Anita Rubin

Sattuma: Asia, tapahtuma tai kehityskulku, jolle ei ole tieteellistä syytä tai selitystä. ”Evoluutio” ja ”kaaos” sisältävät sattumaa, jonka ajankohtaa tai määrää ei ole mahdollista ennakoida tai mitata.

Satunnaisuus: Tapahtuman tai ilmiön sellainen ominaisuus, joka sisältää ”riskin” ja joka tekee tapahtumasta tai ilmiöstä luonteeltaan sellaisen, että ei voida tietää etukäteen, millaisen muodon se ottaa, kun se tulevaisuudessa tapahtuu. Ilmiötä voidaan siis sanoa luonteeltaan satunnaiseksi, jos sillä voi olla useita erilaisia tiloja, arvoja ja/tai muotoja, joita on mahdotonta tai lähes mahdotonta määritellä ennalta tai ilmiön aikaisemmasta tilasta, arvosta ja/tai muodosta. Puhutaan myös subjektiivisesta todennäköisyydestä, joka on sellaisten ilmiöiden ominaisuus, jotka joko voivat ilmetä (todennäköisyys 1) tai olla ilmenemättä (todennäköisyys 0).

S-käyrä: Ilmiötä tai muuttujaa esittävä matemaattinen käyrä, joka ensin kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, hidastuu ja lopulta kasvaa vain vähän tai jopa pienenee.

Simulaatio: Matemaattisten ja/tai tietokoneella tehtyjen mallien käyttö todellisten prosessien tai ilmiöiden käyttäytymisen jäljittämiseen.

Skenaario: Ajallisesti peräkkäisten, loogisesti etenevien ja perusteltavissa olevien, mahdollisten tulevaisuudenkuvien sarja; tulevaisuudenkuvien avulla esitetty kertomus, joka voidaan ymmärtää tavoitteen saavuttamisen ehtojen tulevaisuuden toiminnalliseksi käsikirjoitukseksi. Skenaario sisältää kuvauksen toimijoista, toiminnoista sekä kuvauksen päätöksenteon ja seurausten tapahtumaketjusta. Tämä tapahtumaketju johtaa nykyhetkestä skenaariolle valittuun päättävään tulevaisuuskuvaan, joka voi olla ydinvisio, strateginen päämäärä tai opportunistinen tavoite.

Skenaariotyöskentely: Skenaarioiden laatimisen menetelmien joukko; sisältää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä ja niiden yhdistelmiä.

SSM: Muodostuu sanoista Soft Systems Methodology. Ks. ”Pehmeä systeemimetodologia”.

Stabiili: Vakaa, pysyvä, muuttumaton. Ks. vastakohta ”Labiili”.

STEEP-analyysi: Synonyymi ”PESTE-analyysille”.

Strategia (tulevaisuudenstrategia): Strategia rakennetaan visiosta käsin ja se muodostuu niistä konkreettisista asioista ja valinnoista, jotka vision määrittelemä tahtotila edellyttää toteutuakseen ja jotka missio määrittää yleisellä tasolla. Strategiatyöskentely on vision ja mission tuottamista konkreettiselle toiminnan tasolle ja siten se on toimintasuunnitelman laatimista ja noudattamista, toisiaan ajallisesti seuraavien vaadittavien tehtävien ja askelten määrittämistä ja suorittamista. Ks. ”Visio”, ”Missio”, ”Visionäärinen johtaminen”.

Strateginen foresight-ajattelu: Kyky luoda ja ylläpitää käyttökelpoisia tulevaisuuskuvia ja käyttää niistä nousevia oivalluksia ja ymmärtämystä organisaatiota hyödyttävällä tavalla. Ks. ”Foresight-ajattelu”.

Suljettu systeemi: Systeemi (esim. organisaatio tai olio), joka ei ole vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Termodynamiikan toisen lain mukaisesti suljettu systeemi siirtyy aina kohti osiensa täydellistä hajaantumista ja täydellistä epäjärjestystä. Ks. ”Avoin systeemi”, ”Systeemi”.

Survey-tekniikka: Kyselyhaastattelutekniikka.

Synteesi: Erillisten asiakokonaisuuksien, väitteiden tms. yhteenveto; sisältää usein myös johtopäätöksiä.

Systeemi: Järjestelmä, ryhmä asioita tai osia, jotka toimivat yhdessä kokonaisuutena jonkin päämäärän toteuttamiseksi. Myös määrätty joukko ideoita, teorioita ja toimintamalleja, joiden mukaan jokin toiminto saadaan suoritetuksi. Systeemi koostuu rajatusta määrästä erillisiä tekijöitä, jotka ovat usein myös määriteltävissä alasysteemeiksi. Jotta olio voidaan määritellä systeemiksi, siinä pitää olla vähintään kaksi keskenään tavalla tai toisella sidoksissa olevaa tekijää. Näiden tekijöiden tai alasysteemien välillä on jännitteitä ja toiminnallisia tai elimellisiä yhteyksiä, jotka erottavat ne ympäristöstä omaksi kokonaisuudekseen. Mitä korkeammalla hierarkiassa systeemi toimii, sitä abstraktimpi ja yleisluontoisempi se on. Systeemi on sellaisenaan jotain enemmän kuin osiensa tai alasysteemiensä summa. Tämä johtuu siitä, että sen luonteeseen kuuluu osien lisäksi myös prosesseja niiden välillä, kuten vuorovaikutusta, yhteisvaikutuksia, informaation ja energian siirtoa. Tämän vuoksi systeemiä kutsutaan ”emergenttiseksi”. Ks. myös ”Kompleksisuus”.

Systeemiajattelu: Tarkasteltava kohde ymmärretään ja kuvataan kokonaisuuksina, systeemeinä (järjestelminä), joille voidaan määritellä tunnistettavat rajat, tekijät ja toimijat ja niiden väliset vuorovaikutukset. Avoin systeemi on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja saa ja jakaa informaatiota ja energiaa sen kanssa. Suljettu systeemi on itseriittoinen. Systeemillä voi olla osasysteemeitä, se voi olla osa laajempaa kokonaissysteemiä ja systeemit voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Ks. ”Systeemianalyysi”, ”Systeemiteoria”.

Systeemianalyysi: Tieteenala, joka pyrkii tutkimaan ja analysoimaan ongelmia kokonaisuuksina usein matemaattisia malleja soveltamalla. Systeemiajattelu ja siitä kehitettyjen erityisten menetelmien kokonaisuus eli systeemimetodologia ovat keino ymmärtää havaittujen ilmiöiden ja tapahtumien kokonaisuuksia, ominaisuuksia ja niiden välisiä suhteita. Systeemianalyysin avulla voidaan tarkastella monimutkaisia dynaamisia prosesseja ilman, että jokainen prosessiin tavalla tai toisella vaikuttava toimija joudutaan määrittelemään, mallintamaan ja kuvaamaan matemaattisesti. Systeemianalyysillä hahmotetaan systeemin eri tekijöiden hierarkkista järjestymistä ja näin voidaan laajentaa ymmärrystä tarkastelun alla olevista ongelmaryppäistä. Systeemianalyysiä voidaan käyttää todellisten ongelmatilanteiden ratkaisun tukena. Ks. ”Systeemiteoria”, ”Systeemiajattelu”.

Systeemidynamiikka: 1. Yksinkertaistettu kuvaus todellisuudesta, malli tai abstraktio tietystä ilmiöstä. Koostuu monista syy- ja seurausvaikutusketjuista, joiden avulla mallin elementit kytkeytyvät toinen toisiinsa erilaisten palautesilmukoiden avulla. 2. Mallintamismenetelmiä, joilla tietokoneen avustuksella laaditaan epälineaarisia malleja monimutkaisista kokonaisuuksista, esim. ”Maailmanmallit”.

Systeemiteoria: Teoria järjestelmän eli systeemin elementtien välisistä sekä järjestelmien rakenteen ja toiminnan välisistä suhteista. Ks. ”Systeemiajattelu”, ”Systeemianalyysi”.

SWOT-analyysi: Menetelmä, jolla tarkastellaan jonkin järjestelmän, esimerkiksi organisaation tai yrityksen sisäisiä vahvuuksia ja heikkouksia sekä mahdollisuuksia ja uhkia.

Tavoite ja Päätös: Asiantilaa, jota toimija menestyäkseen tavoittelee ja jota hän siinä tarkoituksessa haluaa toiminnallaan edistää, säilyttää tai estää toteutumasta sanotaan tavoitteeksi. Tavoite on tulevaisuuden mahdollinen ja toivottu  tila ja sitä edustaa jokin haluttu  tulevaisuuskuva. Tavoitteellinen eli intentionaalinen toiminta on suunnattu johonkin tavoitteeksi tai päämääräksi sanottuun tulevaisuuden tilaan. Suuntaaminen merkitsee päätöksentekoa ja se voi olla luonteeltaan opportunistista, strategista tai visionääristä päätöksentekoa riippuen tavoitteesta ja siitä millaisia vapausasteita ja uusia voimavaroja toiminnassa on käytettävissä. Ks. myös ”Missio”, ”Visio”, ”Visionäärinen johtaminen”.

Teknologian arviointi (TA): Uusien tekniikoiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointimenetelmien kokonaisuus, jolla pyritään vastaamaan julkisen, teknologiaa koskevan päätöksenteon tarpeisiin ja tukemaan teknologiakeskustelua sekä ottamaan huomioon päätöksenteossa arvojen ja asenteiden kaltaiset, vaikeasti mitattavat asiat. Myös teknologiasta käytävän keskustelun foorumi. Ks. myös ”Tulevaisuusvaliokunta”.

Tieto: Hyvin perusteltu tosi uskomus jonkin asian tai ilmiön luonteesta. Ks. myös ”Informaatio”.

Toimintaympäristön muutosten tarkastelu (environmental scanning): Ilmiöiden muutosten tarkastelua ja ymmärtämistä tapahtumien, päätöksenteon ja valintojen aikaansaamien erilaisten tulevaisuusseuraamusten aikaansaamasta holistisesta näkökulmasta. Muutosten tarkastelua kutsutaan joskus myös ”monitoroinniksi” eli englanniksi ”environmental scanning”. Muutosvoimien jäljittäminen muodostaa yhden tärkeimmistä tulevaisuudentutkimuksen tutkimusprosessin työvaiheista. Usein tämä työskentelyvaihe liitetään systeemiajatteluun, mutta erityisen tärkeää se on skenaariotyöskentelyssä. Toimintaympäristön muutosten tarkastelu sisältää ”Trendien”, ”Megatrendien”, ”Heikkojen signaalien”, ”Villien korttien” ja ”Driving force” -ilmiöiden jäljittämisen, tunnistamisen ja analyysin. Toimintaympäristöllä tarkoitetaan siis toimijan eli aktorin sosiokulttuurista, poliittista, ekologista ja taloudellista näyttämöä tai kokonaisuutta, jossa toiminta tapahtuu.

TopTen-listaus (Top 10-menetelmä): Menetelmä tarkasteltavan kohteen, ilmiön tai ongelman tulevaisuuteen liittyvien kymmenen tärkeimmän osatekijän selville saamiseksi ja kuvailemiseksi. Voidaan myös käyttää Top 8 – tai Top 15 – listoja. TopTen-kuvaukset voivat olla määrällisiä ja/tai laadullisia. TopTen-listauksia voidaan käyttää esimerkiksi megatrendejä, heikkoja signaaleja tai yhteiskunnallisten rakenteiden ja osaamistarpeiden muutoksia analysoitaessa sekä klusterianalyyseissä.

Trendi: Suuntaus, kehityssuunta, muutoksen kaava. Pitkän ajanjakson kuluessa tapahtuva tarkasteltavan ilmiön yleinen kehityssuunta. Ks. ”Megatrendi”. Liittyy ”Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun”.

TUBARO: Ks. ”Tulevaisuusbarometri”.

Tulevaisuuden tekeminen: Ajattelutapa, jonka mukaan toteutuva tulevaisuus nähdään omien valintojen ja päätösten tuloksena. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota tavoitteisiin ja selvittää mahdollisten tulevaisuuksien kirjoa, jotta toteutuva tulevaisuus olisi mahdollisimman lähellä asetettuja tavoitteita. Ks. ”Proaktiivisuus”.

Tulevaisuudenkuva (tulevaisuuskuva): 1. Tulevaisuuden tilaa koskeva näkemys, mielen rakennelma, joka rakentuu nykyhetkeä ja mennyttä koskevasta ymmärryksestä, tiedoista ja tulkinnoista, havainnoista, uskomuksista, odotuksista, arvoista ja toiveista sekä peloista. Tulevaisuudenkuvat vaikuttavat päätöksiin ja valintoihin niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla sekä tietoisesti että tiedostamattomasti. Tulevaisuudenkuvien positiivisilla ja negatiivisilla arvostuksilla on merkitystä niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla motivoivana ja aktivoivana tekijänä kunkin hetkisessä päätöksenteossa ja valinnoissa. Vaikutus on dialektinen – vastakohtien kautta itseään vahvistava: samalla kun nyt tehtävät päätökset ja valinnat vaikuttavat toteutuvan tulevaisuuden laatuun, tulevaisuudenkuvien sävy vaikuttaa päätösten ja valintojen sisältöön. Tulevaisuudenkuvia, jotka edustavat sellaisia tulevaisuuden tiloja, jotka eivät ole mahdollisia todellisuudessa, sanotaan mahdottomiksi tulevaisuuksiksi ja tulevaisuuskuviksi. Mahdollisten tulevaisuudenkuvien joukosta jotkut edustavat jonkun toimijan arvioimana toivottavia ja haluttuja tulevaisuuksia ja näitä sanotaan halutuiksi tulevaisuudenkuviksi ja tulevaisuuksiksi. Joihinkin tulevaisuuskuviin voidaan liittää arvio, että niiden toteutumiseen on olemassa suuremmat mahdollisuudet kuin muiden. Tällaisia tulevaisuudenkuvia sanotaan todennäköisiksi tulevaisuuksiksi tai todennäköisiksi tulevaisuuskuviksi. Mahdollisten, todennäköisten, uskottavien ja haluttujen tulevaisuuksien käsitteillä on tärkeä sija tulevaisuudentutkimuksen peruskäsitteistössä. 2. Tulevaisuuskuva on myös ”FAR-menetelmässä” ja ”Tulevaisuustaulukkomenetelmässä” muuttujien avulla aikaansaatava kuvaus tarkasteltavan asian tai ilmiön jostain tulevaisuuden toteutumisvaihtoehdosta. Ks. myös ”Hiljainen tieto”.

Tulevaisuudentutkimus (tulevaisuuden tutkimus; tulevaisuustutkimus): Tulevaisuutta koskevan intuitiivisen tai muun tietämyksen keräämistä, kriittistä analysointia, luovaa syntetisointia ja systemaattista esittämistä. 1960-luvulla käyttöön otettu termi. Tulevaisuudentutkimuksen näkökulma määräytyy toimivasta subjektista (yksilö, yritys, virasto tai laitos, yhteisö, yhdyskunta, valtio, valtioryhmä, ihmiskunta tai elävä luonto), jonka kannalta tulevaisuutta tarkastellaan. Ks. teksti ”Tulevaisuudentutkimus tiedonalana”. Ks myös ”Futurologia”, ”Ennakointi”.

Tulevaisuusajattelu: Tulevaisuuteen suuntautunut, tulevaisuutta koskevista asioista ja ilmiöistä kiinnostunut tai huolestunut ajattelutapa. Perustuu tarpeeseen sekä saada selvyyttä siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu että löytää perusteet tällä hetkellä tehtäville valinnoille. Ks. ”Tulevaisuustietoisuus”, ”Tulevaisuuskasvatus”.

Tulevaisuusbarometri (TUBARO): Menetelmä, jonka avulla tarkastellaan asiantuntijoiden arvioita jonkin ilmiön tai instituution (esim. koulutus) kehityksestä, muutoksista ja niiden aiheuttamista tulevaisuusvaikutuksista ja ominaisuuksista. Materiaali kerätään asiantuntijapaneelien (esim. ”Delfoi-tekniikka”) avulla ja analysoidaan esim. ”Ristivaikutusanalyysien” avulla. Tulevaisuusbarometri tuottaa tausta-aineistoa  teema-alueesta käytävään keskusteluun ja sitä koskevan päätöksenteon tueksi. Eri aikoina laadittujen, samaa aihetta käsittelevien TUBARO:jen avulla voidaan kerätä ja tutkia ”Heikkoja signaaleja”, ”Trendejä” ja muita toimintaympäristön muutoksia. Ks. ”Toimintaympäristön muutosten tarkastelu”. Lisäksi sen avulla esiin saatavia muutosilmiöitä voidaan käyttää ”Skenaariotyöskentelyn” perustana. Ks. myös ”Barometri”.

Tulevaisuuskartta: Mahdollisten tulevaisuuksien polusto, ”Tulevaisuuspolkujen” kokonaisuus.

Tulevaisuuskasvatus: Tulevaisuuden tekemiseen tarvittavien tietojen, taitojen ja osaamisen kehittämistä ja tulevaisuustietoisuuden lisäämistä siten, että oppijoille kehittyy tiedollinen ja eettinen valmius ottaa tulevaisuus huomioon tämän hetken päätöksenteossa. Usein ymmärretty myös kasvattamista muuttuvaa tulevaisuutta varten. Ks. ”Tulevaisuusajattelu”, ”Tulevaisuustietoisuus”.

Tulevaisuuspolku: Mahdollinen tapahtumien kulku johonkin määrättyyn tulevaisuuden tilaan. Päätösten, valintojen ja niiden seuraamusten johdonmukainen ja looginen jatkumo. Ks. ”Skenaario”.

Tulevaisuuspuu: Menetelmä, jossa usean samasta lähtötulevaisuuskuvasta alkunsa saavan ”Tulevaisuuspolun” tai kehitysvaiheiden kokoelma piirretään puun muotoiseksi.

Tulevaisuuspyörä: Jerome Glennin 1970-luvulla kehittämä strukturoitu, aivoriihityyppinen menetelmä, jossa etsitään paperille piirretyn pyörän ja siitä eteenpäin johtavien nuolien avulla jonkin tärkeän trendin, tapahtuman, päätöksen tai heikon signaalin ensimmäisen, toisen ja kolmannen vaiheen vaikutuksia yhteiskunnan tai organisaation toimintaan, arvoihin jne. Tulevaisuuspyörän avulla voidaan järjestellä, ymmärtää ja täsmentää erilaisia tulevaisuutta koskevia näkemyksiä ja niiden mahdollisia vaikutuksia.

Tulevaisuusshokki: Nopean ja jatkuvasti kiihtyvän yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttama vieraantuminen. Termin kehittäjä on Alvin Toffler, joka vertasi kirjassaan ”Future Shock” (1970) ilmiötä kulttuurishokkiin, ihmisen kokemaan vieraantumisen tunteeseen oudossa kulttuuriympäristössä.

Tulevaisuustaulukko: Tulevaisuustilojen sektoreittain järjestetty taulukoitu kokoelma, joka edustaa yleensä yhtä näkökulmaa ja jotain ennalta määrättyä vuotta (ks. ”FAR-menetelmä”). Tulevaisuustaulukkoanalyysin tarkoituksena on tunnistaa tarkasteltavan ongelma-alueen kannalta keskeiset muuttujat (ilmiöt, tekijät) ja niiden mahdolliset toteutumavaihtoehdot tulevaisuudessa.

Tulevaisuustaulukkomenetelmä: Kehitettiin Kaliforniassa 1950-luvulla. Menetelmässä asiantuntijaraati ideoi tutkittavasta teemasta ajatuksia, jotka kootaan taulukoksi. Tulevaisuustaulukon perusteella rakennetaan pienryhmissä tulevaisuudenkuvia, joista tehdään synteesi. Käytetään laajalti täydentämään muita tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä kuten esim. ”Skenaariotyöskentelyä”.

Tulevaisuustietoisuus: Aktiivinen ja toimintaan ohjaava näkökulma tulevaisuuteen, nykyisyyteen ja menneisyyteen ja niiden välisiin suhteisiin. Ajattelun rakentumisen sisäistetty muoto. Erityinen pyrkimys muodostaa käsitys asioitten ja päivittäisten toimiemme merkityksistä ja seuraamuksista. Ks. myös ”Tulevaisuusajattelu”, ”Tulevaisuuskasvatus”.

Tulevaisuusvaliokunta: Eduskunnan täysistunnossa 16.4.1999 pysyväksi valiokunnaksi asetettu elin, jonka tehtävänä on jatkaa tulevaisuuden kehitystekijöiden ja kehitysmallien arviointia, kuten Suomen asemaa maailmanlaajuistumiskehityksessä ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. Samalla valiokunta perehtyy tulevaisuudentutkimuksen ajankohtaisiin menetelmäkysymyksiin ja valmistelee ehdotusta valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta annettavaksi eduskunnan lausunnoksi. Lisäksi tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on teknologian arviointi eduskunnassa. Ks. myös ”Teknologian arviointi”.

Tulevaisuusverstas (tulevaisuusstudio; tulevaisuustyöpaja): Alun perin prof. Robert Jungkin kehittämä, useita vaiheita käsittävä ryhmätyömenetelmä yhteisön, yrityksen, kunnan tms. organisaation ajankohtaisen ongelman ratkaisemiseksi tulevaisuusnäkökulmasta tai tulevaisuuden vaihtoehtojen kartoittamiseksi. Nykyisin verstasmenetelmiä on kehitetty useita erilaisia ja eripituisia. Tulevaisuusverstaassa pyritään nostamaan esille tutkittavan kohteen (alueen tai tekijän) uhkat ja mahdollisuudet. Osallistujat nähdään oman alueensa tai ryhmänsä tilanteen asiantuntijoiksi, jotka pystyvät parhaiten ymmärtämään kokonaistilannetta ja joiden mielipide toivottavimman tulevaisuudentilan ja strategian valitsemisessa on olennaisen tärkeä. Ks. ”Aivoriihi”, teksti ”Mikä on tulevaisuusverstas” sekä ”Tulevaisuustyöpaja”.

Utopia: Tulee latinan kielen sanasta ”topos”, joka tarkoittaa paikkaa ja tavusta ”U”, joka tarkoittaa negaatiota, kieltoa. Arkikielessä usein epärealistinen ja epäkäytännöllinen toimintasuunnitelma tai pyrkimys sosiaaliseen uudistukseen, jonka toteutuminen vaikuttaa hyvin epävarmalta. Tulevaisuusajattelussa utopiaa käytetään hyödyllisenä käsitteenä tai työkaluna, jonka avulla voidaan esittää jossain tulevaisuudessa sijaitsevaa aikaa ja paikkaa, jossa se minkä nyt koetaan olevan huonosti, onkin hyvin. Ks. vastakohta ”Dystopia”.

Visio: Henkilön, ryhmän, organisaation tai muun toimijan määrittelemä aktiivinen tahtotila.  Toimijan olemassaolon ja arvojen kannalta perusteltu, yleisluonteinen ja keskeinen näkemys tulevaisuuden mahdollisista ja halutuista tiloista eli mahdollisista ja halutuista tulevaisuudenkuvista tai tapahtumista, jonka toteuttaminen edellyttää toimijalta aktiivisia tekoja ja uuden oppimisen kautta tapahtuvaa toiminnan muuttamista. Visio on toimijan uuden menestyskonseptin määrittelyn lähtökohta tulevaisuutta ajatellen. Ks. ”Missio”, ”Strategia”, ”Ydinvisio”, ”Visionäärinen johtaminen”, ”Tavoite ja Päätös”.

Visionäärinen johtaminen: Osallistuva strategisen johtamisen menetelmä. Monivaiheisen menetelmän pääpiirteenä on organisaation johdon ohjaaminen kohti dynaamista näkemystä siitä, millainen organisaatio voisi olla ja millaiseksi sen pitäisi tulla. Tämä näkemys ohjataan koko organisaation läpi sen kaikille tasoille ja se saavutetaan selkeillä strategisilla periaatteilla, joustavilla taktiikoilla ja selkeällä ymmärryksellä tulevaisuuteen vaikuttavista voimista ja epävarmuuksista.

Wild Cards (villi kortti): Yllättävästi ilmaantuva muutostekijä, joka muuttaa tapahtumisen kehityskulun epävarmaksi. Villin kortin ominaisuuksiin kuuluu se, että sen tapahtumisen todennäköisyys on matala, mutta jos/kun se tapahtuu, sen vaikutukset tulevaan kehitykseen ovat huomattavat. Villillä kortilla ei ole historiaa, ts. sen tapahtumista ei voida ennakoida minkäänlaisten historiallisten/aikasarjoihin liittyvien ilmiöiden tai lainomaisuuksien avulla. Ks. ”Heikko signaali”. Liittyy ”Toimintaympäristön muutosten tarkasteluun”.

Win-Win-strategia: Sellainen toimintastrategia, jonka lopputuotoksena kaikki osapuolet hyötyvät tai tuntevat hyötyvänsä. Ks. myös ”Nollasummapeli”.

Ydinmääritelmä: Ydinmääritelmän tarkoituksena on esittää, kuinka systeemi yleensä toimii. Se muodostetaan vastaamaan kysymyksiin ”mitä pitäisi tehdä?” (=x), ”kuinka se pitäisi tehdä?” (=y) ja ”miksi se tehdään?” (=z), jotta määritelmä vastaisi muotoa ”systeemi, joka tekee x:n käyttämällä y:tä saavuttaakseen z:n”. Käsite kuuluu systeemimetodologian ja erityisesti ”pehmeän systeemimetodologian” piiriin.

Ydinvisio:  Kuvailee systeemiä sellaisena kuin se saattaisi olla tulevaisuudessa. Toimijan intressien tarkemmin rajaama kiinnostuksen ja oppimisen tavoite yleisluonteisen vision puitteissa, jonka toteuttamiseen toimija on halukas teoillansa sitoutumaan ja voimavaransa suuntaamaan. Käsite kuuluu systeemimetodologian ja erityisesti ”pehmeän systeemimetodologian” piiriin. Ks. myös ”Visio”.

Yritysfuturologia: Yritysten liikkeenjohdollinen strateginen suunnittelu tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä (erityisesti skenaariomenetelmiä) hyväksikäyttäen.