisuuden muotoja. Sen vuoksi jaetut tunteet, heimosolidaarisuus, yhteiset vaikutelmat ja elämykset ja lohdulliset rituaalit muodostuvat yhä voimakkaammin sosiaalisen kokemuksemme perustaksi.

Emotionaalinen yhteisöllistyminen

Maffessoli (1996, 145–147) kuvailee uusheimoja käsitteellä ”polycentric nebulae”, joka voidaan ymmärtää eräänlaisina keskenään yhteydessä olevina, mutta toisistaan riippumattomina ihmisten keskittyminä ja erilaisten päällekkäisten ja limittäisten verkostojen muodostamina uusina verkostoina. Tällä tavalla uusheimoistuminen vähitellen johtaa kohti uudenlaista universaalia yhteisöllistymistä.

Uusheimot painottuvat sen ympärille, mikä ymmärretään emotionaalisesti yhteiseksi. Ne eivät noudata rationaalisten modernin yhteiskunnan yhteisöjen normeja ja malleja, vaan ne ovat pikemminkin elämys- ja tunneyhteisöjä, jotka ovat syntyneet massayhteiskunnan kapinasta. Siten ne ovat tietoisesti epärationaalisia ja joustavia, jatkuvasti muuttuvia, hajoavia ja yhä uudelleen järjestäytyviä, eikä niitä voida ohjata tai niiden rakenteita säädellä säännöillä tai laeilla. (Maffessoli 1996, 18). Uusyhteisöjä ohjaa ”puissance”, elinvoima, joka on modernin yhteiskunnan vallan vastavoima (Maffessoli 1996, 21).

Maffessolin käsite tunnepohjainen yhteisö (emotional community) voitaisiin ehkä kääntää suomalaisessa kielenkäytössä tutummalla käsitteellä elämysyhteiskunta. Elämysyhteiskunta on epävakaa, avoin ja joka sen vuoksi tekee siitä anomisen vakiintuneeseen moraaliseen järjestykseen verrattuna. Siitä huolimatta tunnepohjaiseen yhteisöön suhtaudutaan yksimielisyydellä. Emotionaalisessa yhteisössä yhteiskunnallisuus korvautuu sosiaalisuudella ja kollektiivinen subjekti katoaa, kun tunnepohjaiset reaktiotavat ja toimintamallit liikkuvat edestakaisin ja hakevat tukea pysyvyyden ja häilyvyyden välisessä todellisuudessa.

> Todellisuuden tulkinta muuttuvassa ajassa

 

Mainokset