Tulevaisuudesta tietämisen ongelma

Anita Rubin

Johdanto

Tulevaisuusajattelu  sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen muutoksen työkaluna, tulevaisuustietoisuus suhtautumistapana murrosyhteiskunnassa ja varsinainen tulevaisuudentutkimus näiden asioiden tieteellisenä lähestymistapana ovat kasvattaneet merkitystään yhteiskunnallisessa toiminnassa viime vuosina. Kaikki inhimillinen päätöksenteko on enemmän tai vähemmän tulevaisuuteen suuntautunutta, olipa päättäjä tästä tietoinen tai ei. Nyt tehtävät päätökset ja valinnat vaikuttavat tulevaisuuden laatuun, siis siihen, millaisena tulevaisuus toteutuu. Samaten päättäjällä on mielessään jonkinlainen käsitys – tulevaisuudenkuva – siitä, millaista tulevaisuutta hän valinnoillaan tavoittelee tai pyrkii väistämään (Rubin 2000). Masini (1993, 2-3) määrittelee tulevaisuusajattelun tarpeeksi sekä saada selvyyttä siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu että löytää perusteet tällä hetkellä tehtäville valinnoille.

Kaikki tieteellinen tieto, kuten muutkin uskomusjärjestelmät, on tulevaisuusorientoitunutta (Niiniluoto 1998, 8; 1999, 6-7). Vaikka ihmisen mahdolliset erityisesti teknologista tai yhteiskunnallista kehitystä koskevien ennusteiden tekemiseen ovat rajalliset – ja esimerkiksi Popperin mukaan mahdottomat – pystymme kuitenkin tekemään oikeansuuntaisia otaksumia toisaalta historiallisen kehityksen perusteella ja toisaalta sen perusteella, mitä tarpeita ja odotuksia yhteiskunnassa, taloudessa, kulttuurissa ja yksittäisillä kansalaisilla on. Masini (1993, 2-3) sanoo, että samalla kun tulevaisuudentutkimus vastaa tarpeeseen tietää tulevaisuudesta, se myös perustuu niihin valintoihin joita jokainen ihminen ja yhteiskunta joutuvat nykyhetkessä tekemään. Esimerkiksi englanninkielessä vastaavia käsitteitä  ”futures studies” ja ”futures research” käytetään useimmiten monikollisina, koska ne perustuvat ajatukseen, että tulevaisuus koostuu monista vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, joista valinnat tehdään. Sen vuoksi Masinin mielestä myös tulevaisuudentutkimus voidaankin nähdä tapana jäsentää elämää, valintoja ja päätöksiä.

Tulevaisuusajattelu

Tulevaisuusajattelu vaikuttaa tapaamme kommunikoida oman itsemme ja samalla maailman, yhteiskunnan ja ympäristön kanssa. Tämä on erityisen tärkeää lapsille ja nuorille, jotka elävät yhä nopeammin muuttuvassa ja verkostoituvassa maailmassa. Tulevaisuusajattelussa mitkään uudet ajatukset tai ideat eivät ole sellaisenaan liian ihmeellisiä tai mahdottomia. Kenelläkään ei ole yksinoikeutta tulevaisuuteen. Mielikuvitus, luovuus ja ideointikyky ovat näkemyksellisen tulevaisuusajattelun edellytyksiä. Tärkeää kuitenkin on, että tulevaisuuden tekijöitä ohjataan olemaan loogisia ja järjestelmällisiä – hurjimpaankin tulevaisuudennäkemykseen pitäisi kyetä osoittamaan looginen ja mahdollinen polku, jota seuraamalla tämä mahdollisuus voi tulla todellisuudeksi.

Tulevaisuustietoisuus

Tulevaisuustietoisuus puolestaan voidaan ymmärtää samalla kertaa aktiiviseksi ja toimintaan ohjaavaksi näkökulmaksi nykyisyyteen ja menneisyyteen, ajattelumme rakentamisen keinoksi ja erityiseksi pyrkimykseksi muodostaa käsitys asioiden ja päivittäisten toimiemme merkityksistä. Kaikki sosiaalinen innovaatio edellyttää tietoista käsitystä siitä, millainen tulevaisuus on toivottavaa ja millä tavalla sitä voidaan edistää. Tällainen tulevaisuustietoisuus muodostuu sen ymmärtämisestä, millä tavalla päätöksemme vaikuttavat toteutuvaan todellisuuteen. Se on siten arvorationaalista tietoisuutta ja tulevaisuustietoisuus edellyttää tekemistä, sitä, että osallistumme arjessa tulevaisuutta luoviin prosesseihin aktiivisesti niin tutkimalla, keskustelemalla, ottamalla kantaa ja konkreettisesti tekemällä.

Tulevaisuustietoisuus ei kuitenkaan tarkoita mitään tiettyä oppia, selkeää menetelmää tai tekniikkaa, joka voitaisiin oppia kirjoista. Tulevaisuustietoisuus kasvaa siitä, että tarkastelemme nykyisyyttä ympärillämme ja pyrimme ymmärtämään sitä mahdollisimman hyvin. Nykyhetkellä todellisuutta olevien asioiden, päätösten, tapahtumien jne. historian ja keskinäisten vaikutusten tuntemus on tulevaisuuden ymmärtämisen edellytys: Jotta voisimme ymmärtää tulevaa ja saada ympärillämme tapahtuviin asioihin ja tapahtumiin merkityksen, on tärkeää ymmärtää myös nykyhetkeä ja mennyttä – sitä miksi olemme tulleet juuri tähän todellisuuteen ja tilanteeseen.  (Bjerstedt 1992)

> Mielikuvat ja todellisuus

 

Mainokset